RAAMATTU LÄPI VUODESSA
____________________________________
Tuom 11:1 – 12:15
11. LUKU
Jefta
1. Gileadilainen Jefta oli sotaurho, mutta hän oli porton poika. Jeftan isä oli Gilead.
2. Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia. Kun tämän vaimon pojat kasvoivat aikuisiksi, he karkottivat Jeftan ja sanoivat hänelle: ”Sinä et saa perintöosaa isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika.”
3. Jefta pakeni veljiään ja asettui Toobin maahan. Hänen luokseen kerääntyi tyhjäntoimittajia, ja he retkeilivät yhdessä hänen kanssaan.
4. Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan.
5. Gileadin vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Toobin maasta.
6. He sanoivat hänelle: ”Tule päälliköksemme, kun meidän on sodittava ammonilaisia vastaan.”
7. Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: ”Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minua isäni talosta? Miksi tulette minun luokseni nyt, kun teillä on hätä?”
8. Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Juuri sen tähden olemme nyt tulleet jälleen sinun luoksesi. Jos tulet meidän kanssamme ja ryhdyt taistelemaan ammonilaisia vastaan, niin sinä olet oleva meidän, kaikkien Gileadin asukasten, päämies.”
9. Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: ”Jos te viette minut takaisin, taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät minun valtaani, niin minä rupean teidän päämieheksenne.”
10. Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Herra kuulee meidän sopimuksemme. Me totisesti teemme kaiken, mitä sinä sanoit.”
11. Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten mukaan. Sen kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut.
12. Hän lähetti ammonilaisten kuninkaan luo viestinviejiä sanomaan: ”Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan, sotimaan maatani vastaan?”
13. Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: ”Ottihan Israel tullessaan Egyptistä minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti. Anna se nyt hyvällä takaisin.”
Mennyttä historiaa
14. Jefta lähetti jälleen Ammonin kuninkaan luo viestinviejiä
15. sanomaan hänelle: ”Näin sanoo Jefta: Ei Israel ole ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata.
16. Tullessaan Egyptistä Israel kulki erämaan kautta Kaislamerelle ja tuli Kaadekseen.
17. Sieltä Israel lähetti sananviejiä Edomin kuninkaan luo sanomaan: ’Salli minun kulkea maasi läpi’. Edomin kuningas ei kuitenkaan kuullut heitä. He lähettivät sanan myös Mooabin kuninkaalle, mutta hänkään ei suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
18. Sitten he kulkivat erämaan kautta, kiersivät Edomin ja Mooabin maat, tulivat Mooabin maan itäpuolelle ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle. He eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja.
19. Israel lähetti Siihonin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo lähettejä sanomaan: ’Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme’.
20. Siihon ei uskonut Israelia, että olisi sallinut sen kulkea alueensa läpi, vaan kokosi kaiken väkensä, ja he leiriytyivät Jahaaseen. Siellä hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan.
21. Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että nämä voittivat heidät. Israel valloitti koko amorilaisten maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa.
22. He ottivat omakseen koko amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin saakka.
23. Näin Herra, Israelin Jumala, karkotti amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Nyt sinä ottaisit omaksesi heidän maansa!
24. Eikö ole niin: Minkä sinun jumalasi Kemos antaa sinulle, sen sinä otat omaksesi. Kenet hyvänsä Herra, meidän Jumalamme, karkoittaa meidän tieltämme, sen maan me otamme omaksemme.
25. Vai oletko sinä parempi kuin Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Rakensiko hän riitaa Israelin kanssa, tai ryhtyikö hän sotaan heitä vastaan?
26. Israel on nyt asunut Hesbonissa ja sen ympärillä olevissa kylissä, Aroerissa ja sitä ympäröivissä kylissä sekä kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa 300 vuotta. Miksi ette sen ajan kuluessa ole ottaneet niitä haltuunne?
27. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä teet pahasti minua kohtaan, kun ryhdyt sotimaan minua vastaan. Herra, joka on tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä.”
28. Ammonilaisten kuningas ei välittänyt viestistä, minkä Jefta lähetti hänelle.
29. Silloin Herran Henki tuli Jeftaan. Hän kulki Gileadin ja Manassen läpi, meni edelleen Gileadin Mispeen, ja Gileadin Mispestä hän lähti ammonilaisia vastaan.
Jeftan lupaus
30. Jefta teki Herralle lupauksen: ”Jos sinä annat ammonilaiset minun valtaani,
31. niin tulkoon kuka tuleekin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi.”
Ammonilaiset voitetaan
32. Jefta lähti sotimaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.
33. Hän tuotti heille hyvin suuren tappion ja valloitti maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramiin asti, 20 kaupunkia. Näin ammonilaisten täytyi alistua israelilaisten valtaan.
Jeftan tytär
34. Jefta tuli sitten kotiinsa Mispaan*. Hänen tyttärensä tuli silloin ulos häntä vastaan vaskirumpua lyöden ja karkeloiden. Tämä oli hänen ainoa lapsensa. Paitsi häntä ei Jeftalla ollut poikaa eikä tytärtä.
35. Nähdessään hänet Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Minä näet avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa.”
36. Tytär vastasi hänelle: ”Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, niin tee minulle, kuten suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille.”
37. Sitten hän sanoi isälleen: ”Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: Jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi mennäkseni ystävättärieni kanssa vuorille itkemään neitsyyttäni.”
38. Jefta sanoi: ”Mene!” ja päästi hänet menemään kahdeksi kuukaudeksi. Niin hän meni ystävättärineen ja itki neitsyyttään vuorilla.
39. Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön antamansa lupauksen. Hän oli koskematon neitsyt. Israelissa tuli tavaksi,
40. että sen tyttäret vuosittain menivät neljäksi päiväksi lauluin ylistämään gileadilaisen Jeftan tytärtä.
12. LUKU
Riita efraimilaisten kanssa
1. Efraimin miehet kutsuttiin koolle. He lähtivät pohjoiseen päin ja sanoivat Jeftalle: ”Miksi sinä lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan kutsumatta meitä mukaan? Me poltamme tulella sinun talosi pääsi päältä.”
2. Jefta vastasi heille: ”Minulla ja kansallani oli kova taistelu ammonilaisten kanssa. Kutsustani huolimatta te ette tulleet auttamaan minua heidän käsistään.
3. Nähdessäni, että te ette tulleet auttamaan, minä menin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät minun käsiini. Miksi te olette nyt lähteneet minua vastaan, sotimaan minua vastaan?”
4. Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet ja ryhtyi taisteluun Efraimia vastaan. Gileadin miehet voittivat efraimilaiset, jotka olivat sanoneet: ”Te olette karkureita Efraimista. Onhan Gilead Efraimin ja Manassen välissä.”
Sibbolet – shibbolet
5. Gileadilaiset valtasivat efraimilaisten tieltä Jordanin kahlauspaikat. Kun sitten Efraimin pakolaiset sanoivat: ”Antakaa minun mennä yli”, Gileadin miehet kysyivät kultakin: ”Oletko efraimilainen?” Jos hän vastasi: ”En”,
6. he sanoivat hänelle: ”Sano ’shibbolet'”*. Jos hän sanoi ”sibbolet”, kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja surmasivat Jordanin kahlauspaikoilla. Näin Efraimista kaatui silloin 42.000.
7. Jefta oli tuomarina Israelissa 6 vuotta. Sitten gileadilainen Jefta kuoli, ja hänet haudattiin erääseen Gileadin kaupunkiin.
Ibsan
8. Hänen jälkeensä oli Beetlehemistä oleva Ibsan tuomarina Israelissa.
9. Hänellä oli 30 poikaa. Hän naitti 30 tytärtään muualle ja toi muualta 30 tyttöä pojilleen vaimoiksi. Hän oli tuomarina Israelissa 7 vuotta.
10. Sitten Ibsan kuoli, ja hänet haudattiin Beetlehemiin.
Eelon
11. Hänen jälkeensä oli sebulonilainen Eelon tuomarina Israelissa. Hän oli tuomarina 10 vuotta.
12. Sitten sebulonilainen Eelon kuoli, ja hänet haudattiin Aijaloniin, Sebulonin maahan.
Abdon
13. Hänen jälkeensä oli piratonilainen Abdon, Hillelin poika, tuomarina Israelissa.
14. Hänellä oli 40 poikaa ja 30 pojanpoikaa, jotka ratsastivat 70 aasilla. Hän oli tuomarina Israelissa 8 vuotta.
15. Sitten piratonilainen Abdon, Hillelin poika, kuoli, ja hänet haudattiin Piratoniin, Efraimin maahan, amalekilaisten vuoristoon.
____________________________________
Joh 1:1-28
Evankeliumi Johanneksen mukaan
1. LUKU
Sana tuli ihmiseksi
1. Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
2. Hän oli alussa Jumalan luona.
3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.
4. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.
5. Valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt.
6. Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes.
7. Hän tuli todistamista varten, todistamaan valosta, että kaikki uskoisivat hänen kauttaan.
8. Hän ei ollut se valo, vaan hän tuli todistamaan valosta.
9. Tosi valo, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
10. Hän oli maailmassa. Maailma on saanut syntynsä hänen kauttaan, mutta maailma ei tuntenut häntä.
11. Hän tuli omiensa luo, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
12. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden ja voiman* tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.
13. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ihmisen* tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
14. Sana tuli ihmiseksi* ja asui keskuudessamme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainoalla Pojalla on Isältä. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Johannes Kastajan todistus
15. Johannes todisti Jeesuksesta ja huusi: ”Hän on se, joka tulee minun jälkeeni. Hän on ollut edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.”
16. Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armosta*.
17. Laki on annettu Mooseksen kautta. Armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
18. Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt. Ainoa Poika, joka on Isän luona*, on hänet ilmoittanut.
19. Tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luokseen Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?”
20. Hän tunnusti eikä kieltänyt, hän tunnusti: ”En ole Kristus.”
21. He kysyivät: ”Kuka sitten? Oletko sinä Elija?” Hän vastasi: ”En ole.” ”Se profeettako sinä olet?” Hän vastasi: ”En.”
22. Silloin he kysyivät: ”Kuka sitten olet, että voisimme viedä vastauksen lähettäjillemme? Mitä sanot itsestäsi?”
23. Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa erämaassa: ’Tasoittakaa tie Herralle’, kuten profeetta Jesaja on sanonut.”
24. Lähetetyt olivat fariseuksia.
25. He kysyivät häneltä: ”Miksi sinä sitten kastat, jos et ole Kristus, et Elija etkä se profeetta?”
26. Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä. Mutta teidän keskuudessanne on toinen, jota te ette tunne,
27. hän, joka tulee minun jälkeeni, ja jonka kenkien nauhoja en ole arvollinen avaamaan.”
28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
____________________________________
Ps 101:1-8
101. PSALMI
Oikea hallitsija
1. Daavidin psalmi. Minä veisaan armosta ja oikeudesta. Sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.
2. Minä tahdon vaeltaa nuhteettomasti. Milloin tulet luokseni? Haluan elää talossani vilpittömällä sydämellä.
3. En kiinnitä silmääni siihen, mikä on turmiollista, ja eksyttävää menoa minä vihaan. Se ei saa tarttua minuun.
4. Nurja sydän väistyköön minusta. Pahasta en tahdo tietää.
5. Lähimmäistään salaa panettelevan minä hävitän. Ihmistä, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, minä en siedä.
6. Maan uskollisia silmäni etsivät, että he asuisivat lähelläni. Nuhteettomuuden tietä vaeltava on oleva palvelijani.
7. Vilppiä harjoittava älköön asuko talossani, eikä valheen puhuja kestä silmieni edessä.
8. Joka aamu minä hävitän kaikki jumalattomat maasta, lopettaakseni kaikki väärintekijät Herran kaupungista.
____________________________________
Snl 14:13-14
13. Nauraessakin sydän voi kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14. [Jumalasta] luopunut sydän saa kyllänsä omista teistään, mutta hyvä mies on tyytyväinen omiinsa.