RAAMATTU LÄPI VUODESSA
kesäkuu 22
____________________________________
2 Kun 3:1 – 4:17
3. LUKU
Jooram Israelin kuninkaana (852-841 eKr.)
1. Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, 18. hallitusvuotena, ja hän hallitsi 12 vuotta.
2. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan isänsä ja äitinsä tavalla. Hän näet poisti Baalin patsaan*, jonka hänen isänsä oli teettänyt.
3. Hän piti kuitenkin kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synnistä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Siitä synnistä hän ei luopunut.
Meesa ja Mooabin sota
4. Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi verona Israelin kuninkaalle 100.000 karitsaa ja 100.000:n pässin villat.
5. Ahabin kuoltua Mooabin kuningas kuitenkin kapinoi ja irtautui Israelin kuninkaan yliherruudesta.
6. Siihen aikaan kuningas Jooram lähti Samariasta ja katsasti koko Israelin sotajoukon.
7. Hän meni ja lähetti Joosafatille Juudan kuninkaalle sanan: “Mooabin kuningas on noussut kapinaan minua vastaan. Lähdetkö minun kanssani sotaan Mooabia vastaan?” Hän vastasi:” Lähden! Minä olen kuten sinä, minun kansani on kuten sinun kansasi, minun hevoseni kuten sinun hevosesi!”
8. Joosafat kysyi: “Mitä tietä meidän on sinne mentävä?” Hän vastasi: “Edomin erämaan tietä.”
9. Niin Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Kun he olivat kierrellen kulkeneet 7 päivän matkan, vesi oli lopussa. Sitä ei ollut sotajoukolle eikä sen perässä kulkeville kuormaston juhdille.
10. Silloin Israelin kuningas sanoi: “Voi, Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin!”
11. Joosafat kysyi: “Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, pyytääksemme hänen kauttaan neuvoa Herralta?” Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: “Täällä on Elisa, Saafatin poika, joka vuodatti vettä Elijan käsille.”
12. Joosafat sanoi: “Hänellä on Herran sana.” Niin Israelin kuningas, Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen luokseen.
13. Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: “Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo.” Israelin kuningas sanoi hänelle: “Ei niin! Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin.”
14. Elisa sanoi: “Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison: Jollen tahtoisi tehdä mieliksi Joosafatille, Juudan kuninkaalle, minä en välittäisi sinusta enkä katsoisi sinuun päinkään.
15. Tuokaa minulle nyt kielisoittimen soittaja”*. Kun soittaja soitti, Herran käsi laskeutui hänen päälleen,
16. ja hän sanoi: “Näin sanoo Herra: Tehkää tämä jokilaakso kuoppia täyteen.
17. Sillä näin sanoo Herra: ‘Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tämä joenuoma tulee vettä täyteen. Niin te saatte juoda, sekä te että teidän karjanne ja juhtanne.
18. Mutta tämä on Herran silmissä pieni asia. Hän antaa Mooabin teidän käsiinne.
19. Te valloitatte kaikki varustetut kaupungit ja kaikki parhaat kaupungit, kaadatte kaikki hyvät puut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat’.”
20. Seuraavana aamuna, sinä hetkenä, jona ruokauhri uhrataan, Edomista päin tuli vettä, niin että maa tuli vettä täyteen.
21. Kun koko Mooabiin levisi tieto, että kuninkaat olivat lähteneet sotaan sitä vastaan, siellä kutsuttiin koolle kaikki miekkaan vyöttäytyvät ja myös vanhemmat miehet, ja he asettuivat rajalle.
22. Varhain aamulla, kun aurinko nousi ja paistoi veteen, mooabilaisista näytti, että vesi heidän edessään oli punaista kuin veri.
23. Niin he sanoivat: “Se on verta. Varmaankin kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Nyt saaliin ryöstöön, Mooab!”
24. Kun mooabilaiset tulivat israelilaisten leiriin, nämä nousivat ja voittivat heidät, niin että he pakenivat israelilaisten edessä. Nämä hyökkäsivät maahan ja voittivat uudelleen mooabilaiset.
25. He hävittivät kaupungit, ja kaikille hyville peltopalstoille kukin heistä heitti kiven, täyttäen ne. He tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hyvät puut, niin että ainoastaan Kiir-Haresetissa kivet jäivät paikoilleen. Linkomiehet piirittivät kaupungin ja ahdistivat sitä.
26. Kun Mooabin kuningas näki joutuvansa taistelussa tappiolle, hän otti mukaansa 700 miekkamiestä murtautuakseen läpi Edomin kuninkaan joukkojen kohdalta. Se ei kuitenkaan onnistunut.
27. Niin hän otti poikansa, esikoisensa, joka oli tuleva kuninkaaksi hänen sijaansa, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin suuri viha* valtasi Israelin, niin että he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.
4. LUKU
Elisa profeettana
1. Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: “Minun mieheni, sinun palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli Herraa pelkäävä mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen.”
2. Elisa sanoi hänelle: “Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Hän vastasi: “Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran kuin tarvitsen voidellakseni itseäni.”
3. Silloin Elisa sanoi: “Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon.
4. Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Aina kun astia on täysi, nosta se syrjään.”
5. Niin nainen meni hänen luotaan ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin.
6. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: “Tuo minulle vielä yksi astia.” Tämä vastasi: “Ei ole enää astiaa.” Silloin öljy lakkasi tulemasta.
7. Hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: “Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mitä jää jäljelle.”
Suunemin ystäväperhe
8. Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin. Siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka kutsui hänet aterioimaan. Niin usein kuin hän kulki sen kautta, hän poikkesi sinne aterioimaan.
9. Tämä vaimo sanoi miehelleen: “Minä olen huomannut, että hän, joka aina kulkee meidän kauttamme, on pyhä Jumalan mies.
10. Muurauttakaamme pieni yliskammio ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, tuoli ja lamppu, niin että hän tullessaan meidän luoksemme voi vetäytyä sinne.”
11. Eräänä päivänä Elisa sitten tuli sinne, poikkesi yliskammioon ja pani sinne maata.
12. Hän sanoi palvelijalleen Geehasille: “Kutsu se suunemilainen vaimo.” Hän kutsui tämän, ja vaimo tuli hänen eteensä.
13. Elisa sanoi palvelijalleen: “Sano hänelle: ‘Sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän tähtemme. Voisinko minä tehdä jotakin sinun hyväksesi? Onko sinulla jotakin esitettävää kuninkaalle tai sotapäällikölle?'” Vaimo vastasi: “Minähän asun heimoni keskellä.”
14. Elisa kysyi: “Mitähän voitaisiin tehdä hänen hyväkseen?” Geehasi vastasi: “Voidaan kyllä! Hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha.”
15. Elisa sanoi: “Kutsu hänet.” Geehasi kutsui vaimon, ja tämä astui ovelle.
16. Elisa sanoi: “Tähän aikaan tulevana vuonna sinulla on poika sylissäsi.” Hän vastasi: “Ei, herrani! Sinä Jumalan mies, älä uskottele* palvelijattarellesi.”
17. Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna juuri sinä aikana, minkä Elisa oli hänelle sanonut.
____________________________________
Apt 14:8-28
Lystran tapaukset
8. Lystrassa istui mies, joka oli jaloistaan hervoton, äitinsä kohdusta asti rampa, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään.
9. Hänen kuunnellessaan julistusta Paavali katsoi häneen ja näki hänellä olevan uskoa tullakseen terveeksi.
10. Paavali sanoi kovalla äänellä: “Nouse seisomaan jaloillesi.” Mies nousi ylös ja käveli.
11. Kun ihmiset näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he korottivat äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: “Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme.”
12. He sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.
13. Kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi porttien luo härkiä ja seppeleitä aikoen uhrata väkijoukon kanssa.
14. Kuullessaan tästä apostolit Barnabas ja Paavali repäisivät vaatteensa, juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
15. ja sanoivat: “Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te. Me julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken niissä olevan.
16. Menneitten sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen vaeltaa omia teitään.
17. Hän ei kuitenkaan ole ollut antamatta todistusta itsestään, vaan on tehnyt teille hyvää. Hän on antanut teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja ravinnut teitä ruoalla ja ilolla.”
18. Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille.
19. Sinne tuli kuitenkin Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, jotka suostuttivat kansaa puolelleen. He kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänen kuolleen.
20. Opetuslasten kokoontuessa hänen ympärilleen hän kuitenkin nousi ja meni kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
Derbestä Antiokiaan
21. Julistettuaan Derbessä evankeliumia ja voitettuaan monia opetuslapsiksi he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan.
22. He rohkaisivat siellä opetuslapsia, kehottivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: “Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
23. Kädennostoa käyttäen* he valitsivat jokaiselle seurakunnalle vanhimmat. [Lähtiessään matkalle] he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran huomaan, hänen, johon he nyt uskoivat.
24. He kulkivat Pisidian läpi ja tulivat Pamfyliaan.
25. Julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.
Syyrian Antiokiassa
26. Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta olivat lähteneet annettuina Jumalan armon huomaan sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.
27. Sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria, avaten uskon oven kansoihin kuuluville.
28. He viipyivät sitten jonkin aikaa opetuslasten luona.
____________________________________
Ps 140:1-14
140. PSALMI
Varjele minua pahoilta ihmisiltä
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2. Herra, päästä minut pahoista ihmisistä, varjele minut väkivaltaisilta miehiltä.
3. He ajattelevat sydämessään pahaa ja joka päivä yllyttävät sotaan.
4. He hiovat kielensä kuin käärmeet, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla. Sela.
5. Herra, suojele minua, älä anna minun joutua jumalattomien käsiin, varjele minua väkivaltaisilta miehiltä, jotka haluavat saada jalkani lankeamaan.
6. Nuo röyhkeät virittävät minulle ansoja ja pauloja, levittävät verkkoja tielleni, asettavat minulle pyydyksiä. Sela.
7. Minä sanon Herralle: “Sinä olet minun Jumalani.” Herra, ota korviisi minun rukousteni ääni.
8. Herra, Herra, sinä minun väkevä apuni, sinä suojaat pääni taistelun päivänä.
9. Herra, älä anna käydä toteen, mitä jumalattomat haluavat, älä anna heidän aikeittensa onnistua. Muutoin he kerskuvat. Sela.
10. Sattukoon saartajaini omaan päähän onnettomuus, jota heidän huulensa hankkivat.
11. Tulkoon tulisia hiiliä heidän päälleen. Herra syösköön heidät tuleen, vesivirtoihin, älköötkä he pääskö niistä nousemaan.
12. Kielevä mies ei ole maassa pysyvä. Väkivaltaista ajaa onnettomuus ja iskee kerta toisensa jälkeen.
13. Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.
14. Totisesti, vanhurskaat kiittävät sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.
____________________________________
Snl 17:22
22. Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivattaa luut.