RAAMATTU LÄPI VUODESSA
joulukuu 18
____________________________________
Hab 1:1-3:19
Habakuk
1. LUKU
Juudan kansan rappiotila
1. Profeetta Habakukin saama näky.
2. Kuinka kauan, Herra, minun täytyy huutaa apua, etkä sinä kuule, parkua sinulle: ”Väkivaltaa!” etkä sinä auta?
3. Miksi annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Edessäni on hävitys ja väkivalta. On syntynyt riita, noussut eripuraisuus.
4. Siksi on laki heikko, eikä oikeus tule milloinkaan voimaan. Jumalaton saartaa vanhurskaan, ja niin oikeus vääristyy.
5. Katsokaa kansojen joukkoa, silmäilkää ja kauhistukaa. Minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin.
Kaldealaiset
6. Minä nostan kaldealaiset*, säälimättömän ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omikseen asuinsijat, jotka eivät ole sen.
7. Se on julma ja peloittava, ja se itse päättää, mitä pitää oikeana ja mikä kuuluu sen valtaan.
8. Sen hevoset ovat nopeammat kuin pantterit, ne kiitävät kuin sudet illoin. Sen ratsumiehet tulevat kaukaa kuin lentävä kotka, joka syöksyy syönnökselleen.
9. He tulevat kaikkineen väkivallan tekoon, heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin, ja he kokoavat vankeja kuin hiekkaa.
10. He pitävät kuninkaita pilkkanaan ja ruhtinaita naurunaan. Kaikille varustuksille he nauravat, kasaavat hiekkavallin ja valloittavat ne.
11. Sitten he kiitävät tuulena ja hyökkäävät. Syyllisiksi joutuvat ne, joilla oma voimansa on jumalana.
12. Etkö Sinä ole ikiajoista Herra, minun pyhä Jumalani? Me emme kuole! Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi. Sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi.
13. Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata nähdä turmiota. Minkä tähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa?
14. Miksi sinä tahdot ihmisten olevan kuin meren kalat, eläimet, joilla ei ole hallitsijaa?
15. Se [Kaldean valta] nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää heidät pyydyksessään ja kokoaa heidät verkkoonsa. Sen tähden se iloitsee ja riemuitsee.
16. Siksi se uhraa pyydyksilleen ja suitsuttaa verkoilleen. Niillä he ovat saaneet runsaasti ruokaa, yllin kyllin syötävää.
17. Saako se sen vuoksi tyhjentää pyydyksensä, aina säälimättä surmata kansoja?
2. LUKU
Kirjoita näky, se toteutuu
1. Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän nähdäkseni, mitä Hän minussa puhuu, mitä vastaan, kun minua nuhdellaan*.
2. Herra sanoi minulle: ”Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että juoksee, joka sen lukee*.
3. Näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä. Sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.
4. Sen kansan [kaldealaisten] sielu on kopea eikä suora. Mutta vanhurskas on elävä uskostaan.
Syntielämä johtaa turmioon
5. Viini pettää röyhkeän miehen, mutta hän ei ole pysyväinen. Tuonelan tavoin se levittää kitansa ja on täyttymätön kuin kuolema. Se kokoaa ja kerää itselleen kaikkinaisia kansoja.
6. Ne kaikki virittävät siitä kuitenkin pilkkalaulun, ivarunon, arvoituslaulun. Ne sanovat: ”Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen, ja kasaa itselleen pantteja! Kuinkahan kauan?
7. Eivätkö sinun velkojasi nouse äkisti, eivätkö riistäjäsi herää? Sinä joudut niiden ryöstettäväksi.
8. Kuten sinä [Kaldea] olet riistänyt monia kansakuntia, niin riistävät sinua kaikki jäljelle jääneet kansat ihmisten veren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.
9. Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa talonsa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista!
10. Sinä olet hankkeillasi tuottanut talollesi häpeää tuhoamalla paljon kansoja, sinä olet turmellut oman elämäsi.
11. Kivi seinästä huutaa ja orsi katosta vastaa.
12. Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnan vääryyden varaan!
13. Eikö Herralta Sebaotilta tule se, että kansat näkevät vaivaa tulen saaliiksi, ja kansakunnat väsyttävät itseään tyhjän vuoksi?
14. On oleva aika, jolloin maa on täynnä Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren.
15. Voi sitä, joka juottaa lähimmäistään, sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa!
16. Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: Niinpä juo ja hoipertele*. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan.
17. Sinut tuhoaa Libanonille tekemäsi väkivalta ja eläimiä kohdannut hävitys, joka on ne säikyttänyt. Näin tapahtuu ihmisveren ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.
18. Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta sen valmistajalle, valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia?
19. Voi sitä, joka sanoo puulle: ’Herää!’ ja mykälle kivelle: ’Nouse!’ Sekö voisi opettaa? Se on silattu kullalla ja hopealla, mutta henkeä siinä ei ole, ei vähääkään.
20. Mutta Herra on pyhässä temppelissään. Hänen edessään vaietkoon koko maa.”
3. LUKU
1. Profeetta Habakukin rukous. Virren tapaan.
2. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman ja olen pelästynyt. Herätä, Herra, eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.
3. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtansa suuruus peittää taivaat, hänen ylistystään on maa täynnä.
4. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle. Se on hänen voimansa verho.
5. Hänen edellään käy rutto, ja polttotauti tulee hänen jäljessään.
6. Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, iäiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat ainaisia.
7. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat.
8. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi jokia, merta sinun kiivastuksesi? Koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?
9. Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan.
10. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle.
11. Aurinko ja kuu pysyvät majassaan sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa.
12. Kiivaudessa sinä kuljet pitkin maata, puit kansoja vihassa.
13. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, Voideltuasi*. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.
14. Heidän omilla keihäillään sinä lävistät pään heidän johtajiltaan, jotka hyökkäävät hajottamaan minua. Sehän on heidän ilonsa! He haluavat päästä syömään kurjaa salassa.
15. Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.
16. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, huuleni värisevät huudosta. Mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansamme kimppuun käy hyökkääjä.
17. Viikunapuu ei kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä. Öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.
18. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen pelastukseni Jumalassa.
19. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee jalkani nopsiksi kuin peuran jalat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle. Minun kielisoittimillani.
____________________________________
Ilm 9:1-21
9. LUKU
1. Viides enkeli puhalsi pasuunaan. Minä näin taivaasta maan päälle pudonneen tähden, jolle annettiin syvyyden kuilun avain,
2. ja se avasi syvyyden kuilun. Kuilusta nousi savua kuin suuresta pätsistä, niin että kuilun savu pimitti auringon ja ilman.
3. Savusta lähti maan päälle heinäsirkkoja. Niille annettiin valta, kuten maan skorpioneilla on valta.
4. Niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa, ei mitään vihantaa eikä mitään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
5. Niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, mutta ei tappaa heitä. Ne vaivasivat heitä skorpionin tavoin sen pistäessä ihmistä.
6. Niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, mutta eivät löydä sitä: he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
7. Heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaisia. Niillä oli päässään kuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat kuin ihmisten kasvot.
8. Niiden hiukset olivat kuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat kuin leijonien hampaat.
9. Niiden haarniskat olivat kuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.
10. Niillä oli pyrstöt ja pistimet kuin skorpioneilla, ja pyrstöissään niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.
11. Niiden kuninkaana oli syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddoon ja kreikaksi Apollyoon*.
12. Ensimmäinen voi-huuto on mennyt. Kaksi voi-huutoa tulee vielä tämän jälkeen.
13. Kuudes enkeli puhalsi pasuunaan. Minä kuulin äänen, joka tuli kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä.
14. Se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuuna: ”Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufratvirran varrella.”
15. Silloin päästettiin irti nämä neljä enkeliä, jotka tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
16. Ratsuväen joukkojen luku oli 20.000 kertaa 10.000 [200 miljoonaa]. Minä kuulin niiden luvun.
17. Tällaisilta näyttivät minusta näyssä hevoset ja niiden selässä istujat: ratsastajilla oli tulipunaiset, tummansinervät ja tulikiven keltaiset haarniskat. Hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tulta, savua ja tulikiveä.
18. Näistä kolmesta vitsauksesta kuoli kolmannes ihmiskuntaa: tulesta, savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.
19. Hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä. Niiden hännät olivat kuin käärmeet, ja niissä oli päät, joilla ne tuottivat tuhoa.
20. Jäljelle jääneet ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät nöyrtyneet parannukseen kättensä teoista, että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia sekä kultaisia, hopeisia, vaskisia, kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä.
21. He eivät nöyrtyneet parannukseen murhistaan, velhouksistaan, haureudestaan ja varkauksistaan.
____________________________________
Ps 137:1-9
137. PSALMI
Baabelin virtain vierillä
1. Baabelin virtain vierillä me istuimme ja itkimme muistellessamme Siionia.
2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kitaramme.
3. Vangitsijamme vaativat siellä meiltä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.”
4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?
5. Jos minä unohdan sinut, Jerusalem, unohda sinä minun oikea käteni.
6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen muista sinua, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
7. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, rankaise se oikeuden mukaisesti Edomin lapsille, jotka sanoivat: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!”
8. Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle rankaisee kaiken, mitä olet meille tehnyt!
9. Autuas se, joka ottaa pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!
____________________________________
Snl 30:10
10. Älä kieli palvelijasta hänen herralleen. Muutoin hän kiroaa sinua, ja sinä saat siitä kärsiä.