RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 25
____________________________________
1Ms 50:1 – 2Ms 2:10
50. LUKU
Jaakobin hautaus
1. Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä.
2. Sitten Joosef käski palveluksessaan olevia lääkäreitä balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin.
3. Siihen kului 40 päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset surivat häntä 70 päivää.
4. Kun hänen muistokseen vietetty suruaika oli päättynyt, Joosef puhui faraon hoviväelle: “Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle:
5. “Isäni vannotti minua sanoen: ‘Kun minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaanin maassa’. Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni. Sitten minä palaan takaisin.”
6. Farao vastasi: “Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut.”
7. Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä. Hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat
8. sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa, vuohensa ja nautakarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan.
9. Hänen mukanaan meni sekä vaunuja että ratsumiehiä. Heitä oli hyvin suuri joukko.
10. Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, he panivat siellä toimeen hyvin suuret ja juhlalliset valittajaiset. Joosef vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää.
11. Kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, he sanoivat: “Egyptiläisillä on siellä suuri surujuhla.” Siitä paikka sai nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolella.
12. Kuten hän oli määrännyt, hänen poikansa tekivät hänelle:
13. He veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut sukuhaudaksi heettiläiseltä Efronilta, ja joka oli itään päin Mamresta.
14. Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.
Paha hyväksi
15. Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he ajattelivat: “Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme tehneet hänelle.”
16. Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: “Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi:
17. ‘Sanokaa Joosefille: Anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä he ovat menetelleet pahasti sinua kohtaan’. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa.” Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa.
18. Sitten Joosefin veljet tulivat itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: “Me olemme sinun palvelijoitasi*!”
19. Joosef vastasi heille: “Älkää pelätkö, olenko minä Jumalan sijassa?
20. Teillä tosin oli paha hanke minua vastaan, mutta Jumala käänsi sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa.
21. Älkää siis pelätkö. Minä annan elatuksen teille sekä teidän vaimoillenne ja lapsillenne.” Hän lohdutti ja rauhoitti heitä.
22. Joosef ja hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Joosef eli 110 vuotiaaksi.
23. Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Myös Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville.
24. Joosef sanoi veljilleen: “Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”
25. Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: “Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä.”
26. Joosef kuoli 110 vuoden ikäisenä. Hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.
Toinen Mooseksen Kirja
1. LUKU
Israelilaiset Egyptissä
1. Nämä ovat Egyptiin tulleiden Israelin poikien nimet. He olivat tulleet sinne Jaakobin kanssa kukin perheineen:
2. Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda,
3. Isaskar, Sebulon ja Benjamin,
4. Daan, Naftali, Gaad ja Asser.
5. Jaakobista polveutuneita* oli kaikkiaan 70 henkeä. Joosef oli jo ennestään Egyptissä.
6. Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä sekä koko se sukupolvi.
7. Israelilaiset olivat hedelmällisiä ja sikisivät, lisääntyivät ja voimistuivat sangen suuresti, ja maa tuli heitä täyteen.
8. Sitten Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista.
9. Tämä sanoi kansalleen: “Israelin kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.
10. Tulkaa, menetelkäämme viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi ja sodan syttyessä liittyisi vihollisiimme, sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois.”
11. Niin heille asetettiin verotöiden valvojia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses*.
12. Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi ja levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.
13. Egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin.
14. He katkeroittivat näiden elämän kovalla laasti- ja tiilityöllä sekä kaikenlaisella ulkona vainioilla teetetyllä pakkotyöllä.
15. Egyptin kuningas sanoi hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua:
16. “Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessään, tarkastakaa lapsen sukupuoli: Jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon.”
17. Kätilövaimot kuitenkin pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, kuten Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.
18. Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: “Miksi te teette näin ja annatte poikalasten elää?”
19. Kätilövaimot vastasivat: “Hebrealaiset vaimot eivät ole kuten egyptiläiset. He ovat einvoimaisia. Ennen kuin kätilövaimo tulee heidän luokseen, he ovat jo synnyttäneet.”
20. Jumala antoi kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja tuli hyvin voimakkaaksi.
21. Koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, hän antoi heille runsaasti perhekuntia.
22. Farao antoi koko kansalleen käskyn: “Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää.”
2. LUKU
Mooseksen syntymä, lapsuus ja nuoruus
1. Eräs Leevin sukua oleva mies meni ja nai leeviläisen neidon.
2. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, että lapsi oli hyvin kehittynyt ja terve, hän salasi sitä kolme kuukautta.
3. Kun hän ei voinut sitä enää salata, hän otti kaisla-arkun, siveli sen asfalttipiellä ja tervalla, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan.
4. Lapsen sisar asettui taammaksi nähdäkseen, mitä lapselle tapahtuisi.
5. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla. Kun hän näki arkun kaislikossa, hän lähetti orjattarensa ja otatti sen ylös.
6. Avatessaan sen hän näki lapsen. Se oli poikanen, ja se itki. Hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: “Tämä on hebrealaisten lapsia.”
7. Lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: “Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää lapsen sinulle?”
8. Faraon tytär vastasi: “Mene!” Tyttö meni ja kutsui lapsen äidin.
9. Faraon tytär sanoi hänelle: “Vie mukanasi tämä lapsi ja imetä se minulle. Minä maksan sinulle siitä palkan.” Niin vaimo otti lapsen ja imetti sen.
10. Kun lapsi oli kasvanut, hän vei sen faraon tyttärelle. Tämä otti lapsen pojakseen ja antoi hänelle nimen Mooses*, sillä hän sanoi: “Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä.”
____________________________________
Matt 16:13 – 17:9
Pietarin tunnustus
13. Tullessaan Filippuksen Kesarean seudulle Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: “Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan* olevan?”
14. He vastasivat: “Jotkut sanovat, että sinä olet Johannes Kastaja, toiset että olet Elija, toiset että olet Jeremia tai joku muu profeetta.”
15. Jeesus kysyi heiltä: “Kenen te sanotte minun olevan?”
16. Simon Pietari vastasi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
17. Jeesus sanoi hänelle: “Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika. Ihmisviisaus* ei ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
18. Minä sanon sinulle: sinä olet Pietari. Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit* eivät sitä voita.
19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, on oleva päästetty taivaissa*.
20. Jeesus varoitti vakavasti opetuslapsiaan sanomasta kenellekään, että hän oli Kristus.
Jeesuksen kärsimys ja ylösnousemus
21. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon vanhimmilta, ylipapeilta ja kirjanoppineilta, tultava surmatuksi ja kolmantena päivänä noustava ylös.
22. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi varoittamaan häntä: “Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.”
23. Jeesus kääntyi ja sanoi Pietarille: “Mene pois minun edestäni, Saatana. Sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.”
Jeesuksen seuraaminen ristiä kantaen
24. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
25. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.
26. Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? Tai mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
27. Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
28. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan”*.
17. LUKU
Kirkastusvuorella
1. Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen*.
2. Hänen muotonsa muuttui heidän edessään. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo.
3. Heille ilmestyivät Mooses ja Elija, jotka keskustelivat hänen kanssaan.
4. Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: “Herra, meidän on tässä hyvä olla. Jos tahdot, minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Elijalle yhden.”
5. Hänen vielä puhuessaan heidät varjosi valoisa pilvi, ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.”
6. Kun opetuslapset sen kuulivat, he lankesivat kasvoilleen ja pelästyivät kovin.
7. Jeesus tuli heidän luokseen, koski heihin ja sanoi: “Nouskaa älkääkä pelätkö.”
8. Kun he nostivat silmänsä, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.
9. Heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heitä sanoen: “Älkää kertoko kenellekään tästä näystä ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista.”
____________________________________
Ps 21:1-14
21. PSALMI
Kuningas ylistää Herraa
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee. Kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!
3. Mitä hänen sydämensä kaipasi, sitä sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.
4. Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.
5. Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: pitkän iän, ainaisen, ikuisen.
6. Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit. Sinä annat hänelle loiston ja kirkkauden.
7. Sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi nyt ja aina. Sinun kasvojesi edessä hänellä on ilo ja riemu.
8. Kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi.
9. Sinun kätesi saavuttaa kaikki vihollisesi, oikea kätesi tavoittaa vihamiehesi.
10. Sinun edessäsi he joutuvat kuin tuliseen pätsiin. Herran viha nielee heidät, tuli kuluttaa heidät.
11. Sinä hävität maan päältä heidän hedelmänsä, heidän jälkeläisensä ihmisten keskuudesta.
12. Vaikka he hankkivat pahaa sinua vastaan, miettivät juonia, he eivät mitään voi.
13. Sinä ajat heidät pakoon, tähtäät jousellasi heitä kasvoihin.
14. Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun voimatekojasi.
____________________________________
Snl 5:1-6
5. LUKU
Varo irstaita naisia
1. Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi ymmärrykselleni.
2. Noudata harkintaa, ja huulesi säilyttäköön tiedon.
3. Hunajaa kyllä tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi,
4. mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, hautaan vetävät hänen askeleensa.
6. Hän ei käy elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.