RAAMATTU LÄPI VUODESSA
kesäkuu 30
____________________________________
2 Kun 17:1 – 18:12
ISRAELIN JA JUUDAN LOPPUVAIHEET 17-25
17. LUKU
Israelin loppu. valtiona
1. Juudan kuninkaan Aahaan 12. hallitusvuotena Hoosea, Eelaan poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariaan, ja hän hallitsi 9 vuotta*.
2. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin ne Israelin kuninkaat, jotka olivat olleet ennen häntä.
3. Hänen kimppuunsa hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas. Hoosea tuli hänen vasallikseen ja maksoi hänelle veroa*.
4. Assurin kuningas huomasi Hoosean olevan salahankkeissa, kun tämä lähetti sananviejiä Soon, Egyptin kuninkaan, luo eikä suorittanut enää vuotuista veroa Assurin kuninkaalle. Siksi tämä vangitutti hänet ja piti häntä sidottuna vankilassa.
5. Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun, meni Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta.
6. Hoosean 9. hallitusvuotena Assurin kuningas [Sargon II] valloitti Samarian ja vei Israelin kansaa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin. Hän asetti heitä asumaan Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen rannoille sekä Meedian kaupunkeihin*.
7. Näin tapahtui, koska israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan, joka oli johdattanut heidät pois Egyptin maasta, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä, ja koska he palvoivat muita jumalia.
8. He vaelsivat niiden kansojen säädösten mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä, ja tekivät samaa kuin Israelin kuninkaat.
9. Israelilaiset olivat tehneet Herraa, Jumalaansa vastaan sellaista, mikä ei ole oikein. He olivat rakentaneet itselleen uhrikukkuloita kaikkiin kaupunkeihinsa, sekä vartiotornien luo että varustettuihin kaupunkeihin.
10. He olivat pystyttäneet itselleen [Baalin] patsaita ja asera-pylväitä jokaiselle korkealle kummulle ja jokaisen vihreän puun alle.
11. He olivat polttaneet uhreja kaikilla uhrikukkuloilla, kuten olivat tehneet ne kansat, jotka Herra oli karkottanut heidän tieltään. Näin he olivat harjoittaneet pahuutta ja vihoittaneet Herran.
12. He olivat palvoneet kivijumalia, vaikka Herra oli heille sanonut: ”Älkää tehkö sitä.”
13. Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa. Kaikkien profeettojensa, jokaisen näkijän suulla hän oli sanonut: ”Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni koko sen lain mukaan, minkä olen antanut teidän isillenne ja ilmoittanut teille palvelijoitteni, profeettojen, suulla.”
14. Mutta he eivät kuunnelleet, vaan olivat niskureita kuten heidän isänsäkin, jotka eivät uskoneet Herraan, Jumalaansa.
15. He hylkäsivät hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja todistukset, jotka hän oli heille antanut. He seurasivat turhia jumalia ja tulivat kelvottomiksi, kun noudattivat ympärillään asuvien pakanoiden tapoja ja menoja, vaikka Herra oli kieltänyt heitä sitä tekemästä.
16. He hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt ja tekivät itselleen valettuja kuvia, kaksi vasikkaa. He tekivät itselleen myös asera-pylväitä, kumarsivat kaikkea taivaan [tähti]joukkoa ja palvoivat Baalia.
17. He panivat poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi, tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta. He myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet.
18. Niin Herra vihastui ankarasti Israeliin, ja hän poisti heidät kasvojensa edestä, niin ettei muuta jäänyt jäljelle kuin Juudan sukukunta.
19. Myöskään Juudaan kuuluvat eivät pitäneet Herran, Jumalansa, käskyjä, vaan vaelsivat niiden säädösten mukaan, mitkä Israel itse oli tehnyt.
20. Niin Herra hylkäsi koko Israelin kansan, nöyryytti heitä, antoi heidät ryöstäjien käsiin ja viimein heitti heidät pois kasvojensa edestä.
21. Kun hän oli reväissyt Israelin Daavidin suvulta, ja he olivat tehneet kuninkaaksi Jerobeam [I:n], Nebatin pojan, tämä käänsi Israelin pois Herrasta ja saattoi heidät tekemään suuren synnin.
22. Israelilaiset vaelsivat kaikissa synneissä, joita Jerobeam [I] oli tehnyt, eivätkä luopuneet niistä.
23. Viimein Herra poisti Israelin kasvojensa edestä, kuten hän oli puhunut kaikkien palvelijainsa, profeettojen, suulla. Israelilaisia vietiin pois maastaan pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa heitä on tänäkin päivänä.
Samarialainen sekakansa
24. Sen jälkeen Assurin kuningas antoi tuoda kansaa Baabelista, Kuutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista. Hän asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten sijaan. He ottivat Samarian omakseen ja asettuivat sen kaupunkeihin.
25. Kun he siellä olonsa ensi aikoina eivät peljänneet Herraa, heidän keskuuteensa tuli Herran lähettäminä leijonia, jotka tappoivat heitä.
26. Niin Assurin kuninkaalle ilmoitettiin: ”Kansat, jotka sinä veit pakkosiirtolaisuuteen ja asetit asumaan Samarian kaupunkeihin, eivät tiedä, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava. Sen tähden Hän on lähettänyt leijonia heidän keskuuteensa, ja ne surmaavat heitä, koska he eivät tiedä, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava.”
27. Silloin Assurin kuningas antoi käskyn: ”Viekää sinne joku niistä papeista, jotka toitte sieltä pakkosiirtolaisuuteen. Joku heistä menköön sinne, asukoon siellä ja opettakoon heille, millä tavalla sen maan Jumalaa on palveltava.”
28. Niin eräs niistä papeista, jotka he olivat vieneet Samariasta pakkosiirtolaisuuteen, tuli ja asettui Beeteliin. Hän opetti heille, kuinka heidän oli peljättävä Herraa.
29. Kukin kansa teki kuitenkin itselleen omat jumalansa, ja he panivat ne samarialaisten rakentamiin uhrikukkula-pyhäkköihin, kukin kansa niissä kaupungeissa, joissa se asui.
30. Baabelin miehet tekivät itselleen Sukkot-Benotin, Kuutin miehet tekivät Neergalin, Hamatin miehet Asiman,
31. avvalaiset tekivät Nibhaan ja Tartakin, sefarvaimilaiset polttivat poikiaan tulessa Adrammelekille ja Annammelekille, Sefarvaimin jumalille.
32. Mutta he pelkäsivät myös Herraa. He asettivat itselleen uhrikukkula-pappeja omasta keskuudestaan, ja nämä uhrasivat heidän puolestaan uhrikukkula-pyhäköissä.
33. He pelkäsivät tosin Herraa, mutta palvelivat myös omia jumaliaan samalla tavalla kuin ne kansat, joiden keskuudesta heidät oli tuotu.
34. Vielä tänä päivänäkin he tekevät vanhan tapansa mukaan. He eivät pelkää Herraa eivätkä tee saamiensa säädösten ja ohjeiden mukaan, eivät sen lain ja niiden käskyjen mukaan, jotka Herra on antanut Jaakobin pojille, hänen, jolle hän antoi nimen Israel.
35. Herra teki liiton näiden kanssa ja käski heitä sanoen: ”Älkää peljätkö muita jumalia, älkää kumartako ja palvelko niitä älkääkä uhratko niille,
36. vaan Herraa, joka johdatti teidät Egyptin maasta suurella voimalla ja ojennetulla käsivarrella, häntä peljätkää, häntä kumartakaa ja hänelle uhratkaa.
37. Niitä säädöksiä ja oikeuksia, sitä lakia ja niitä käskyjä, jotka hän on teille kirjoittanut, noudattakaa aina tarkoin, mutta älkää peljätkö muita jumalia.
38. Liittoa, jonka minä tein teidän kanssanne, älkää unohtako. Älkää peljätkö muita jumalia,
39. vaan peljätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä.
40. Mutta he eivät totelleet, vaan tekivät vanhan tapansa mukaan.
41. Nämä kansat pelkäsivät Herraa, mutta palvelivat samalla omia jumalankuviaan. Myös heidän lapsensa ja heidän lastensa lapset tekevät vielä tänä päivänä samoin kuin heidän isänsä ovat tehneet.
18. LUKU
Hiskia Juudan kuninkaana (716-687 eKr.)
1. Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena Hiskia, Juudan kuninkaan Aahaan poika, tuli kuninkaaksi.
2. Hän oli 25-vuotias tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa 29 vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär.
3. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan kuten hänen isänsä Daavid oli tehnyt.
4. Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-pylvään ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt. Niihin aikoihin asti israelilaiset olivat näet polttaneet sille uhreja. Sitä kutsuttiin Nehustaniksi.
5. Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeläisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä.
6. Hän pitäytyi Herraan eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle.
7. Herra oli Hiskian kanssa. Hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän sanoutui irti Assurin kuninkaan alaisuudesta.
8. Saaden voiton filistealaisista hän valtasi heidän alueensa Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.
Samarian valtaus ja Israelin pakkosiirtolaisuus
9. Kuningas Hiskian 4. hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, 7. hallitusvuosi, Salmaneser V, Assurin kuningas*, hyökkäsi Samarian kimppuun ja piiritti sitä.
10. Hän* valloitti sen kolmen vuoden kuluttua. Hiskian 6. hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean 9. hallitusvuosi, valloitettiin Samaria.
11. Assurin kuningas vei Israelin väkeä pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen rannoille, ja Meedian kaupunkeihin.
12. Tämä tapahtui, koska he eivät olleet kuulleet Herran, Jumalansa, ääntä, vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. He eivät olleet totelleet sitä eivätkä tehneet sen mukaan.
____________________________________
Apt 20:1-38
20. LUKU
Matka Makedoniaan, Kreikkaan ja Trooaaseen
1. Metelin asetuttua Paavali kutsui opetuslapset luokseen. Rohkaistuaan heitä hän hyvästeli heidät ja lähti matkalle Makedoniaan.
2. Kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan monta kehotuksen sanaa hän tuli Kreikkaan.
3. Siellä hän viipyi kolme kuukautta. Hän aikoi lähteä meritse Syyriaan, mutta kuultuaan juutalaisten salahankkeesta hän päättikin palata Makedonian kautta.
4. Hänen mukanaan menivät berealainen Soopater, Pyrruksen poika, tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.
5. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa.
6. Happamattoman leivän juhlan [pääsiäisen] jälkeen me purjehdimme Filippistä* ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Trooaaseen, jossa viivyimme seitsemän päivää.
Jumalanpalvelus Trooaassa
7. Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, me olimme kokoontuneet murtamaan leipää*. Paavali aikoi seuraavana päivänä matkustaa pois, ja hän keskusteli heidän kanssaan, pitkittäen puhettaan puoliyöhön asti.
8. Yläsalissa, jossa olimme koolla, oli palamassa monta lamppua.
9. Eräs Eutykus-niminen nuorukainen istui ikkunalla. Kun Paavalin puhe kesti pitkään, hän vaipui sikeään uneen ja sen vallassa putosi kolmannesta kerroksesta maahan. Hänet nostettiin ylös kuolleena.
10. Paavali meni alas, heittäytyi hänen päälleen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Älkää hätäilkö, sillä hänen henkensä on hänessä.”
11. Paavali meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi. Hän keskusteli heidän kanssaan vielä pitkään, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle.
12. He veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.
Trooaasta Miletoon
13. Me menimme edellä ja astuen laivaan purjehdimme Assoon, jossa aioimme ottaa Paavalin laivaan. Hän oli näin määrännyt, aikoen itse kulkea jalan.
14. Kun hän yhtyi meihin Assossa, me otimme hänet laivaan ja purjehdimme Mityleneen.
15. Lähtien sieltä purjehtimaan me saavuimme seuraavana päivänä Kios-saaren kohdalle. Sitä seuraavana päivänä tulimme Samos-saaren lähelle ja sen jälkeisenä päivänä Miletoon.
16. Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohi, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa. Hän kiiruhti joutuakseen helluntaiksi Jerusalemiin, mikäli mahdollista.
Puhe Efeson vanhimmille
17. Miletosta Paavali lähetti sanan Efesoon ja kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat.
18. Heidän saavuttuaan hänen luokseen hän puhui heille: ”Te tiedätte, millä tavoin minä kaiken aikaa, Aasiaan tuloni ensimmäisestä päivästä asti, olen ollut teidän kanssanne.
19. Olen palvellut Herraa nöyrin mielin ja kyynelin sekä koettelemuksissa, joita juutalaisten salahankkeet ovat aiheuttaneet.
20. En ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että kodeissa.
21. Juutalaisia ja kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut parannuksessa kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22. Nyt minä matkustan hengessä sidottuna Jerusalemiin tietämättä, mitä minulle siellä tapahtuu.
23. Sen vain tiedän, että joka kaupungissa Pyhä Henki todistaa ja sanoo minulle, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua.
24. En kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän, Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
25. Nyt minä tiedän, että te ette enää näe kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen vaeltanut saarnaten [Jumalan] valtakuntaa.
26. Siksi minä todistan teille tänä päivänä, että jos jotkut teistä joutuvat kadotukseen, minä olen viaton kaikkien vereen,
27. sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28. Valvokaa itseänne ja koko sitä laumaa, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen hankkinut.
29. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät säästä laumaa.
30. Teidän omasta joukostannekin nousee miehiä, jotka puhuvat sellaista mikä on väärää ja nurjaa, vetääkseen opetuslapsia mukaansa.
31. Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä päivää kyynelin neuvonut ja opettanut* teitä kutakin.
32. Nyt minä jätän teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka kykenee rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
33. Hopeaa, kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut.
34. Te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllään hankkineet, mitä minä ja työtoverini olemme tarvinneet.
35. Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista, muistaen nämä Herran Jeesuksen omat sanat: ’Autuaampaa on antaa kuin ottaa’.”
36. Tämän sanottuaan Paavali polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssaan.
37. He kaikki ratkesivat haikeasti itkemään, lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä.
38. Heitä suretti eniten sana, että he eivät enää saisi nähdä hänen kasvojaan. Sitten he saattoivat hänet laivaan.
____________________________________
Ps 148:1-14
148. PSALMI
Ylistäkää Herraa, taivas ja maa
1. Halleluja! Ylistäkää Herraa, te taivaissa olevat, ylistäkää häntä korkeuksissa.
2. Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki hänen sotajoukkonsa.
3. Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet.
4. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet ylhäällä avaruudessa*.
5. Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.
6. Hän asetti ne olemaan aina ja alati, säätäen niille [luonnon] lait, joista ne eivät poikkea.
7. Ylistäkää Herraa te maan päällä olevat, te merieläimet ja kaikki syvyydet,
8. tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet toimeen hänen käskynsä,
9. te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit,
10. te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut,
11. te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit,
12. te nuorukaiset ja neidot, te vanhat yhdessä nuorten kanssa.
13. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen. Hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan.
14. Hän on korottanut sarven* kansalleen, että häntä ylistäisivät kaikki hänen hurskaansa, Israelin lapset, jotka ovat häntä lähellä. Halleluja!
____________________________________
Snl 18:6-7
6. Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu ruoskan lyöntejä.
7. Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.