RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 24
____________________________________
1Ms 48:1 – 49:33
48. LUKU
Jaakob siunaa Efraimia ja Manassea
1. Tämän jälkeen Joosefille tuotiin sana: “Isäsi on sairaana.” Hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.
2. Jaakobille ilmoitettiin: “Poikasi Joosef on tullut luoksesi.” Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.
3. Jaakob sanoi Joosefille: “Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa, siunasi minua
4. ja sanoi minulle: ‘Minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, antaen sinusta tulla joukon kansoja. Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi ainaiseksi perintömaaksi’.
5. Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa ennen minun tuloani luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani. Efraim ja Manasse olkoot minun omani kuten Ruuben ja Simeon.
6. Mutta ne lapsesi, jotka ovat sinulle syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun. Nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosissaan.
7. Palatessani Mesopotamiasta minulta kuoli Raakel Nähdään pian! Kanaanissa, kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan. Minä hautasin hänet siellä Efratan [Beetlehemin] tien varteen.”
8. Huomatessaan Joosefin pojat Israel kysyi: “Keitä nämä ovat?”
9. Joosef vastasi isälleen: “He ovat minun poikani, jotka Jumala on antanut minulle täällä.” Israel sanoi: “Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heitä.”
10. Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Joosef toi poikansa hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä.
11. Israel sanoi Joosefille: “En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi. Jumala on suonut minun nähdä myös sinun jälkeläisiäsi.”
12. Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen.
13. Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellään, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellään, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä.
14. Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän pani näin kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.
15. Hän siunasi Joosefia sanoen: “Jumala, jonka kasvojen edessä isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni tähän päivään asti,
16. enkeli, joka on pelastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Mainittaessa heitä mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi. Lisääntykööt he suuresti maan päällä.”
17. Kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän pani sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.
18. Joosef sanoi isälleen: “Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.”
19. Mutta hänen isänsä ei suostunut, vaan sanoi: “Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän. Hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi. Hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansojen paljous.”
20. Hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: “Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi.” Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.
21. Israel sanoi Joosefille: “Minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.
22. Lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen*, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.”
49. LUKU
Jaakob siunaa poikiaan
1. Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: “Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu päivien lopulla.
2. Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.
3. Ruuben, sinä olet esikoiseni, voimani ja miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.
4. Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi vuoteelle ja silloin sen saastutit. Hän nousi vuoteeseeni.
5. Simeon ja Leevi ovat veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseita.
6. Heidän neuvoonsa sieluni ei suostu, heidän seuraansa sydämeni ei yhdy. Vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.
7. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin keskuuteen.
8. Juuda, sinua veljesi ylistävät. Sinun kätesi on vihollistesi niskassa, isäsi pojat kumartavat sinua.
9. Juuda on nuori leijona. Saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona. Kuka uskaltaa häntä häiritä?
10. Valtikka ei siirry pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee Siilo*, ja häntä kansat tottelevat.
11. Hän sitoo aasinsa viiniköynnökseen, jaloon viiniköynnökseen aasinsa varsan. Hän huuhtoo vaatteensa viinissä, viittansa rypäleen veressä.
12. Hänen silmänsä ovat kirkkaammat kuin viini, hänen hampaansa valkeammat kuin maito*.
13. Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen sivunsa on Siidoniin päin.
14. Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä.
15. Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi ja maan ihanaksi. Niin hän taivutti olkansa taakan alle ja joutui tekemään verotyötä.
16. Daan hankkii oikeutta kansalleen, hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.
17. Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.
18. Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.
19. Gaadia ahdistavat rosvojoukot, mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.
20. Asserista tulee leivän runsaus, hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.
21. Naftali on nopea peura. Hän puhuu kauniita sanoja.
22. Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla. Sen oksat ulottuvat yli muurin.
23. Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat häntä.
24. Mutta hänen jousensa pysyy lujana, ja hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän avulla, Paimenen, Israelin Kallion,
25. isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.
26. Isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempieni siunausten, yli ikivanhojen kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle.
27. Benjamin on raateleva susi. Aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.”
28. Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän heidän isänsä puhui heille siunatessaan heitä. Hän siunasi jokaista erikseen erityisellä siunauksella.
29. Hän käski heitä ja sanoi heille: “Minut otetaan pois heimoni luo. Haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla,
30. luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta sukuhaudakseen.
31. Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean,
32. siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä.”
Jaakob kuolee
33. Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, hän veti jalkansa vuoteeseen, kuoli ja tuli otetuksi heimonsa luo.
____________________________________
Matt 15:29 – 16:12
Jeesus parantaa sairaita Galileassa
29. Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle. Hän nousi vuorelle ja istuutui sinne.
30. Hänen luokseen tuli paljon kansaa. He toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja lukuisia muita. He laskivat nämä hänen jalkojensa juureen, ja hän paransi heidät.
31. Kansa hämmästyi nähdessään mykkien puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän. He ylistivät Israelin Jumalaa.
Jeesus ruokkii 4000 miestä
32. Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: “Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet luonani, eikä heillä ole mitään syötävää. En halua laskea heitä menemään syömättä, etteivät he nääntyisi matkalla.”
33. Opetuslapset sanoivat hänelle: “Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ruokkia noin suuren kansanjoukon?”
34. Jeesus kysyi: “Montako leipää teillä on?” He vastasivat: “Seitsemän, ja muutamia pieniä kaloja.”
35. Jeesus käski kansaa asettumaan maahan.
36. Hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, ja opetuslapset jakoivat ne kansalle.
37. He kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä korillista.
38. Aterioineita oli 4000 miestä sekä lisäksi naisia ja lapsia.
39. Lähetettyään väkijoukon pois Jeesus astui veneeseen ja meni Magadanin alueelle.
16. LUKU
Aikojen merkkejä
1. Fariseuksia ja saddukeuksia tuli Jeesuksen luo. He halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään heille merkin taivaasta.
2. Hän vastasi heille: “Kun ilta tulee, te sanotte: ‘Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa’,
3. ja aamulla: ‘Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan näköä te osaatte arvioida, mutta aikojen merkkejä ette osaa.
4. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki.” Hän jätti heidät ja meni pois.
Fariseusten ja saddukeusten hapate
5. He saapuivat toiselle rannalle, mutta opetuslapset olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää.
6. Jeesus sanoi heille: “Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.”
7. Niin he puhuivat keskenään: “Me emme ottaneet leipää mukaamme.”
8. Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi: “Te vähäuskoiset, mitä te puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää mukananne?
9. Ettekö vielä käsitä? Ettekö muista niitä viittä leipää 5000:lle ja kuinka monta korillista otitte talteen,
10. ettekä niitä seitsemää leipää 4000:lle, ja kuinka monta korillista keräsitte talteen?
11. Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivistä? – vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.”
12. Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia.
____________________________________
Ps 20:1-10
20. PSALMI
Herra auttaa kuningasta
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.
3. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.
4. Muistakoon hän kaikkia sinun uhrilahjojasi, ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.
5. Hän täyttäköön sydämesi hartaat toiveet, Hän suokoon hankkeillesi menestyksen.
6. Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.
7. Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.
8. Jotkut turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.
9. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.
10. Herra, auta! Vastatkoon Kuningas meille, kun huudamme apua.
____________________________________
Snl 4:20-27
20. Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni.
21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään.
22. Ne ovat näet elämä sille, joka ne löytää, ja lääke hänen koko ruumiilleen.
23. Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä lähtee elämä.
24. Poista itsestäsi suun kavaluus ja karkota luotasi huulten vääryys.
25. Katsokoot silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
26. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki tiesi olkoot vakaat.
27. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.