RAAMATTU LÄPI VUODESSA
joulukuu 15
____________________________________
Miika 1:1-4:14
Miika
1. LUKU
Samarian ja Juudan tuomio
1. Herran sana, joka tuli mooresetilaiselle Miikalle Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä. Näky Samariasta ja Jerusalemista.
2. Kuulkaa, kaikki kansat. Ota korviisi, maa, ja kaikki, mitä siinä on. Olkoon Herra, Herra todistaja teitä vastaan, Herra pyhästä temppelistään.
3. Herra lähtee asumuksestaan, astuu alas ja kulkee maan kukkuloilla.
4. Vuoret sulavat hänen allaan, ja laaksot halkeavat kuin vaha tulen hohteessa, kuin vedet, jotka syöksyvät jyrkännettä alas.
5. Jaakobin rikoksen tähden, Israelin kansan syntien tähden tapahtuu tämä kaikki. Mistä on Jaakobin rikos? Eikö Samariasta! Mistä Juudan uhrikukkulat? Eivätkö Jerusalemista!
6. Niinpä minä panen Samarian kiviraunioiksi kedolle, viinitarhan istutusmaaksi, syöksen laaksoon sen kivet ja paljastan sen perustukset.
7. Kaikki sen jumalankuvat särjetään, kaikki sen portonpalkat poltetaan tulessa, ja kaikki sen epäjumalankuvat minä hävitän. Portonpalkoista se on ne koonnut, ja portonpalkoiksi on niiden jälleen tultava.
8. Tämän tähden minä tahdon valittaa ja voivotella, käydä avojaloin ja säkkivaate lanteilla*, virittää valituslaulun kuin sakaalit, suruhuudon kuin strutsit.
9. Sen haava on parantumaton. Se ulottuu Juudaan asti, se käy minun kansani porttiin saakka, Jerusalemiin asti.
10. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää, älkää itkekö. Minä vieriskelen tuhassa Beet-Leafrassa.
11. Saafirin asujatar, lähde matkalle häpeällisesti paljastettuna! Saananin asujatar ei lähde. Beet-Eselin valitus riistää teiltä pysähdyspaikan.
12. Onnea odottaa tuskaisesti Maarotin asujatar. Herralta tulee onnettomuus Jerusalemin portille.
13. Valjasta hevoset vaunujen eteen, Laakiin asujatar. Sieltä on alku tytär Siionin syntiin, sillä sinussa tavattiin Israelin rikokset.
14. Sen tähden sinä annat lähtölahjan Mooreset-Gatille. Aksibin talot tulevat olemaan pettymys Israelin kuninkaille.
15. Minä tuon vieläkin perijän sinulle, Maaresan asujatar. Adullamiin asti kulkee Israelin kunnia*.
16. Ajele ja keritse pääsi paljaaksi lasten tähden, jotka olivat sinun ilosi. Ajele pääsi leveälti paljaaksi kuin korppikotkan pää, sillä he menevät pakkosiirtolaisuuteen pois luotasi.
2. LUKU
Sorto ja sen tuomio
1. Voi niitä, jotka vuoteillaan miettivät turmiota ja valmistelevat pahaa! Aamun valjettua he toteuttavat aikeensa, sillä heillä on siihen valta.
2. He himoitsevat peltoja ja ryöstävät ne, taloja, ja ottavat ne. He sortavat miestä, hänen taloaan ja perintöosaansa.
3. Sen tähden näin sanoo Herra: Minä mietin onnettomuutta tätä sukua vastaan: te ette saa siitä kaulaanne irti ettekä voi ylpeästi astella. Se on oleva paha aika.
4. Sinä päivänä teistä viritetään pilkkalaulu ja veisataan valitusvirsi: ”Se on tapahtunut”, sanotaan, ”me olemme perin hävitettyjä, hän on vaihtanut pois minun kansani osan. Kuinka hän siirtää sen minulta pois! Hän jakaa meidän peltomme luopioille.”
5. Sen tähden sinulla ei ole oleva ketään, joka heittäisi arpaa maaosuudesta Herran seurakunnassa.
6. ”Älkää saarnatko!”, he sanovat. ”Sellaisista ei pidä saarnata. Eikö häpäiseminen väisty pois?”
7. Onko tämä Jaakobin heimon puhetta? Onko Herra pikavihainen? Ovatko hänen tekonsa sellaisia? Eivätkö hänen puheensa ole hyviä sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?
8. Mutta äskettäin on minun kansani noussut viholliseksi. Te riistätte viitan niiltä, jotka kulkevat huoleti, jotka elävät rauhassa.
9. Kansani naiset te karkotatte heidän kodeistaan, jotka ovat heidän ilonsa. Heidän pieniltä lapsiltaan te riistätte minun antamani kalliit lahjat.
10. Nouskaa ja menkää pois: tässä ei ole rauhaa. Saastaisuutenne vuoksi te saatte aikaan turmion, kauhistuttavan tuhon.
11. Jos tulisi mies, joka tavoittelisi tuulta ja petollisesti valehtelisi: ”Minä saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta,” siinä olisi saarnaaja tälle kansalle.
Israelin paluu
12. Minä tahdon tarkoin, kaikkinesi, koota sinut, Jaakob, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen kuin lampaat tarhaan, kuten lauman laitumelleen: on oleva kansan paljouden kohina!
13. Tien aukaisija käy heidän edellään. He raivaavat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra johtaa heitä.
3. LUKU
Johtajien ja profeettojen synnit
1. Minä sanoin: Kuulkaa, Jaakobin päämiehet ja Israelin kansan ruhtinaat! Eikö teidän pitäisi tuntea oikeus?
2. Tehän vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa! Te raastatte ihmisten nahan heidän päältään ja lihan irti heidän luistaan!
3. He syövät minun kansani lihan, nylkevät nahan heidän päältään ja murskaavat heidän luunsa, paloittelevat kuin pataan, kuin lihan kattilaan.
4. Kerran he huutavat Herran puoleen, mutta hän ei vastaa heille. Hän kätkee heiltä kasvonsa sinä aikana, koska he ovat tehneet pahoja töitä.
5. Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan, jotka eksyttävät minun kansaani. He huutavat: ”Rauha!”, kun heidän hampaissaan on purtavaa, mutta julistavat pyhän sodan sille, joka ei anna mitään heidän suuhunsa.
6. Teille tulee sen johdosta yö, näkyjä vailla, pimeys, vailla ennustelua. Aurinko laskee näiltä profeetoilta, ja päivä pimenee heiltä.
7. Näkijät joutuvat häpeään, ja ennustelijat punastuvat. Kaikki he peittävät partansa, sillä Jumalalta ei tule vastausta.
8. Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.
9. Kuulkaa tämä, Jaakobin kansan päämiehet ja Israelin kansan ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran,
10. rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä.
11. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat sanoen: ”Eikö Herra ole keskellämme? Ei meille tule onnettomuutta.”
12. Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi, ja temppelivuoren peittää metsä.
4. LUKU
Tuleva rauhanvaltakunta
1. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.
2. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista tulee laki, Jerusalemista Herran sana.”
3. Hän hallitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville kansoille kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa auranteriksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
4. He istuvat kukin oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla mitään pelkäämättä. Herran Sebaotin suu on puhunut.
5. Kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, Jumalamme, nimessä aina ja iäisyyteen asti.
6. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä tahdon koota ontuvat, kerätä hajalleen ajetut ja ne, joille olin tuottanut onnettomuutta.
7. Minä teen ontuvista säilyneitä ja kauas joutuneista väkevän kansan. Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella siitä alkaen ja ainiaan.
8. Sinä Karjatorni, Siionin kukkula! Sinun luoksesi on tuleva ja saapuva entinen hallitus, tytär Jerusalemia hallinnut kuninkuus.
9. Ja nyt – miksi sinä ääneen vaikeroit? Eikö sinulla ole kuningasta, onko neuvonantajasi kadonnut, koska kipu on vallannut sinut kuin synnyttävän?
10. Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion, kuin synnyttäjä, sillä sinun on nyt lähdettävä pois kaupungista, asuttava kentällä ja mentävä Baabeliin asti: Siellä sinut pelastetaan, siellä Herra lunastaa sinut vihamiestesi käsistä.
11. Sinua vastaan kokoontuu nyt paljon kansoja, jotka sanovat: ”Se on saastutettava! Iloitkoot silmämme Siionin tuhosta!”
12. He eivät tunne Herran aikeita eivätkä ymmärrä hänen suunnitelmiaan, sillä hän kokoaa heidät kuin lyhteet puimatantereelle.
13. Nouse ja pui, tytär Siion, sillä minä annan sinulle rautasarvet. Vaskisorkat minä sinulle annan, ja sinä survot murskaksi monia kansoja. Minä vihin Herralle, tuhon omaksi, heidän väärän voittonsa, kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.
14. Yhdy laumaksi, sinä hyökkääjien ahdistama tytär! Meitä piiritetään, he lyövät sauvalla poskelle Israelin hallitsijaa.
____________________________________
Ilm 6:1-17
6. LUKU
Kuusi sinettiä
1. Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan kuin ukkosen äänellä: ”Tule!”
2. Minä näin valkoisen hevosen, ja sen selässä istuvalla oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja hän lähti saavuttamaan voittoja.
3. Kun Karitsa avasi toisen sinetin, minä kuulin toisen olennon sanovan: ”Tule!”
4. Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maan päältä, että ihmiset surmaisivat toisiaan. Hänelle annettiin suuri miekka.
5. Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, minä kuulin kolmannen olennon sanovan: ”Tule!” Minä näin mustan hevosen. Sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6. Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan niiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: ”Koiniks-mitta vehnää denarilla, ja ohraa kolme koiniksia denarilla! Mutta älä turmele öljyä ja viiniä.”
7. Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, minä kuulin neljännen olennon sanovan: ”Tule!”
8. Minä näin tuhkanharmaan hevosen. Sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan. Heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, ja heille annettiin valta tappaa miekalla, nälällä, rutolla ja maan petojen surmaamina.
9. Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, minä näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli surmattu Jumalan sanan tähden ja heillä olleen todistuksen tähden.
10. He huusivat kovalla äänellä: ”Kuinka kauan on siihen, että sinä, pyhä ja tosi Valtias, tuomitset ja rankaiset meidän veremme maan päällä asuville?”
11. Heille kullekin annettiin pitkä valkoinen viitta ja heille sanottiin, että he vielä vähän aikaa odottaisivat rauhallisina, kunnes samalla tavalla surmattuja Jumalan palvelijoita ja veljiä olisi täysi määrä.
12. Minä näin kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Tuli suuri maanjäristys, aurinko meni mustaksi kuin karvainen säkkipuku, kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
13. taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun voimakas tuuli sitä pudistaa.
14. Taivas väistyi pois kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan.
15. Maan kuninkaat, ylimykset, sotapäälliköt, rikkaat ja mahtavat miehet, kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin.
16. He sanoivat vuorille ja kallioille: ”Kaatukaa meidän päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta!
17. Heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi sen kestää?”
____________________________________
Ps 134:1-3
134. PSALMI
Psalmi yövartiossa
1. Matkalaulu.
Kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat, jotka öisin seisotte Herran huoneessa.
2. Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa.
3. Herra siunatkoon sinua Siionista, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
____________________________________
Snl 30:1-4
30. LUKU
Aagurin sanat
1. Aagurin, Jaaken pojan, sanat. Lauselma. Näin puhuu tämä mies Itielille – Itielille ja Uukalille*.
2. Olenpa järjetön mieheksi, vailla ihmisen ymmärrystä,
3. en ole oppinut viisautta tullakseni tuntemaan Pyhintä.
4. Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen Poikansa nimi? Tiedäthän sen?