RAAMATTU LÄPI VUODESSA
huhtikuu 10
____________________________________
5Ms 34:1 – Joos 2:24
34. LUKU
Mooses Nebon vuorella
1. Mooses nousi Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle, vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin Daaniin asti,
2. koko Naftalin, Efraimin ja Manassen maan, koko Juudan maan läntiseen mereen asti,
3. Negevin sekä [Jordanin] lakeuden, Jerikon, Palmukaupungin, laakson, Sooariin asti.
4. Herra sanoi hänelle: ”Tämä on se maa, jonka minä valalla vannoen olen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan sen’. Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdä sen, mutta sinä et mene sinne.”
Mooseksen kuolema, hautaus ja suruaika
5. Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan.
6. Herra hautasi hänet laaksoon Mooabin maahan, vastapäätä Beet-Peoria, mutta tähän päivään asti kukaan ei ole saanut tietää hänen hautaansa.
7. Mooses oli kuollessaan 120 vuoden ikäinen, mutta hänen silmänsä eivät olleet hämärtyneet, eikä hänen elinvoimansa ollut kadonnut.
8. Israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin tasangolla 30 päivää. Niin päättyi Mooseksen muistoksi vietetty suruaika.
Joosua johtajana
9. Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät, niin kuin Herra oli Moosekselle antanut käskyn.
10. Israelissa ei enää noussut ketään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra seurusteli kasvoista kasvoihin,
11. ei ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, kuin hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen, koko hänen maalleen,
12. ei ketään, jolla olisi ollut niin väkevä käsi ja joka olisi tehnyt niin suuria, pelättäviä tekoja kuin hän teki koko Israelin nähden.
Joosua
1. LUKU
Herran sanat Joosualle
1. Palvelijansa Mooseksen kuoltua Herra sanoi Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen apulaiselle:
2. ”Palvelijani Mooses on kuollut. Nouse siis ja mene tämän Jordanin yli, sinä ja koko tämä kansa, siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille.
3. Jokaisen paikan, johon te astutte jalkanne, minä annan teille, kuten olen sanonut Moosekselle.
4. Maa erämaasta ja Libanonista suureen Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Välimereen* asti on oleva teidän alueenne.
5. Sinun edessäsi ei kukaan kestä koko elinaikanasi. Kuten minä olin Mooseksen kanssa, niin olen sinunkin kanssasi. Minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.
6. Ole luja ja rohkea. Sinä olet jakava tälle kansalle perinnöksi maan, jonka heidän isilleen vannotulla valalla olen luvannut antaa heille.
7. Ole vain luja ja rohkea. Noudata tarkoin kaikessa sitä lakia*, minkä palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin.
8. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutkiskele sitä päivin ja öin, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä onnistut teilläsi ja menestyt.
9. Olenhan käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea. Älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”
Valmistuminen Jordanin yli menoon
10. Joosua antoi kansan johtomiehille käskyn:
11. ”Kulkekaa leirin läpi ja sanokaa kansalle: ’Valmistakaa itsellenne evästä, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette Jordanin yli mennäksenne ottamaan omaksenne maan, minkä Herra, teidän Jumalanne, antaa teille’.”
12. Ruubenilaisille, gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen sukukuntaa Joosua sanoi:
13. ”Muistakaa se käsky, minkä Herran palvelija Mooses antoi teille: ’Herra, teidän Jumalanne, suo teidän päästä rauhaan ja antaa teille tämän maan’.
14. Vaimonne, lapsenne ja karjanne jääkööt maahan, jonka Mooses antoi teille Jordanin tältä puolelta. Mutta kaikkien asekuntoisten miesten on taisteluun valmiina lähdettävä veljienne kärkijoukkona ja autettava heitä.
15. Näin siihen asti, kunnes Herra suo veljienne päästä rauhaan kuten teidänkin, ja hekin ottavat omakseen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa heille. Sitten te saatte palata maahan, joka on teidän omanne, ja ottaa haltuunne maan, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille täältä Jordanin itäpuolelta.”
16. He vastasivat Joosualle: ”Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja me menemme minne hyvänsä meidät lähetät.
17. Kuten olemme kaikessa totelleet Moosesta, niin me tottelemme sinuakin. Olkoon vain Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi, kuten hän oli Mooseksen kanssa.
18. Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka niskoittelee sinun käskyjäsi vastaan eikä tottele sanojasi kaikessa, mitä hänelle käsket. Ole vain luja ja rohkea.”
2. LUKU
Jerikon vakoojat ja Raahab
1. Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoojaa ja sanoi heille: ”Menkää, tutkikaa tuota maata ja Jerikoa.” He lähtivät ja menivät Raahab-nimisen majatalon pitäjän* taloon ollakseen siellä yötä.
2. Jerikon kuninkaalle kerrottiin: ”Tänne on yöllä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata.”
3. Silloin Jerikon kuningas lähetti Raahabille sanan: ”Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, sinun taloosi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan kaikkea maata.”
4. Mutta Raahab oli piilottanut miehet ja vastasi: ”Miehet kyllä kävivät luonani, mutta en tiennyt, mistä he olivat.
5. Kun kaupungin portti pimeän tullen oli suljettava, he lähtivät ulos. En tiedä, minne he menivät. Ajakaa nopeasti heitä takaa, niin te saavutatte heidät.”
6. Nainen oli vienyt vakoojat katolle ja kätkenyt heidät sinne asettamiensa pellavanvarsien alle.
7. Kuninkaan lähettämät miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä kahlauspaikoille saakka. Kaupungin portti suljettiin niin pian kuin heidän takaa-ajajansa olivat menneet.
8. Ennen kuin vakoojat olivat laskeutuneet levolle, nainen nousi heidän luokseen katolle ja sanoi heille:
9. ”Minä tiedän, että Herra antaa teille tämän maan. Kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät, niin että kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne.
10. Me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun te lähditte Egyptistä, ja mitä te Jordanin tuolla puolella teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi.
11. Kun me siitä kuulimme, raukesi meidän sydämemme, eikä kenessäkään ole enää rohkeutta asettua teitä vastaan. Herra, teidän Jumalanne, on näet Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.
12. Vannokaa nyt minulle Herran kautta, että kuten minä olen osoittanut teille laupeutta, tekin osoitatte laupeutta isäni perheelle. Antakaa minulle varma merkki siitä,
13. että jätätte eloon minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaikki heidän omaisensa ja pelastatte meidät kuolemasta.”
14. Miehet sanoivat hänelle: ”Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, jos vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, niin me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta.”
15. Nainen laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli rakennettu kaupungin muuriin, ja hän asui siinä.
16. Hän sanoi heille: ”Menkää vuoristoon, etteivät takaa-ajajat tapaisi teitä, ja olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sitten voitte lähteä matkaanne.”
17. Miehet sanoivat hänelle: ”Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meille vannotit,
18. jollet sinä, kun me tulemme tähän maahan, sido tätä punaista nauhaa siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja isäsi koko perhettä luoksesi taloon.
19. Kuka vain menee talosi ovesta ulos, hänen verensä tulkoon hänen oman päänsä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat. Mutta kuka tahansa on sinun kanssasi talossa, hänen verensä tulkoon meidän päämme päälle, jos kenen käsi sattuu häneen.
20. Mutta jos sinä ilmaiset tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit.”
21. Nainen sanoi: ”Olkoon, kuten te sanotte.” Hän päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Niin hän sitoi sen punaisen nauhan ikkunaan.
22. Vakoojat lähtivät, menivät vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä olivat etsineet heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät olleet löytäneet.
23. Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuoristosta, menivät virran yli, tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo ja kertoivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut.
24. He sanoivat Joosualle: ”Herra on antanut koko maan meidän käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon meidän edessämme.”
____________________________________
Lk 13:22 – 14:6
Ketkä pelastuvat?
22. Jeesus vaelsi Jerusalemia kohti. Kulkien kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään hän opetti.
23. Joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Hän vastasi:
24. ”Pyrkikää päästäksenne ahtaasta ovesta sisälle*. Minä sanon teille, että monet koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
25. Jos perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven, ja te rupeatte ulkona seisten kolkuttamaan ovelle sanoen: ’Herra, avaa meille’, hän vastaa teille: ’Minä en tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’.
26. Silloin te alatte selittää: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.’
27. Mutta hän sanoo: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryyden tekijät.’
28. Siellä te itkette ja kiristelette hampaitanne, kun näette Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja kaikkien profeettojen olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
29. Tulijoita saapuu idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioivat Jumalan valtakunnassa.
30. On viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.”
Tehtävä ja määränpää
31. Silloin Jeesuksen luo tuli muutamia fariseuksia, jotka sanoivat hänelle: ”Lähde täältä ja mene pois, sillä Herodes [Antipas] aikoo tappaa sinut.”
32. Hän vastasi: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä päätän työni.’
33. Minun on kuitenkin vaellettava tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa.
”Jerusalem, Jerusalem!”
34. Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeettoja ja kivität niitä, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Kuinka usein olenkaan tahtonut koota lapsiasi, niin kuin kana kokoaa poikasiaan siipiensä alle. Mutta te ette ole tahtoneet.
35. ’Teidän talonne on jäävä hylätyksi*’. Minä sanon teille: te ette näe minua, ennen kuin tulee aika, jolloin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä’.”
14. LUKU
Parantaminen sapattina
1. Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, ja he pitivät häntä silmällä.
2. Hänen edessään oli siellä vesipöhöä sairastava mies.
3. Jeesus kysyi lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko luvallista parantaa sapattina vai ei?” He olivat vaiti.
4. Hän koski mieheen, paransi hänet ja päästi menemään.
5. Jeesus kysyi heiltä: ”Jos joltakin teistä putoaa kaivoon poika tai härkä, eikö hän heti vedä sitä ylös, vaikka olisikin sapatti?”
6. He eivät kyenneet vastaamaan tähän.
____________________________________
Ps 79:1-13
79. PSALMI
Valitus Jerusalemin hävityksestä (586 eKr.)
1. Aasafin psalmi.
Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet pyhän temppelisi, tehneet Jerusalemista kiviraunion.
2. He antoivat palvelijoittesi ruumiit ruoaksi taivaan linnuille, hurskaittesi lihan maan pedoille.
3. He vuodattivat heidän vertaan kuin vettä joka puolella Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.
4. Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkattaviksi ja ivattaviksi.
5. Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihainen, kuinka kauan kiivautesi palaa tulena?
6. Vuodata vihasi niiden kansojen päälle, jotka eivät tunne sinua, ja valtakuntien päälle, jotka eivät huuda avukseen nimeäsi.
7. He ovat syöneet Jaakobin ja autioittaneet sen asuinsijat.
8. Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian tulla osaksemme, sillä me olemme joutuneet suureen kurjuuteen.
9. Auta meitä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden. Pelasta meidät ja nimesi tähden anna syntimme anteeksi.
10. Miksi pakanat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?” Tulkoon ansaittu rankaisu* palvelijaisi veren vuodattamisesta tunnetuksi kansojen keskuudessa meidän silmiemme nähden.
11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen. Suurella voimallasi pidä elossa kuoleman lapset.
12. Maksa naapuriemme helmaan seitsenkertaisesti se pilkka, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.
13. Me, sinun kansasi, laitumesi lampaat, kiitämme sinua ainiaan, julistamme kiitostasi polvesta polveen.
____________________________________
Snl 12:26
26. Vanhurskas opastaa lähimmäistään, mutta jumalattomia eksyttää heidän oma tiensä.