RAAMATTU LÄPI VUODESSA
huhtikuu 29
____________________________________
Tuom 9:22 – 10:18
Välit rikkoontuvat
22. Kun Abimelek. oli hallinnut Israelia kolme vuotta,
23. Jumala lähetti pahan hengen Abimelekin ja Sikemin miesten väliin, niin että Sikemin miehet luopuivat Abimelekista.
24. Näin siksi, että Jerubbaalin 70 pojalle tehty väkivalta tulisi rangaistuksi, ja heidän verensä tulisi Abimelekin, heidän veljensä, päälle, joka oli surmannut heidät, ja Sikemin miesten päälle, jotka olivat auttaneet häntä surmaamaan veljensä.
25. Sikemin miehet asettivat vuorten kukkuloille väijyjiä, ja nämä ryöstivät jokaisen, joka kulki sitä tietä heidän ohitseen. Siitä tuli tieto Abimelekille.
26. Gaal, Ebedin poika, tuli veljineen, ja he poikkesivat Sikemiin. Sikemin miehet luottivat häneen.
27. He menivät kedolle ja korjasivat sadon viinitarhoistaan, polkivat rypäleet ja pitivät ilojuhlan. He menivät jumalansa huoneeseen, söivät, joivat ja kirosivat Abimelekia.
28. Gaal, Ebedin poika, sanoi: “Mikä on Abimelek, ja mikä on Sikem, että me häntä palvelisimme? Eikö hän ole Jerubbaalin poika, eikö Sebul ole hänen käskynhaltijansa? Palvelkaa Hamorin, Sikemin isän, miehiä. Miksi me palvelisimme Abimelekiä?
29. Olisipa minulla tuo kansa vallassani, niin minä toimittaisin pois Abimelekin. Abimelekille hän sanoi: ‘Lisää sotajoukkoasi ja tule ulos!'”
30. Kun Sebul, kaupungin päällikkö, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanat, syttyi hänen vihansa.
31. Hän lähetti salaa viestinviejiä Abimelekin luo sanomaan: “Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin, ja nyt he yllyttävät kaupunkia sinua vastaan.
32. Nouse siis yöllä, sinä sekä väki, joka on kanssasi, ja asetu kedolle väijyksiin.
33. Hyökkää aamulla varhain, auringon noustessa, kaupungin kimppuun. Kun hän ja väki, joka on hänen kanssaan, lähtee sinua vastaan, niin tee hänelle, mitä voit.”
34. Abimelek ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähti liikkeelle yöllä, ja he asettuivat väijyksiin Sikemiä vastaan neljässä joukossa.
35. Gaal, Ebedin poika, tuli ulos ja asettui kaupungin portille. Silloin Abimelek ja hänen kanssaan oleva väki nousi paikasta, missä he olivat väijyksissä.
36. Kun Gaal näki väen, hän sanoi Sebulille: “Väkeä tulee alas vuorten kukkuloilta.” Sebul vastasi hänelle: “Vuorten varjot näyttävät sinusta miehiltä.”
37. Gaal puhui taas ja sanoi: “Väkeä tulee alas maan keskiosasta, ja toinen joukko tulee Tietäjätammelta päin.”
38. Silloin Sebul sanoi hänelle: “Missä on nyt sinun suuri suusi, kun sanoit: ‘Mikä on Abimelek, että me palvelisimme häntä? Siinä on se väki, jota halveksit. Mene nyt ja taistele heitä vastaan.”
39. Niin Gaal lähti Sikemin miesten etunenässä ja taisteli Abimelekia vastaan.
40. Mutta Abimelek ajoi hänet pakoon, ja hän pääsi pakenemaan. Heitä kaatui paljon aivan portille asti.
41. Abimelek jäi Arumaan. Sebul karkotti Gaalin ja hänen veljensä pois Sikemistä.
42. Seuraavana päivänä kansa lähti ulos kentälle, ja siitä ilmoitettiin Abimelekille.
43. Tämä otti väkensä, jakoi sen kolmeen joukkoon ja asettui väijyksiin kedolle. Kun hän näki kansaa lähtevän kaupungista, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa ja surmasi heitä.
44. Abimelek ja ne joukot, jotka olivat hänen kanssaan, hyökkäsivat esiin ja asettuivat kaupungin portille. Samalla muut kaksi joukkoa karkasivat kentällä olevien kimppuun ja surmasivat heitä.
45. Abimelek taisteli kaupunkia vastaan koko sen päivän, valloitti sen ja surmasi siellä olevan kansan. Hän hävitti kaupungin ja kylvi suolaa sen paikalle.
46. Kun kaikki Sikemin tornin miehet kuulivat siitä, he menivät Eel-Beritin temppelin holviin.
47. Kun Abimelekille kerrottiin, että kaikki Sikemin tornin miehet olivat kokoontuneet sinne,
48. hän nousi Salmonin vuorelle, hän ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan. Abimelek otti kirveen käteensä ja löi poikki puunoksan, nosti sen olalleen ja sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: “Mitä näitte minun tekevän, tehkää te joutuin samalla tavalla.”
49. Niin väestäkin kukin löi poikki oksansa. Sitten he seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät holvin heidän päällään palamaan. Näin saivat surmansa myös kaikki Sikemin tornin asukkaat, noin tuhat miestä ja naista.
50. Sitten Abimelek meni Teebekseen, asettui leiriin Teebestä vastaan ja valloitti sen.
Abimelekin loppu
51. Kaupungin keskellä oli luja torni, ja kaikki miehet ja naiset, kaikki kaupungin asukkaat, pakenivat siihen. He sulkivat jälkeensä oven ja nousivat tornin katolle.
52. Abimelek tuli tornin juurelle ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. Hän astui tornin ovelle polttaakseen sen tulella.
53. Silloin eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen pääkallonsa.
54. Tämä huusi heti palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: “Paljasta miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: ‘Nainen tappoi hänet’.” Hänen palvelijansa lävisti hänet, ja hän kuoli.
55. Kun Israelin miehet näkivät, että Abimelek oli kuollut, he menivät kukin kotiinsa.
56. Näin Jumala rankaisi Abimelekille sen pahan, minkä hän oli tehnyt isäänsä kohtaan surmatessaan 70 veljeään.
57. Kaiken Sikemin miesten tekemän pahan Jumala käänsi heidän omaan päähänsä. Näin heidät saavutti Jootamin, Jerubbaalin pojan, kirous.
10. LUKU
Toola ja Jaair
1. Abimelekin jälkeen nousi Israelia vapauttamaan isaskarilainen Toola, Doodon pojan Puuan poika, joka asui Saamirissa, Efraimin vuoristossa.
2. Hän oli tuomarina Israelissa 23 vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin Saamiriin.
3. Hänen jälkeensä nousi gileadilainen Jaair ja oli tuomarina Israelissa 22 vuotta.
4. Hänellä oli 30 poikaa, jotka ratsastivat 30 aasilla. Heillä oli 30 kaupunkia, joita vielä tänäkin päivänä kutsutaan Jaairin leirikyliksi ja ovat Gileadin maassa.
5. Jaair kuoli, ja hänet haudattiin Kaamoniin.
Epäjumalisuus ja sen rangaistus
6. Israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. He palvelivat Baaleja ja Astarteja sekä Aramin, Siidonin, Mooabin, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran eivätkä palvelleet häntä.
7. Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin.
8. Nämä riistivät ja sortivat israelilaisia sen vuoden ja vielä 18 vuotta, kaikkia israelilaisia, jotka asuivat tuolla puolella Jordanin amorilaisten maassa, Gileadissa.
9. Ammonilaiset menivät Jordanin yli taistelemaan myös Juudaa, Benjaminia ja Efraimin heimoa vastaan, ja niin Israel joutui suureen ahdinkoon.
10. Silloin israelilaiset huusivat Herran puoleen sanoen: “Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, sillä me olemme hylänneet oman Jumalamme ja palvelleet baaleja.”
11. Herra vastasi heille: “Eivätkö egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset,
12. siidonilaiset, amalekilaiset ja maaonilaiset sortaneet teitä. Kun te huusitte minua apuun, enkö minä pelastanut teitä heidän käsistään?
13. Mutta te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia: Sen tähden minä en enää pelasta teitä.
14. Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Pelastakoot ne teidät ahdinkonne aikana.”
15. Israelilaiset sanoivat Herralle: “Me olemme tehneet syntiä. Tee meille mitä hyväksi näet, kunhan vain tänään autat meitä.”
16. He poistivat vieraat jumalat keskuudestaan ja palvelivat Herraa. Silloin hän ei enää kärsinyt, että Israelia vaivattiin.
17. Ammonilaiset kutsuttiin koolle, ja he leiriytyivät Gileadiin. Israelilaiset taas kokoontuivat ja leiriytyivät Mispaan.
18. Kansa ja Gileadin ruhtinaat sanoivat silloin toisilleen: “Kuka alkaa taistelun ammonilaisia vastaan? Hän on oleva kaikkien Gileadin asukasten päämies.”
____________________________________
Lk 24:13-53
Tiellä Emmaukseen
13. Kaksi heistä oli sinä päivänä menossa Emmaus-nimiseen kylään, joka on 60 stadionin* päässä Jerusalemista.
14. He puhelivat keskenään kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.
15. Heidän keskustellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan.
16. Heidän silmänsä olivat kuitenkin pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.
17. Jeesus kysyi heiltä: “Mistä te siinä kävellessänne keskustelette?” He pysähtyivät murheellisina.
18. Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi: “Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et tiedä, mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?”
19. Hän kysyi: “Mitä?” He vastasivat: “Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä.
20. Meidän ylipappimme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
21. Me olimme toivoneet hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Onhan kaiken lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kun nämä tapahtuivat.
22. Ovatpa muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyneiksi. He kävivät aamulla varhain haudalla
23. eivätkä löytäneet hänen ruumistaan. He tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
24. Muutamat meidän kanssamme olevista menivät haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta Jeesusta he eivät nähneet.”
25. Silloin Jeesus sanoi heille: “Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet?
26. Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä tätä ja sitten mennä kirkkauteensa?”
27. Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa.
28. Heidän lähestyessään kylää, johon he olivat menossa, Jeesus oli aikovinaan kulkea edemmäksi.
29. He pyysivät häntä kuitenkin hartaasti* ja sanoivat: “Jää luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
30. Ollessaan aterialla heidän kanssaan Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
31. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Hän katosi heidän näkyvistään.
32. He sanoivat toisilleen: “Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoituksia?”
33. He nousivat kohta, palasivat Jerusalemiin* ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina muiden heidän joukkoonsa kuuluvien kanssa.
34. Nämä sanoivat: “Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille.”
35. He itse kertoivat, mitä tiellä oli tapahtunut, ja kuinka he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.
Jeesus ilmestyy apostoleille
36. Heidän tästä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: “Rauha teille!”
37. He säikähtivät ja pelkäsivät, luullen näkevänsä aaveen.
38. Jeesus sanoi heille: “Miksi olette hämmästyneitä, ja miksi sellaisia ajatuksia nousee sydämeenne?
39. Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa. Eihän aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.”
40. Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
41. Kun he hämmästyksen ja ilon tähden eivät vieläkään uskoneet, Jeesus sanoi heille: “Onko teillä täällä jotakin syötävää?”
42. He antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
43. Hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
Kirjoitusten täyttyminen
44. Jeesus sanoi heille: “Tätä tarkoittivat sanani, kun puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa.”
45. Silloin hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.
46. Hän sanoi heille: “Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47. ja että parannusta ja syntien anteeksiantamusta* on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48. Te olette tämän todistajia.
49. Minä lähetän teille Hänet [Pyhän Hengen], jonka Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes päällenne puetaan voima korkeudesta.”
Jeesus otetaan taivaaseen
50. Jeesus vei opetuslapset pois [Jerusalemista] lähelle Betaniaa. Siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heitä.
51. Siunatessaan heitä hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
52. He kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.
53. He olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.
____________________________________
Ps 100:1-5
100. PSALMI
Palvelkaa Herraa ilolla!
1. Kiitospsalmi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.
2. Palvelkaa Herraa iloiten, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.
3. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
4. Käykää hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeään.
5. Sillä Herra on hyvä. Hänen armonsa pysyy iäti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
____________________________________
Snl 14:11-12
11. Väärintekijäin talo hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.