RAAMATTU LÄPI VUODESSA
helmikuu 2
____________________________________
2Ms 15:19 – 17:7
19. Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, Herra palautti meren vedet heidän päälleen. Israelilaiset taas kulkivat kuivaa myöten meren poikki.
20. Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.
21. Mirjam viritti heille virren: ”Veisatkaa Herralle, sillä hän on valtavan ylhäinen, hevoset ja miehet hän syöksi mereen.”
Vaellus jatkuu
22. Tämän jälkeen Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. He vaelsivat erämaassa kolme päivää löytämättä vettä.
23. Sitten he tulivat Maaraan. He eivät voineet juoda Maaran vettä, sillä se oli karvasta*. Sen johdosta hän antoi paikalle nimen Maara.
24. Kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: ”Mitä me juomme?”
25. Niin hän huusi Herran puoleen. Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle käskyjä ja oikeussäädöksiä*, ja siellä hän koetteli sitä.
26. Hän sanoi: ”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissään, tarkkaat hänen käskyjään ja noudatat kaikkia hänen säädöksiään, niin minä en pane sinulle kärsittäväksi mitään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi. Minä olen näet Herra, sinun parantajasi.”
27. Tämän jälkeen he tulivat Eelimiin. Siellä oli 12 vesilähdettä ja 70 palmupuuta. He leiriytyivät siellä veden ääreen.
16. LUKU
Eelimistä Siinin erämaahan
1. Sitten he lähtivät, koko Israelin kansa, liikkeelle Eelimistä ja tulivat Siinin erämaahan, joka on Eelimin ja Siinain välillä. Tämä tapahtui toisen kuun 15. päivänä siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta.
Israelilaisten napina. Viiriäiset ja manna
2. Koko Israelin kansa napisi Moosesta ja Aaronia vastaan erämaassa.
3. Israelilaiset sanoivat heille: ”Kunpa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä Egyptin maassa, kun istuimme lihapatain ääressä ja söimme kylläksemme leipää? Mutta te olette tuoneet meidät tähän erämaahan surmataksenne koko tämän joukon nälkään.”
4. Niin Herra sanoi Moosekselle: ”Minä annan sataa teille leipää taivaasta. Kansa voi kunakin päivänä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen heitä, vaeltavatko he minun ohjeeni mukaan vai eivät.
5. Kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet kotiin, sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon kuin mitä he muutoin joka päivä kokoavat.”
6. Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: ”Tänä iltana te tulette tietämään, että Herra on vienyt teidät pois Egyptin maasta.
7. Huomenaamuna te tulette näkemään Herran kunnian, koska Herra on kuullut teidän napinanne häntä vastaan. Mitäpä olemme me, että te meitä vastaan napisette?”
8. Mooses sanoi vielä: ”Herra antaa teille tänä iltana lihaa syödäksenne ja huomenna leipää yltäkyllin ravinnoksenne, koska Herra on kuullut teidän napinanne, kun olette napisseet häntä vastaan. Mitäpä me olemme? Ette ole napisseet meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.”
9. Mooses sanoi Aaronille: ”Sano koko Israelin kansalle: Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän nurinanne.”
10. Kun Aaron oli puhunut tämän koko Israelin seurakunnalle, he kääntyivät erämaahan päin, ja Herran kunnia näkyi pilvessä.
11. Herra sanoi Moosekselle:
12. ”Minä olen kuullut israelilaisten nurinan. Sano heille: ”Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne, ja huomenna teillä on leipää yltäkyllin. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.”
13. Illalla tuli viiriäisiä, jotka peittivät leirin, ja aamulla laskeutui kastesumu leirin ympärille.
14. Kun kastesumu oli haihtunut, erämaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, hiutaleiden tapaista, jotakin hienoa kuin härmä.
15. Kun israelilaiset näkivät sen, he kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät tienneet, mitä se oli. Niin Mooses sanoi heille: ”Tämä on se leipä, jota Herra on antanut teille syötäväksi.
16. Näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan. Ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle kuin kullakin on majassaan.”
17. Israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän.
18. Kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin enemmän koonneelle ei jäänyt liikaa, eikä vähemmän koonneelta puuttunut. Jokainen oli koonnut niin paljon kuin tarvitsi.
19. Mooses sanoi heille: ”Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi.”
20. He eivät totelleet Moosesta, vaan jotkut jättivät siitä jotakin huomiseksi. Siihen kasvoi toukkia, ja se rupesi haisemaan. Niin Mooses närkästyi heihin.
21. He kokosivat sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. Kun aurinko alkoi paahtaa, se suli.
22. Kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle.
Sapatti ja manna
23. Hän sanoi heille: ”Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan. Huomenna on taukopäivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää. Kaikki, mitä jää tähteeksi, pankaa talteen huomiseksi.”
24. He panivat sen talteen huomiseksi, kuten Mooses oli käskenyt. Se ei ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut toukkia.
25. Mooses sanoi: ”Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti. Tänään ette löydä kedolta mitään.
26. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti. Silloin sitä ei ole.”
27. Muutamat kansasta lähtivät kuitenkin seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta eivät löytäneet mitään.
28. Niin Herra sanoi Moosekselle: ”Kuinka kauan te aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja ohjeitani*.
29. Huomatkaa: Herra on antanut teille sapatin. Sen tähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltaan seitsemäntenä päivänä.”
30. Niin kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.
31. Israelin heimo antoi sille nimen manna*. Se oli valkean korianderin siemenen kaltaista ja maistui hunajakakulta.
32. Mooses sanoi: ”Näin on Herra käskenyt: ota sitä goomerin täysi säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen, että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen ruokkinut teitä erämaassa johtaessani teitä Egyptin maasta.”
33. Mooses sanoi Aaronille: ”Ota astia ja pane siihen goomerin täysi mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta sukupolveen.”
34. Aaron asetti sen liitonarkin* eteen, kuten Herra oli Moosekselle antanut käskyn.
35. Israelilaiset söivät mannaa 40 vuotta, kunnes he tulivat asuttuun maahan. He söivät mannaa, kunnes tulivat Kanaanin maan rajalle.
36. Goomer on 1/10 eefaa.
17. LUKU
Vettä kalliosta
1. Sitten israelilaisten koko kansa lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja vaelsi levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. He leiriytyivät Refidimiin, mutta siellä ei ollut vettä kansan juoda.
2. Niin kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: ”Antakaa meille vettä juoda!” Mooses vastasi heille: ”Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?”
3. Kansalla oli siellä jano, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Miksi olet tuonut meidät Egyptistä antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?”
4. Silloin Mooses huusi Herran puoleen ja sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut.”
5. Herra vastasi Moosekselle: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene.
6. Minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona. Lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden.
7. Hän antoi sille paikalle nimen Massa ja Meriba* sen tähden, että israelilaiset siellä kiusasivat Herraa ja riitelivät, sanoen: ”Onko Herra meidän keskellämme vai ei?”
____________________________________
Mt 22:1-33
22. LUKU
Kuninkaan pojan häät
1. Jeesus puhui heille jälleen vertauksin ja sanoi:
2. ”Taivasten valtakunta* on kuin kuningas, joka laittoi häät pojalleen.
3. Hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4. Hän lähetti vielä toisia palvelijoita ja käski heitä sanomaan kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härkäni ja syöttilääni on teurastettu, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin’.
5. He eivät siitä kuitenkaan välittäneet, vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.
6. Toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät heitä pahoin ja tappoivat.
7. Kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan nuo murhamiehet ja polttamaan heidän kaupunkinsa.
8. Sitten hän sanoi palvelijoilleen: ’Häät ovat valmiina, mutta kutsutut eivät olleet sen arvoisia.
9. Menkää teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin keitä tapaatte’.
10. Palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen häävieraita.
11. Mennessään katsomaan häävieraita kuningas näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin.
12. Hän sanoi tälle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan.
13. Kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristely’.
14. Sillä monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja*.”
Vero keisarille
15. Silloin fariseuksia meni neuvottelemaan, kuinka saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan.
16. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan herodilaisten kanssa sanomaan: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet luotettava ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti kenenkään mielipiteistä välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17. Sano siis meille: miten ajattelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?”
18. Jeesus oivalsi heidän kavaluutensa ja sanoi: ”Miksi kiusaatte minua, te teeskentelijät?
19. Näyttäkää minulle raha, jolla maksatte veronne.” He toivat hänelle denarin.
20. Jeesus kysyi heiltä: ”Kenen kuva ja nimi siinä on?”
21. He vastasivat: ”Keisarin.” Niin hän sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.”
22. Kuullessaan tämän he hämmästyivät, jättivät hänet ja menivät pois.
Kuolleiden ylösnousemus
23. Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ole ylösnousemusta. He kysyivät häneltä:
24. ”Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen leskensä ja herättäköön jälkeläisen veljelleen’.
25. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli. Koska hänellä ei ollut jälkeläistä, hän jätti vaimonsa veljelleen.
26. Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27. Viimeisenä kaikista kuoli vaimo.
28. Kenen vaimo noista seitsemästä hän on oleva ylösnousemuksessa? Hän on näet ollut kaikkien vaimona.”
29. Jeesus vastasi: ”Te eksytte, kun ette tunne [Raamatun] kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
30. Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa.
31. Mitä kuolleiden ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut:
32. ’Minä olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”
33. Sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiaan.
____________________________________
Ps 27:1-6
27. PSALMI
Herra on valoni ja apuni
1. Daavidin psalmi.
Herra on minun valoni ja pelastukseni. Ketä minä pelkäisin? Herra on elämäni turva. Ketä minä säikkyisin?
2. Kun pahat käyvät kimppuuni syömään lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat.
3. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei sydämeni pelkäisi. Vaikka sota nousisi minua vastaan, siinäkin olisin turvassa.
4. Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen pyhäkössään*.
5. Hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän turvaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle.
6. Niin pääni kohoaa minua saartavien vihollisteni yli, ja minä uhraan riemuiten uhreja hänen [liiton]majassaan. Herralle minä veisaan ja soitan.
____________________________________
Snl 6:20-26
Äidin ja isän opetukset
20. Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
21. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
22. Kulkiessasi ne taluttakoot sinua, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
23. Käsky on lamppu, opetus on valo, varoittava nuhde on elämän tie,
24. että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
25. Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän saako vangita sinua katseillaan.
26. Porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallisarvoista elämää*.