RAAMATTU LÄPI VUODESSA
huhtikuu 14
____________________________________
Joos 9:3 – 10:43
3. Kuultuaan siitä, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille, Gibeonin asukkaat
4. keksivät ovelan juonen: He tekeytyivät lähettiläiksi, ottivat kuluneita säkkejä aasiensa selkään sekä kuluneita, repeytyneitä ja korjattuja viinileilejä,
5. panivat kuluneet, paikatut kengät jalkaansa ja kuluneet vaatteet päälleen, ja kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita.
6. He menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle sekä Israelin miehille: ”Me olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää liitto meidän kanssamme.”
7. Israelin miehet vastasivat hivviläisille: ”Kenties te asutte täällä meidän keskellämme. Kuinka me tekisimme liiton teidän kanssanne?”
8. Niin he sanoivat Joosualle: ”Me olemme sinun palvelijoitasi.” Joosua sanoi heille: ”Keitä te olette ja mistä te tulette?”
9. He vastasivat hänelle: ”Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, nimen tähden. Me olemme kuulleet hänestä kaiken, mitä hän teki Egyptissä,
10. ja kaiken mitä hän teki niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, jotka asuivat Jordanin tuolla puolella, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa.
11. Sen tähden meidän vanhimpamme ja kaikki maan asukkaat sanoivat meille: ’Ottakaa evästä mukaanne matkalle ja menkää heitä vastaan ja sanokaa: Me olemme teidän palvelijoitanne, tehkää siis liitto meidän kanssamme’.
12. Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun kotoa otimme sen evääksi lähtiessämme matkalle teidän luoksenne, ja nyt se on kuivaa ja murentunutta.
13. Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repeytyneitä. Nämä vaatteemme ja kenkämme ovat kovin pitkällä matkalla kuluneet.”
14. Niin miehet ottivat heidän evästään kysymättä, mikä oli Herran tahto.
15. Joosua takasi heille rauhan ja teki heidän kanssaan liiton, luvaten jättää heidät henkiin. Kansan päämiehet vannoivat heille valan.
16. Kolmen päivän kuluttua sen jälkeen kun liitto heidän kanssaan oli tehty, saatiin kuitenkin kuulla, että he olivat lähiseuduilta ja asuivat heidän keskellään.
17. Israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa. Heidän kaupunkinsa olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim.
18. Israelilaiset eivät surmanneet heitä, sillä kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan kautta. Koko seurakunta napisi päämiehiä vastaan.
19. Silloin päämiehet sanoivat koko kansalle: ”Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimessä. Siksi me emme voi koskea heihin.
20. Mutta jättäessämme heidät henkiin me teemme heille tämän, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme heille vannoneet.”
21. Päämiehet määräsivät heistä: ”Jääkööt henkiin, mutta tulkoon heistä halonhakkaajia ja vedenkantajia kaikelle kansalle.” Tämän käskyn päämiehet antoivat heistä.
22. Joosua kutsui heidät ja sanoi heille: ”Miksi olette pettäneet meidät ja sanoneet: ’Me asumme hyvin kaukana teistä’, vaikka asutte täällä lähellämme?
23. Olkaa siksi kirottuja! Älköön ikinä ketään teistä vapautettako olemasta minun Jumalani huoneen palvelijana, halonhakkaajana ja vedenkantajana.”
24. He vastasivat Joosualle ja sanoivat: ”Sinun palvelijoillesi oli kerrottu, että Herra, sinun Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja tuhoamaan kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen vuoksi me kovin pelkäsimme henkemme tähden edessänne ja teimme tämän.
25. Nyt me olemme sinun käsissäsi: Tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein.”
26. Joosua teki kuten oli sanonut. Hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, niin etteivät nämä surmanneet heitä.
27. Sinä päivänä Joosua määräsi heidät kansan ja Herran alttarin halonhakkaajiksi ja vedenkantajiksi tähän päivään asti, sitä paikkaa varten, minkä Herra oli valitseva.
10. LUKU
Kanaanin eteläosan valloitus
1. Adonisedek, Jerusalemin kuningas, kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain ja vihkinyt sen tuhon omaksi, tehden Aille ja sen kuninkaalle saman kuin oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle, ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja jääneet heidän keskuuteensa.
2. He pelästyivät suuresti, sillä Gibeon oli suuri kaupunki, kuin jokin kuninkaankaupunki, suurempi kuin Ai, ja kaikki sen miehet olivat urhoollisia.
3. Adonisedek, Jerusalemin kuningas, lähetti silloin sanan Hoohamille, Hebronin kuninkaalle, Piramille, Jarmutin kuninkaalle, Jaafialle, Laakiin kuninkaalle, ja Debirille, Eglonin kuninkaalle:
4. ”Tulkaa minun luokseni ja auttakaa minua. Kukistakaamme Gibeon, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa.”
5. Niin nämä viisi amorilaisten kuningasta, Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Laakiin ja Eglonin kuninkaat, kokoontuivat ja lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen, asettuivat leiriin Gibeonin edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.
6. Silloin Gibeonin miehet lähettivät Joosualle Gilgalin leiriin viestin: ”Älköön kätesi vetäytykö auttamasta palvelijoitasi. Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvien amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan.”
7. Joosua lähti silloin Gilgalista, hän ja koko sotaväki hänen kanssaan ja kaikki valiosoturit.
8. Herra sanoi Joosualle: ”Älä pelkää heitä, sillä minä annan heidät sinun käsiisi. Kukaan heistä ei kestä sinun edessäsi.”
9. Joosua kulki joukkoineen Gilgalista läpi yön ja yllätti heidät.
10. Herra saattoi heidät hämminkiin israelilaisten edessä. Nämä tuottivat heille suuren tappion Gibeonissa ja ajoivat heitä takaa Beet-Hooronin solatietä, surmaten heitä Asekaan ja Makkedaan asti.
11. Kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, Herra heitti taivaasta heidän päälleen isoja kiviä koko matkan Asekaan asti, niin että heitä kuoli paljon. Niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.
Auringon ja kuun pysyminen paikallaan
12. Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, Joosua puhui Herralle Israelin kuullen: ”Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa ja kuu Aijalonin laaksossa.”
13. Niin aurinko pysyi paikallaan ja kuu liikkumatta*, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna ”Oikeamielisen kirjassa”. Aurinko pysyi keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.
14. Sen päivän vertaista ei ole ollut, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra näin kuuli ihmisen ääntä. Herra näet soti Israelin puolesta.
15. Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasi Gilgalin leiriin.
Kuninkaat teloitetaan
16. Mainitut viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan luolaan.
17. Joosualle ilmoitettiin: ”Ne viisi kuningasta on löydetty piiloutuneina Makkedan luolaan.”
18. Joosua sanoi: ”Vierittäkää isoja kiviä luolan suulle ja asettakaa sen eteen miehiä vartioimaan heitä.
19. Mutta te muut, älkää pysähtykö, vaan ajakaa vihollisianne takaa ja hakatkaa maahan heidän jälkijoukkonsa. Älkää päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä Herra, teidän Jumalanne, on antanut heidät teidän käsiinne.”
20. Joosua ja israelilaiset löivät amorilaiset perinpohjin. Harvat pelastuneet pääsivät linnoitettuihin kaupunkeihin.
21. Koko kansa palasi vahinkoja kärsimättä Joosuan luo leiriin Makkedaan. Kukaan ei uskaltanut enää hiiskua sanaakaan israelilaisia vastaan.
22. Joosua sanoi: ”Avatkaa luolan suu ja tuokaa ne viisi kuningasta luolasta minun eteeni.”
23. He tekivät niin ja toivat luolasta hänen eteensä ne viisi kuningasta: Jerusalemin, Hebronin, Jarmutin, Laakiin ja Eglonin kuninkaat.
24. Kun he olivat tuoneet nämä kuninkaat Joosuan eteen, Joosua kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat seuranneet häntä: ”Astukaa esiin ja pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.” Niin he astuivat esiin ja panivat jalkansa heidän niskalleen.
25. Joosua sanoi heille: ”Älkää pelätkö älkääkä arkailko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin Herra on tekevä kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te joudutte sotimaan.”
26. Joosua löi heidät kuoliaaksi ja ripusti heidät viiteen hirsipuuhun. He riippuivat hirressä iltaan asti.
27. Auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa heidät alas hirrestä ja heittää luolaan, johon he olivat piiloutuneet. He panivat luolan suulle isoja kiviä, jotka ovat siinä vielä tänäkin päivänä.
28. Samana päivänä Joosua valloitti Makkedan, surmaten miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan. Hän vihki tuhon omiksi heidät ja jokaisen siellä olevan, päästämättä pakoon ainoaakaan. Hän teki Makkedan kuninkaalle, kuten oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.
Libnan, Laakiin, Hebronin ym. valtaaminen
29. Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Makkedasta Libnaan ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.
30. Herra antoi senkin ja sen kuninkaan Israelin käsiin. Joosua surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen siellä olevan, päästämättä pakoon ainoaakaan. Hän teki sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.
31. Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Libnasta Laakiiseen, asettui leiriin sen edustalle ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.
32. Herra antoi Laakiin Israelin käsiin, ja hän valloitti sen toisena päivänä. Hän surmasi miekan terällä sen asukkaat, jokaisen siellä olevan, samoin kuin oli tehnyt Libnalle.
33. Hooram, Geserin kuningas, tuli auttamaan Laakista, mutta Joosua voitti hänet ja hänen väkensä, päästämättä pakoon ainoaakaan heistä.
34. Laakiista Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Egloniin. He asettuivat leiriin sen edustalle ryhtyen taisteluun sitä vastaan.
35. He valloittivat sen samana päivänä ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat, vihkien sinä päivänä tuhon omaksi jokaisen siellä olevan, samoin kuin oli tehty Laakiille.
36. Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Eglonista Hebroniin, ja he ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.
37. He valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan, ja samoin kaikki sen alaiset kaupungit ja jokaisen siellä olevan, päästämättä pakoon ainoaakaan, kuten hän oli tehnyt Eglonille. Hän vihki tuhon omaksi sen ja jokaisen siellä olevan.
38. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan kääntyi Debiriin ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan.
39. Hän sai valtaansa sen ja sen kuninkaan sekä kaikki sen alaiset kaupungit. He surmasivat miekan terällä niiden asukkaat ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen siellä olevan, päästämättä pakoon ainoaakaan. Hän teki Debirille ja sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Hebronille ja minkä oli tehnyt Libnalle ja sen kuninkaalle.
40. Sitten Joosua valtasi koko maan, Vuoriston, Negevin, Sefelan ja rinnemaat. Hän surmasi kaikki niiden kuninkaat, päästämättä pakoon ainoaakaan, ja vihki tuhon omaksi kaiken väen, kuten Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt.
41. Joosua valtasi heidän alueensa Kaades-Barneasta Gassaan saakka ja koko Goosenin maakunnan* Gibeoniin asti.
42. Kaikki nämä kuninkaat ja heidän maansa Joosua sai valtaansa yhdellä kertaa, sillä Herra, Israelin Jumala, soti Israelin puolesta.
43. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasi Gilgalin leiriin.
____________________________________
Lk 16:19 – 17:10
Rikas mies ja Lasarus
19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin liinavaatteisiin, eläen joka päivä ilossa ja ylellisesti.
20. Eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen porttinsa pielessä täynnä paiseita.
21. Hän halusi ravita itseään rikkaan pöydältä putoavilla muruilla. Koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.
22. Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Myös rikas kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Kun hän tuonelassa* vaivoissa ollessaan kohotti katseensa, hän näki kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Hän huusi: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja vilvoittamaan kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä’.
25. Aabraham sanoi: ’Poikani, muista että sinä eläessäsi sait hyväsi, Lasarus taas sai pahaa. Nyt hän saa täällä lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
26. Kaiken tämän lisäksi meidän välillemme on vahvistettu kuilu, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä siellä olevat pääsisi kuilun yli meidän luoksemme’.
27. Rikas mies sanoi: ’Isä, minä rukoilen sinua lähettämään hänet isäni taloon
28. viiden veljeni luo todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’.
29. Aabraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä’.
30. Mies sanoi: ’Ei, isä Aabraham, vaan jos joku kuolleista menisi heidän luokseen, he nöyrtyisivät parannukseen’.
31. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”
17. LUKU
Vietteleminen ja katumus
1. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta. Mutta voi sitä, jonka kautta sellainen tulee!
2. Hänen olisi parempi, että hänet myllynkivi kaulassa heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä vähäisistä.
3. Valvokaa itseänne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä. Jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
4. Jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: ’Minä kadun’, niin anna hänelle anteeksi.”
Uskon lisäys
5. Apostolit sanoivat Herralle: ”Lisää meille uskoa.”
6. Niin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa sinapin siemenenkään verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.
Palvelija ja isäntä
7. Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimenessa, sanooko hän tälle hänen tullessaan pellolta: ’Käy nyt kohta tänne syömään’?
8. Eikö hän pikemminkin sano tälle: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua syödessäni ja juodessani, ja sitten syö ja juo itse’?
9. Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä on tehnyt, mitä on käsketty?
10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olemme olleet velvolliset tekemään’.”
____________________________________
Ps 83:1-19
83. PSALMI
Rukous vihollisia vastaan
1. Aasafin psalmi.
2. Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, Jumala, älä ole niin hiljaa.
3. Sinun vihollisesi pauhaavat ja vihaajasi nostavat päätään.
4. Heillä on kavalia hankkeita sinun kansaasi vastaan, ja sinun suojattejasi vastaan he punovat juonia.
5. He sanovat: ”Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, ettei Israelin nimeä enää muistettaisi.”
6. He neuvottelevat yksissä tuumin, tekevät liiton sinua vastaan:
7. Edomin telttakunnat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,
8. Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea sekä Tyyron asukkaat.
9. Myös Assur on liittynyt heihin. Nämä ovat apuna ja voimana Lootin jälkeläisillä. Sela.
10. Tee heille kuten teit Midianille, Siiseralle ja Jaabinille Kiisonjoella.
11. Heidät tuhottiin Een-Doorissa, he joutuivat lannaksi maahan.
12. Tee heidän ruhtinailleen niin kuin Oorebille ja Seebille, heidän päälliköilleen kuten Seballe ja Salmunnalle.
13. He sanovat: ”Anastakaamme Jumalan [kansan] asuinsijat.”
14. Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi, jotka tuuli vie.
15. Niin kuin kulovalkea polttaa metsää, kuten liekit kärventävät vuoria,
16. niin aja heitä myrskyllä ja kauhistuta rajuilmalla.
17. Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.
18. Joutukoot he häpeään ja kauhistukoot ainiaaksi, tulkoot häpeään ja tuhoutukoot.
19. Tulkoot he tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet ylin Valtias kaikessa maassa.
____________________________________
Snl 13:4
4. Laiska haluaa, mutta ei saa, ahkera tulee ravituksi.