RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 22
____________________________________
Jr 39:1-41:18
39. LUKU
Jerusalem valloitetaan
1. Jerusalemin valloitus tapahtui näin: Sidkian, Juudan kuninkaan, hallituksen yhdeksäntenä vuotena [588], sen kymmenennessä kuussa, Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hyökkäsi kaikkine sotajoukkoineen Jerusalemin kimppuun ja saartoi sen.
2. Sidkian hallituksen yhdentenätoista vuotena [586], sen neljännen kuun [heinäkuun] yhdeksäntenä päivänä kaupunki vallattiin.
3. Silloin kaikki Baabelin kuninkaan päämiehet tulivat ja asettuivat Keskiporttiin: Neergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, sotajoukkojen komentaja, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päämiehet.
4. Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, he pakenivat. He lähtivät yöllä kaupungin kahden muurin välisestä portista kuninkaan puutarhan kohdalla, ja sieltä he kulkivat Arabaa [Jordanin laaksoa] kohti.
5. Kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa, saavutti Sidkian Jerikon tasangolla, otti hänet kiinni ja vei hänet Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomion.
6. Baabelin kuningas surmautti Sidkian pojat Riblassa hänen silmiensä edessä. Hän teloitutti samoin kaikki Juudan ylimykset.
7. Sitten hän sokaisutti Sidkian silmät ja kytketti hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.
8. Kuninkaan linnan ja kansan talot kaldealaiset polttivat tulella, ja Jerusalemin muurit he repivät maahan.
9. Loput kansasta, kaupungissa jäljellä olevat, sekä ne, jotka olivat menneet hänen puolelleen, henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.
10. Kansan köyhimpiä, joilla ei ollut mitään, henkikaartin päällikkö Nebusaradan jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja.
Jeremia vapautetaan
11. Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli antanut Nebusaradanille, henkikaartin päällikölle, Jeremiasta tämän käskyn:
12. ”Ota hänet ja pidä hänestä huoli. Älä tee hänelle mitään pahaa, vaan tee hänelle niin kuin hän itse sinulle sanoo.”
13. Silloin henkikaartin päällikkö Nebusaradan, hovin päällikkö Nebusasban, sotajoukkojen komentaja Neergal-Sareser ja kaikki muut Baabelin kuninkaan ylimmät miehet
14. lähettivät noutamaan Jeremian vankilan pihasta ja antoivat hänet Gedaljalle, Saafanin pojan Ahikamin pojalle, että tämä veisi hänet kotiin. Niin Jeremia jäi kansan keskuuteen.
Herran sana Ebed-Melekille
15. Jeremialle oli tullut tämä Herran sana hänen ollessaan suljettuna vankilan pihaan:
16. ”Mene ja sano kuusilaiselle Ebed-Melekille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi. Tämä tapahtuu sinun nähtesi sinä päivänä.
17. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra, etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita pelkäät.
18. Minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat säilyttää henkesi, koska olet turvautunut minuun, sanoo Herra.”
40. LUKU
Jeremia menee Gedaljan luo Mispaan
1. Sana, joka tuli Jeremialle Herralta sen jälkeen kun Nebusaradan, henkikaartin päällikkö, oli päästänyt hänet vapaaksi Raamassa. Hänet oli haetettu sinne, kun hän oli kahlehdittuna niiden vankien joukossa, jotka oli määrä viedä Jerusalemista ja Juudasta Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen.
2. Henkikaartin päällikkö haetti Jeremian ja sanoi hänelle: ”Herra, sinun Jumalasi, on uhannut tällä onnettomuudella tätä paikkaa.
3. Hän on antanut sen toteutua ja on tehnyt niin kuin on puhunut. Te olette tehneet syntiä Herraa vastaan ettekä ole kuunnelleet hänen ääntään, ja niin tämä on tapahtunut teille.
4. Minä päästän sinut tänään kahleista, jotka ovat käsissäsi. Jos näet hyväksi tulla kanssani Baabeliin, niin tule, ja minä pidän sinusta huolen. Mutta jos et näe hyväksi tulla sinne, älä tule. Koko maa on edessäsi. Minne näet hyväksi ja oikeaksi mennä, sinne mene.”
5. Kun Jeremia vielä viivytteli palaamistaan, hän sanoi: ”Palaa Gedaljan luo, joka on Saafanin pojan Ahikamin poika, hänen, jonka Baabelin kuningas on asettanut Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Jää hänen luokseen kansan keskuuteen. Tai mene, minne näet hyväksi mennä.” Henkikaartin päällikkö antoi hänelle evästä ja lahjoja sekä päästi hänet menemään.
6. Jeremia meni Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan ja asui hänen luonaan maahan jääneen kansan keskuudessa.
Mispan tapahtumat
7. Kaikki maaseudulla olevat sotaväen päälliköt ja heidän miehensä kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan, käskynhaltijaksi maahan ja jättänyt hänen haltuunsa ne miehet, vaimot ja lapset sekä ne maan köyhät, joita ei oltu siirretty Baabeliin.
8. He tulivat Gedaljan luo Mispaan: Ismael, Netanjan poika, Joohanan ja Joonatan, Kaareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Eefain pojat ja Jesanja, maakatilaisen poika, he ja heidän miehensä.
9. Gedalja, Saafanin pojan Ahikamin poika, vakuutti heille ja heidän miehilleen: ”Älkää pelätkö kaldealaisia. Asukaa maassa ja olkaa Baabelin kuninkaalle alamaisia, niin teidän käy hyvin.
10. Minä itse asun Mispassa palvellakseni niitä kaldealaisia, jotka tulevat meidän luoksemme. Te taas kootkaa viiniä, hedelmiä ja öljyä ja pankaa astioihinne. Asukaa kaupungeissanne, jotka olette ottaneet haltuunne.”
11. Kaikki nekin juutalaiset, jotka olivat Mooabissa, Ammonissa, Edomissa ja muissa maissa, saivat kuulla, että Baabelin kuningas oli jättänyt Juudaan jäännöksen ja asettanut sille käskynhaltijaksi Gedaljan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika.
12. Niin kaikki nämä juutalaiset tulivat takaisin niistä paikoista, joihin heitä oli karkotettu. He tulivat Juudan maan Mispaan Gedaljan luo ja korjasivat runsain määrin viinirypäleitä ja hedelmiä.
13. Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki maaseutujen sotaväen päälliköt tulivat Gedaljan luo Mispaan
14. ja sanoivat hänelle: ”Tiedätkö, että ammonilaisten kuningas Baalis on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, lyömään sinut kuoliaaksi?” Gedalja, Ahikamin poika, ei kuitenkaan uskonut heitä.
15. Silloin Joohanan, Kaareahin poika, sanoi Gedaljalle Mispassa salaa: ”Minäpä menen ja kenenkään tietämättä surmaan Ismaelin, Netanjan pojan! Miksi hän saisi lyödä sinut kuoliaaksi, niin että kaikki sinun luoksesi kokoontuneet juutalaiset hajaantuisivat, ja Juudan jäännös tuhoutuisi?”
16. Mutta Gedalja, Ahikamin poika, vastasi Joohananille, Kaareahin pojalle: ”Älä tee sitä, sillä sinä puhut valhetta Ismaelista.”
41. LUKU
Gedaljan murha ja sen seuraukset
1. Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja kuninkaan ylimmäisiä, tuli 7. kuussa 10 miehen kanssa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan. Siellä he sitten aterioivat yhdessä.
2. Sitten Ismael, Netanjan poika, ja ne kymmenen miestä, jotka olivat hänen kanssaan, nousivat ja löivät miekalla kuoliaaksi Gedaljan, joka oli Saafanin pojan Ahikamin poika. Näin Ismael murhasi käskynhaltijan, jonka Baabelin kuningas oli asettanut maahan.
3. Myös kaikki Mispassa Gedaljan luona olevat juutalaiset ja sieltä tavatut kaldealaiset sotilaat Ismael löi kuoliaaksi.
4. Toisena päivänä Gedaljan murhaamisen jälkeen, kun kukaan ei sitä vielä tietänyt,
5. tuli Sikemistä, Siilosta ja Samariasta 80 miestä parta ajettuna, vaatteet revittyinä ja iho viileskeltynä. Heillä oli käsissään ruokauhreja ja suitsutusta Herran temppeliin vietäviksi.
6. Ismael, Netanjan poika, meni Mispasta heitä vastaan käydessään itkien. Kohdatessaan heidät hän sanoi heille: ”Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo.”
7. Heidän tultuaan kaupungin keskustaan Ismael, Netanjan poika, ja hänen kanssaan olevat miehet surmasivat heidät ja heittivät heidät kaivoon.
8. Heidän joukossaan oli kuitenkin kymmenen miestä, jotka sanoivat Ismaelille: ”Älä surmaa meitä, sillä meillä on kedolla kätkössä nisuja, ohria, öljyä ja hunajaa.” Niin hän lopetti eikä surmannut heitä heidän veljiensä joukkoon.
9. Kaivo, johon Ismael heitti kaikkien kuoliaaksi lyömiensä miesten ruumiit, samoin kuin Gedaljan, oli se, minkä kuningas Aasa oli teettänyt Baesan, Israelin kuninkaan, hyökkäyksen varalta. Sen Ismael, Netanjan poika, täytti nyt murhatuilla.
10. Sitten Ismael otti vangeiksi kaikki Mispassa olevat kansan tähteet, kuninkaan tyttäret ja kaiken Mispaan jäljelle jääneen kansan, jonka käskynhaltijaksi Nebusaradan, henkikaartin päällikkö, oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Heidät Ismael, Netanjan poika, otti vangeiksi ja lähti kulkemaan pois ammonilaisten luo.
Ismael ja Joohanan
11. Kun Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki hänen kanssaan olevat sotaväen päälliköt saivat kuulla kaikesta siitä pahasta, mitä Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt,
12. he ottivat kaikki miehensä ja lähtivät taistelemaan Ismaelia, Netanjan poikaa, vastaan. He tapasivat tämän suuren vesilammikon luona, joka on Gibeonissa.
13. Kun Ismaelin mukana oleva väki näki Joohananin, Kaareahin pojan, ja kaikki hänen kanssaan olevat sotaväen päälliköt, he ihastuivat.
14. Kaikki Ismaelin Mispasta vangiksi ottamat kääntyivät takaisin ja menivät Joohananin, Kaareahin pojan, puolelle.
15. Mutta Ismael, Netanjan poika, pääsi kahdeksan miehen kanssa Joohanania pakoon ja meni ammonilaisten luo.
Aikomus paeta Egyptiin
16. Joohanan, Kaareahin poika, ja kaikki hänen kanssaan olevat sotaväen päälliköt ottivat haltuunsa jäljelle jääneen kansan. Nämä olivat niitä, jotka hän oli palauttanut Ismaelin, Netanjan pojan, luota Mispasta sen jälkeen kun tämä oli lyönyt kuoliaaksi Gedaljan, Ahikamin pojan: Miehiä, sotilaita, naisia, lapsia ja hoviherroja, jotka hän oli palauttanut Gibeonista.
17. Kuljettuaan jonkin matkaa he pysähtyivät Kimhamin majapaikkaan, joka on lähellä Beetlehemiä. Sieltä he aikoivat lähteä Egyptiin
18. kaldealaisia pakoon. He pelkäsivät näitä, koska Ismael, Netanjan poika, oli lyönyt kuoliaaksi Gedaljan, Ahikamin pojan, jonka Baabelin kuningas oli asettanut käskynhaltijaksi maahan.
____________________________________
2Tm 1:1-18
Paavalin toinen kirje Timoteukselle
1. LUKU
Alkutervehdys
1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli sen lupauksen mukaan, jonka olemme saaneet elämästä Kristuksessa Jeesuksessa,
2. [tervehtii] rakasta poikaansa Timoteusta. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme.
Usko, armo ja tehtävä
3. Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla, ja muistan sinua lakkaamatta rukouksissani öin ja päivin.
4. Kyyneleitäsi ajatellen haluaisin nähdä sinut, että täyttyisin ilolla.
5. Muistan sinun vilpittömän uskosi, jollainen oli ensin isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella, ja olen varma, että se on sinullakin.
6. Siksi muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on kätteni päällepanemisen kautta.
7. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden Hengen.
8. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan. Kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.
9. Hän on pelastanut ja kutsunut meidät pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan. Se oli* annettu meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen aikojen alkua,
10. mutta on nyt saatettu ilmi Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin välityksellä.
11. Sen julistajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu.
12. Siksi minä myös näitä kärsin enkä sitä häpeä. Minä tunnen Hänet, johon uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee siihen [kuolemani] päivään asti säilyttämään sen, mitä minulle on uskottu.
13. Pidä esikuvinasi minulta kuulemasi terveelliset opetukset uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
14. Säilytä sinulle uskottu hyvä meissä asuvan Pyhän Hengen kautta.
Aasian luopuneet. Onesiforus
15. Kuten tiedät, kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois. Heidän joukossaan ovat Fygelus ja Hermogenes.
16. Osoittakoon Herra laupeutta Onesiforuksen perheelle, sillä hän on usein virvoittanut minua eikä ole hävennyt kahleitani.
17. Roomaan tultuaan hän tarmokkaasti etsi minua ja löysi minut.
18. Suokoon Herra hänelle laupeuden luonaan sinä päivänä. Tiedäthän, kuinka suuria olivat ne palvelukset, jotka hän teki minulle Efesossa.
____________________________________
Ps 90:1-91:16
90. PSALMI
Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus
1. Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
2. Ennen kuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, sinä, Jumala, olet iäisyydestä iäisyyteen.
3. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: ”Palatkaa tomuun, te ihmisten lapset.”
4. Tuhat vuotta on sinun silmissäsi kuin eilinen päivä, joka meni ohi, ja kuin öinen vartiohetki.
5. Sinä huuhdot heidät pois. He ovat kuin uni, kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa.
6. Aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
7. Me tuhoudumme sinun vihastasi, ja sinun kiivaudestasi me häviämme pois.
8. Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valoon.
9. Kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
10. Meidän elinpäivämme ovat 70 vuotta tai, jos voimamme kestää, 80 vuotta, ja mistä niissä ollaan ylpeitä on vaivaa ja turhuutta. Ne kiitävät ohi kuin lentäisimme pois.
11. Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että pelkäisi sinua?
12. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.
13. Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda palvelijoitasi.
14. Ravitse meitä aamuisin armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
15. Suo meidän iloita yhtä monta päivää kuin olet meitä nöyryyttänyt, yhtä monta vuotta kuin olemme kovaa kokeneet.
16. Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
17. Tulkoon osaksenne Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo meille menestys kättemme työssä, suo kättemme työn menestyä.
91. PSALMI
Korkeimman suojelus
1. Korkeimman suojassa istuva ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyvä
2. sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”
3. Hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4. Siivillään hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan niiden alla. Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5. Sinä et pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6. et ruttoa, joka pimeässä liikkuu, et kulkutautia, joka päiväsydännä tekee tuhoa.
7. Vaikka tuhat kaatuisi sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille tulee ansaittu rangaistus*.
9. Sinä, Herra, olet minun turvani. Korkeimman sinä olet ottanut suojaksesi.
10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11. Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.
13. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat jalkoihisi nuoren leijonan ja meripedon.
14. [Herra sanoo:] ”Koska hän riippuu minussa kiinni, minä pelastan hänet. Minä suojelen häntä, koska hän tuntee minun nimeni.
15. Hän huutaa minua avukseen, ja minä vastaan hänelle. Minä olen hänen luonaan, kun hänellä on ahdistus. Minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16. Minä ravitsen häntä pitkällä iällä ja suon hänen nähdä pelastukseni*.
____________________________________
Snl 26:1-2
26. LUKU
Luuloviisaus ja tyhmyys
1. Kuin lumi kesällä ja sade elonaikana on kunnian antaminen tyhmälle.
2. Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: se ei käy toteen.