RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 22
____________________________________
1Ms 44:1 – 45:28
44. LUKU
Veljet koetukselle
1. Sitten Joosef antoi taloudenhoitajalleen käskyn: ”Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane kunkin raha hänen säkkinsä suuhun.
2. Nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, sekä hänen viljarahansa.” Hän teki kuten Joosef käski.
3. Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseineen lähteä matkalle.
4. Kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, Joosef sanoi taloudenhoitajalleen: ”Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: ’Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?
5. Onhan se juuri se [malja], josta isäntäni juo ja josta hän tiedustelee salaisia. Te olette tehneet pahoin menetellessänne näin’.”
6. Saavutettuaan heidät taloudenhoitaja puhui heille nämä sanat.
7. He vastasivat hänelle: ”Miksi herramme puhuu näin? Emmehän toki! Eiväthän palvelijasi sellaista tekisi!
8. Rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta. Kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?
9. Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon, ja me muut tulemme herramme orjiksi.”
10. Hän vastasi: ”Olkoon kuten olette puhuneet. Jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi.”
11. He laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
12. Mies etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
13. Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14. Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
15. Joosef sanoi heille: ”Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minunlaiseni mies saa salatut ilmi?”
16. Juuda vastasi: ”Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Me olemme herrani orjia, niin hyvin me muut kuin hän, jolta malja löytyi.”
17. Hän sanoi: ”Enhän toki minä niin tee! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo.”
Juuda anoo armoa
18. Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: ”Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet kuin itse farao!
19. Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: ’Onko teillä isää tai veljeä?’
20. Me vastasimme herralleni: ’Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori. Mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä’.
21. Sinä sanoit palvelijoillesi: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä’.
22. Me vastasimme herralleni: ’Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi’.
23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: ’Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä’.
24. Me menimme kotiin palvelijasi, isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
25. Niin isämme sanoi: ’Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita’.
26. Me sanoimme: ’Emme voi lähteä sinne. Ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme’.
27. Niin palvelijasi, isäni, sanoi meille: ’Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt.
29. Jos te nyt viette minulta tämänkin, ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla hautaan.’
30. Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
31. niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella hautaan.
32. Palvelijasi on luvannut isälleen vastata tästä nuorukaisesta ja on sanonut: ’Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani’.
33. Jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
34. Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi.”
45. LUKU
Joosef ilmaisee itsensä veljilleen
1. Joosef ei voinut enää hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: ”Menkää kaikki pois minun luotani!” Niinpä ketään ei ollut läsnä, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.
2. Hän purskahti itkemään ääneensä, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki kuulivat sen.
3. Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät kyenneet vastaamaan hänelle, niin tyrmistyneitä he olivat hänen edessään.
4. Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne luokseni.” He tulivat. Niin hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin.
5. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne. Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.
6. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä korjata eloa.
7. Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille.
8. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan käskynhaltijaksi.
9. Menkää, rientäkää isäni luo ja sanokaa hänelle: ’Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule luokseni, älä viivyttele!
10. Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun läheisyydessäni, sinä, sinun lapsesi ja lastesi lapset, lampaasi, vuohesi ja nautakarjasi, kaikki, mitä sinulla on.
11. Minä elätän sinua siellä. Vielä on näet viisi nälkävuotta. Niin et sinä, sinun perheesi eikä kukaan omaisistasi ole sortuva puutteeseen.’
12. Te näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että minä itse teille puhun.
13. Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut minun osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet. Rientäkää ja tuokaa isäni tänne.”
14. Hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki häntä syleillen.
15. Hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heitä syleillen. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.
16. Kun sanoma Joosefin veljien saapumisesta kuultiin faraon hovissa, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijainsa mieleen.
Kehotus muuttaa Egyptiin
17. Farao sanoi Joosefille: ”Sano veljillesi: ’Tehkää näin: Sälyttäkää kuormat juhtainne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan.
18. Ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja te saatte syödä maan runsaudesta’.
19. Näin sinun on käskettävä heitä: ’Tehkää näin: Ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten, tuokaa isänne ja tulkaa.
20. Älkää surko taloustavaroitanne, sillä mitä parasta on koko Egyptin maassa, se on oleva teidän omanne’.”
21. Israelin pojat tekivät niin. Joosef antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä matkaa varten.
22. Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua.
23. Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka oli kuormitettu Egyptin parhailla tavaroilla, kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä isälleen eväitä matkaa varten.
24. Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: ”Älkää riidelkö matkalla.”
Ilosanoma Jaakobille
25. Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan.
26. He kertoivat hänelle ja sanoivat: ”Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias.” Jaakobin sydän pysyi kuitenkin kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.
27. Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut. Kun heidän isänsä Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, hänen henkensä elpyi.
28. Israel sanoi: ”Nyt minulla on kyllin! Poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen.”
____________________________________
Matt 14:13-36
Jeesus ruokkii 5000 miestä
13. Sen kuultuaan Jeesus lähti sieltä veneellä autioon paikkaan yksinäisyyteen. Kun kansa sai tästä tiedon, se meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.
14. Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen kävi heitä sääli, ja hän paransi heidän sairaansa.
15. Illan tultua hänen opetuslapsensa menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut. Laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.”
16. Jeesus sanoi heille: ”Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syödä.”
17. He sanoivat hänelle: ”Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.”
18. Jeesus sanoi: ”Tuokaa ne tänne minulle.”
19. Hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen, ja opetuslapset jakoivat ne kansalle.
20. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, 12 täyttä korillista.
21. Aterioivia oli noin 5000 miestä sekä lisäksi naisia ja lapsia.
Jeesus kävelee vettä pitkin
22. Kohta sen jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan käymään veneeseen ja menemään edeltäkäsin toiselle rannalle, sillä aikaa kun hän päästäisi kansan pois.
23. Päästettyään kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Illan tullessa hän oli siellä yksin.
24. Vene oli silloin jo monen vakomitan päässä maasta aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
25. Neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän luokseen kävellen järveä pitkin.
26. Nähdessään hänen kävelevän järven päällä opetuslapset pelästyivät ja sanoivat: ”Se on aave,” ja he huusivat pelosta.
27. Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen. Älkää pelätkö.”
28. Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ”Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.”
29. Hän sanoi: ”Tule!” Pietari astui ulos veneestä ja käveli vettä pitkin, mennen Jeesuksen luo.
30. Mutta nähdessään tuulen voiman hän pelästyi, rupesi vajoamaan ja huusi: ”Herra, auta minua.”
31. Jeesus ojensi kohta kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”
32. Heidän noustuaan veneeseen tuuli asettui.
33. Veneessä olevat kumarsivat hänelle ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”
34. Kuljettuaan [järven] yli he nousivat maihin Gennesaretissa.
35. Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan joka puolelle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat.
36. He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskea hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat, paranivat.
____________________________________
Ps 18:37-51
37. Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä jalkani horju.
38. Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaa, ennen kuin teen heistä lopun.
39. Minä murskaan heidät, niin etteivät he voi nousta, he sortuvat jalkojeni alle.
40. Sinä vyötät minut voimalla sotaan, painat vastustajani alleni.
41. Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä hävitän vihamieheni.
42. He huutavat, mutta ei ole pelastajaa. He huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
43. Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät kuin loan kadulle.
44. Sinä pelastat minut kansan riidoista, asetat minut kansojen pääksi, ja kansat, joita en tunne, ovat alamaisiani.
45. Jo korvan kuulemalta he tottelevat minua. Muukalaiset matelevat minun edessäni.
46. He menettävät voimansa ja tulevat vavisten varustuksistaan.
47. Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty pelastukseni Jumala,
48. Jumala, joka rankaisee minun puolestani ja saattaa kansat valtani alle.
49. Sinä pelastat minut vihollisistani, korotat minut vastustajieni yli ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50. Sen tähden minä kansojen keskuudessa ylistän sinua, Herra, ja veisaan nimesi kiitosta,
51. sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, ainiaan.
____________________________________
Snl 4:11-13
11. Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille poluille.
12. Käydessäsi askeleesi eivät joudu ahtaalle, juostessasi et kompastu.
13. Tartu kiinni varoitukseen äläkä hellitä. Säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.