RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 1
____________________________________
Js 62:6-65:25
Vartijain tehtävä
6. Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat. Älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka muistutatte* Herralle, älkää suoko itsellenne lepoa.
7. Älkää antako hänelle lepoa, ennen kuin hän on asettanut ennalleen Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa.
8. Herra on vannonut oikean kätensä ja voimansa käsivarren kautta:. Minä en totisesti enää anna. sinun jyviäsi. vihollistesi ruuaksi, eivätkä muukalaiset enää juo rypälemehuasi*, josta olet nähnyt vaivan.
9. Viljan kokoajat syövät sen ja ylistävät Herraa, ja jotka viinin korjaavat, juovat sitä minun pyhissä esipihoissani.
10. Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa viiri kansoille.
Siionille pelastus
11. Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Sinun pelastuksesi tulee. Hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
12. Heitä kutsutaan ”pyhäksi kansaksi”, ”Herran lunastetuiksi.” Sinua kutsutaan ”kaivatuksi”, ”kaupungiksi, jota ei ole hylätty.”
63. LUKU
Harmagedonin taistelu
1. Kuka tulee tuolla Edomista, kirkkaanpunaisessa puvussa Bosrasta, tuo puvultaan komea, joka uljaana astelee suuressa voimassaan? ”Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.”
2. Miksi on punaa puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3. ”Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut kanssani. Minä poljin heitä vihassani, tallasin heitä kiivaudessani, ja niin vaatteilleni pirskui heidän vertaan, ja minä tahrasin koko pukuni.
4. Rankaisun päivä oli mielessäni, ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut*.
5. Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ihmettelin, kun ei kukaan tullut tueksi. Silloin oman käsivarteni voima auttoi minua, ja kiivauteni vahvisti minua.
6. Minä tallasin kansoja vihassani ja juovutin heitä kiivaudessani. Minä vuodatin maahan heidän verensä.”
Herran armotöitä
7. Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt. Hänen laupeudestaan minä puhun, kerron hänen suuresta armostaan ja hyvyydestään, jota hän on osoittanut Israelin kansaa kohtaan.
8. Hän sanoi: ”Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä.” Niin hän tuli heille vapahtajaksi.
9. Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.
Pyhän Hengen murehuttaminen
10. Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä. Niin hän muuttui heidän vihollisekseen, hän itse soti heitä vastaan.
11. Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät ja hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä,
12. hän, joka antoi kunniansa käden kulkea Mooseksen oikealla puolella? Hän halkaisi vedet heidän edestään tehdäkseen itselleen ainaisen nimen.
13. Hän kuljetti heitä syvyyksissä kuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet.
14. Kuten karja astuu alas laaksoon, niin Herran Henki vei heidät lepoon. Niin sinä olet kansaasi johdattanut, tehdäksesi itsellesi kunniakkaan nimen.
Uusi armo ja apu
15. Katsele taivaasta, pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä ovat päättävyytesi* ja voimatekosi? Sydämesi sääli ja armahtavaisuutesi ovat sulkeutuneet minulta.
16. Sinähän olet Isämme. Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet Isämme. ”Meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi.
17. Miksi sallit meidän eksyä pois teiltäsi, Herra, ja annoit sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Käänny takaisin palvelijoittesi tähden, perintöosasi sukukuntien tähden.
18. Vain vähän aikaa pyhä kansasi sai pitää perintönsä. Meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkköäsi.
19. Me olemme kuin et olisi koskaan hallinnut meitä, kuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.
64. LUKU
”Kunpa sinä…”
1. Kunpa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi, kuten risut leimahtavat tuleen ja vesi kiehuu tulella!
2. Tee nimesi tunnetuksi vastustajillesi. Kansat vaviskoot kasvojesi edessä,
3. kun sinä teet pelättäviä tekoja, joita emme voineet odottaa! Kunpa sinä astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi!
4. Ei ole ikimuistoisista ajoista kuultu, ei ole korviin tullut, eikä silmä ole nähnyt muuta Jumalaa kuin sinut, joka tekisi sellaisia häntä odottavalle.
5. Sinä osoitat hyvyyttäsi niille, jotka ilolla tekevät sitä, mikä on oikeaa, ja teilläsi muistavat sinua. Sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi. Niin on ollut muinaisajoista asti. Saammekohan avun?
Kaikki ovat synnin saastuttamia
6. Kaikki me olimme kuin saastaisia, ja kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli.
7. Ei ole ketään, joka huutaa avukseen sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni. Sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.
8. Mutta olethan sinä, Herra, isämme. Me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
9. Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansaasi.
10. Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet raunioiksi, Siion on tullut erämaaksi, Jerusalem autioksi.
11. Meidän pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on poltettu tulella, ja raunioina on kaikki meille kallisarvoinen.
12. Kun asiat ovat näin, voitko, Herra, pidättää itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?
65. LUKU
Armo ja rangaistus
1. Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät ole kysyneet minua, niiden löydettäväksi, jotka eivät ole etsineet minua. Kansalle, jota ei oltu otettu minun nimiini, olen sanonut: ”Tässä minä olen, tässä minä olen!”
2. Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohti, joka omien ajatustensa mukaan vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä,
3. kansaa kohti, joka vasten kasvojani alinomaa vihoittaa minua, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla.
4. He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisiin paikkoihin. He syövät sianlihaa, ja saastaisia liemiä on heillä astioissaan.
5. He sanovat: ”Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä.” Nämä ovat savu minun sieraimissani, tuli, joka palaa kaiken päivää.
6. Se on kirjoitettuna edessäni. Minä en ole vaiti, vaan maksan, rankaisen heille helmaan
7. heidän pahat tekonsa ja heidän isiensä pahat teot, sanoo Herra. Niille, jotka ovat suitsuttaneet vuorilla ja häväisseet minua kukkuloilla, minä ensiksi mittaan palkan heidän syliinsä.
8. Näin sanoo Herra: Kuten sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: ”Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus”, niin minä teen palvelijoilleni, etten kaikkea hävittäisi.
9. Minä tuotan Jaakobista jälkeläisiä ja Juudasta vuorteni perillisiä. Minun valittuni saavat periä maan, ja palvelijani saavat asua siinä.
10. Saaron on oleva lammasten laitumena ja Aakorin laakso karjan lepopaikkana kansallani, joka etsii minua.
Jumalattomat ja Herraa palvelevat
11. Mutta teidät, jotka hylkäätte Herran ja unohdatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille,
12. teidät minä määrään miekan omiksi. Te kaikki joudutte kumartumaan surmattaviksi sen tähden, ettette vastanneet, kun minä kutsuin. Te ette kuunnelleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.
13. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää. Minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa. Minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään.
14. Minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mieli murtuneena.
15. Te jätätte nimenne kirouslauseeksi minun valituilleni: ”Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!” Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.
16. Tässä maassa itseään siunaava tekee sen oikean Jumalan nimeen, ja joka tässä maassa vannoo, vannoo oikean Jumalan nimeen. Entiset ahdistukset on näet unohdettu, ja ne ovat peitossa minun silmiltäni.
Uudistetun maan elämä
17. Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää tule mieleen.
18. Te saatte ainiaan iloita ja riemuita siitä, mitä minä luon. Sillä iloksi minä luon Jerusalemin, riemuksi sen kansan.
19. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani. Siellä ei enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
20. Siellä ei ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää. Nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.
21. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmiä.
22. He eivät rakenna muiden asua, eivät istuta muiden syödä. Niin kuin puiden päivät, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.
23. He eivät tee työtä turhaan eivätkä synnytä lapsia äkkikuoleman omiksi. He ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän luonaan.
24. Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
25. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua kuin nauta, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.
____________________________________
Fl 2:19-3:4a
Timoteus Paavalin työtoverina
19. Herrassa Jeesuksessa minä toivon voivani pian lähettää Timoteuksen teidän luoksenne, että tulisin rohkaistuksi saatuani tietää, mitä teille kuuluu.
20. Minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teistä.
21. He kaikki etsivät omaansa eivätkä Kristukselle Jeesukselle kuuluvaa.
22. Timoteuksen koetellun mielen te tunnette. Kuten poika isäänsä hän on palvellut minua evankeliumin työssä.
23. Toivon voivani lähettää hänet heti kun saan tietää, miten minun käy.
24. Herraan luottaen uskon, että itsekin olen pian tuleva.
Epafrodituksen sairaus
25. Pidän välttämättömänä palauttaa luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne palvelemaan minua siinä, mitä olen tarvinnut.
26. Hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin huolissaan siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.
27. Hän olikin sairaana, kuoleman partaalla. Jumala kuitenkin armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan minuakin, etten saisi lisää murhetta.
28. Lähetän hänet niin pian kuin mahdollista, että te hänet nähdessänne jälleen iloitsisitte, ja minäkin olisin huolettomampi.
29. Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää sellaisia kunniassa.
30. Kristuksen työn tähden hän oli kuoleman partaalla, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle palvelun, jota te ette voineet tehdä.
3. LUKU
Ilo Herrassa
1. Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille samoista asioista, ja teille se on turvaksi.
Juutalaiset eksyttäjät
2. Kavahtakaa noita koiria, varokaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalle leikattuja.
3. Oikeita ympärileikattuja olemme näet me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa, kerskaammme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota itseemme ihmisinä*.
Voitto ja tappio
4. Minulla on kyllä, mihin luottaa ihmisenäkin.
____________________________________
Ps 73:1-28
73. PSALMI
Onneni on olla lähellä Jumalaa
1. Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2. Minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni miltei liukahtivat.
3. Minussa nousi kateus pöyhkeilijöitä kohtaan, kun näin jumalattomien menestyvän.
4. He ovat vaivoista vapaita kuolemaansa asti, voimakkaita ja lihavia.
5. He eivät koe toisten ihmisten tuskia, eikä heitä vaivata kuten muita ihmisiä.
6. Sen tähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, ja väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7. Heidän silmänsä pullistuvat ulos lihavuudesta, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8. Pahuudessaan he pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita. He puhuvat kuin korkeuksista.
9. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10. Sen tähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11. He sanovat: ”Kuinka Jumala sen tietäisi, onko Korkeimmalla tietoa?”
12. Nämä ovat jumalattomia. Silti he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa.
14. Kaiken aikaa minun on kärsittävä vaivaa, ja joka aamu minä saa kuritusta.
15. Jos olisin sanonut: ”Noin minäkin puhun,” olisin ollut petollinen sinun lastesi koko sukua kohtaan.
16. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen. Se oli minulle kuitenkin kovin vaikeaa,
17. kunnes pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18. Sinä totisesti panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19. Kuinka äkkiä he joutuvatkaan turmioon! He joutuvat tuhoon, heidän loppunsa on kauhistava.
20. Kuten unen käy herätessä, niin sinä, Herra, noustessasi hävität heidän pettävät kuvitelmansa.
21. Kun sydämeni katkeroitui ja sisimpääni pisti,
22. minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin edessäsi kuin nauta.
23. Minä pysyn kuitenkin alati sinun luonasi, ja sinä pidät minua oikeasta kädestäni.
24. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet kanssani, minä en mistään maan päällä huoli.
26. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on sydämeni kallio ja osani ainiaan.
27. Ne, jotka luopuvat sinusta, joutuvat kadotukseen. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa hylkäävät sinut.
28. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä. Minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
____________________________________
Snl 24:13-14
13. Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
14. Samanlaiseksi tunne viisaus sielullesi. Jos sen löydät, sinulla on tulevaisuus, eikä toivosi mene hukkaan.