RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 26
____________________________________
2Ms 2:11 – 3:22
11. Niihin aikoihin, kun Mooses oli kasvanut suureksi, tapahtui, että hän meni veljiensä luo ja näki heidän raskaan työnsä. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän hebrealaista miestä, erästä hänen veljistään.
12. Hän katseli ympärilleen joka taholle. Kun hän ei nähnyt ketään läheisyydessä, hän löi egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki ruumiin hiekkaan.
13. Mennessään ulos toisena päivänä Mooses näki kaksi hebrealaista miestä tappelemassa keskenään. Hän sanoi vääryyttä tekevälle: ”Miksi lyöt toveriasi?”
14. Tämä vastasi: ”Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, kuten tapoit egyptiläisen?” Mooses pelästyi ja ajatteli: ”Se on siis tullut ilmi.”
Pako Midianiin ja elämä siellä
15. Kun farao sai kuulla tästä tapahtumasta, hän etsi Moosesta tappaakseen hänet. Mooses lähti faraota pakoon, meni asumaan Midianin maahan ja istuutui siellä olevan kaivon reunalle.
16. Midianin papilla oli seitsemän tytärtä. Nämä tulivat ammentamaan vettä ja täyttivät vesikaukalot juottaakseen isänsä lampaita.
17. Mutta paimenet tulivat ja ajoivat heidät pois. Silloin Mooses nousi, auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa.
18. Kun he tulivat isänsä Reguelin luo, tämä kysyi: ”Kuinka te tänään jouduitte näin pian?”
19. He vastasivat: ”Egyptiläinen mies auttoi meitä paimenten käsistä, ammensipa vielä vettäkin meille ja juotti lampaat.”
20. Hän kysyi tyttäriltään: ”Missä hän on? Miksi te jätitte miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan meidän kanssamme.”
21. Mooses suostui asumaan sen miehen luona. Hän antoi Moosekselle tyttärensä Sipporan vaimoksi.
22. Tämä synnytti pojan, ja Mooses antoi hänelle nimen Geersom, sillä hän sanoi: ”Minä olen muukalainen* vieraalla maalla.”
23. Pitkän ajan kuluttua Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat orjuuttaan ja valittivat, ja heidän huutonsa orjuuden tähden nousi Jumalan luo.
24. Kuullessaan heidän vaikeroimisensa Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.
25. Niin Jumala katsoi israelilaisten puoleen ja piti heistä huolta.
3. LUKU
Enkeli puhuu palavasta pensaasta
1. Mooses kaitsi appensa Jetron*, Midianin papin, lampaita. Ajaessaan kerran lampaita erämaan toiselle puolelle hän tuli Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.
2. Silloin Herran enkeli ilmestyi Moosekselle tulen liekissä keskellä piikkipensasta*. Hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta ei silti kulunut.
3. Mooses sanoi mielessään: ”Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi pensas ei pala poroksi.”
4. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, Jumala huusi hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”
5. Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.”
6. Hän jatkoi: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa enkeliä*.
7. Herra sanoi: ”Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa.
8. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johtamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat.
9. Israelaisten huuto on nyt tullut minun kuuluviini, ja olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä rasittavat.
10. Mene nyt, minä lähetän sinut faraon luo viemään kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”
11. Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?”
12. Hän vastasi: ”Minä olen sinun kanssasi. Tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella.”
13. Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ mitä minä heille vastaan?”
14. Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä-olen’* on lähettänyt minut teidän luoksenne.”
15. Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne. Tämä on nimeni ainiaan, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
16. Mene ja kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: ’Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä.
17. Minä olen päättänyt johdattaa teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä.’
18. He kuulevat sinua. Mene sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo, ja sanokaa hänelle: ’Herra, hebrealaisten Jumala, on kohdannut meidät. Anna meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.’
19. Minä tiedän, että Egyptin kuningas ei päästä teitä menemään, ei edes väkevän käden pakolla.
20. Sen tähden minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeteoillani, joita olen siellä tekevä, ja sitten hän päästää teidät.
21. Minä saatan tämän kansan egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin.
22. Jokainen vaimo pyytäköön naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopea- ja kultakaluja ja vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä.”
____________________________________
Matt 17:10-27
Elija ja Johannes Kastaja
10. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elijan on tultava ensin?”
11. Jeesus vastasi: ”Elija tosin tulee ja asettaa kaiken kohdalleen.
12. Minä sanon teille, että Elija on jo tullut. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä.”
13. Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.
Jeesus karkottaa pojasta riivaajan
14. Heidän saavuttuaan väkijoukon pariin Jeesuksen luo tuli muuan mies, polvistui hänen eteensä
15. ja sanoi: ”Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin. Hän kaatuu usein, milloin tuleen, milloin veteen.
16. Minä toin hänet opetuslastesi luo, mutta he eivät kyenneet parantamaan häntä.”
17. Jeesus sanoi hänelle: ”Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun on oltava teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsittävä teitä? Tuokaa hänet tänne minun luokseni.”
18. Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta. Poika oli siitä hetkestä terve.
19. Opetuslapset menivät Jeesuksen luo erikseen ja kysyivät: ”Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?”
20. Hän vastasi: ”Teidän vähäuskoisuutenne* tähden. Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.”
21. [Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla.]*
Kärsimystie ja ylösnousemus
22. Heidän vaeltaessaan yhdessä Galileassa Jeesus sanoi heille: ”Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin,
23. ja he surmaavat hänet. Kolmantena päivänä hänet herätetään kuolleista.” He tulivat kovin murheellisiksi.
Veroraha kalan suusta
24. Heidän saapuessaan Kapernaumiin tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo kysymään: ”Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?”
25. Hän vastasi: ”Maksaa kyllä.” Pietarin tultua huoneeseen Jeesus kysyi häneltä ensi sanaksi: ”Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?”
26. Hän vastasi: ”Vierailta.” Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat.
27. Ettemme kuitenkaan loukkaisi heitä, mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala. Avatessasi sen suun sinä löydät hopearahan*. Ota se ja anna heille sekä minun että itsesi puolesta.”
____________________________________
Ps 22:1-18
22. PSALMI
Messiaan kärsimys ja korotus
1. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuin ”Aamuruskon peura.” Daavidin psalmi.
2. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
3. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
4. Kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirsien keskellä.
5. Isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
6. He huusivat sinua avuksi ja pelastuivat. He turvasivat sinuun eivätkä joutuneet häpeään.
7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutaan, nyökyttävät ilkkuen päätään:
9. ”Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt.”
10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla.
11. Sinun huomaasi minut on jätetty syntymästäni saakka, sinä olet Jumalani äitini kohdusta asti.
12. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä ole auttajaa.
13. Minua saartavat monet sonnit, Baasanin väkevät piirittävät minua,
14. kuin raatelevat ja kiljuvat leijonat ne avaavat kitansa minua vastaan.
15. Minä olen kuin maahan vuodatettu vesi. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut rinnassani.
16. Voimani on kuivettunut kuin saviastian palanen. Kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
17. Koirat piirittävät minua, pahojen sarvi saartaa minua. Käteni ja jalkani he lävistivät*.
18. Minä voin lukea kaikki luuni. Ilkkuen he katselevat minua.
____________________________________
Snl 5:7-14
7. Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää poiketko suuni sanoista.
8. Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea.
9. Älä anna kunniaasi muille äläkä vuosiasi armottomalle,
10. ettei tavarasi ravitsisi vieraita ja vaivannäkösi joutuisi toisen taloon,
11. ja ettet ruumiisi ja lihasi riutuessa lopulta päätyisi huokailemaan
12. ja sanomaan: ”Miksi minä vihasin varoitusta ja sydämeni halveksi nuhdetta?
13. Miksi en kuunnellut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
14. Olin joutua aivan turmion omaksi kaiken kansan keskellä.”