RAAMATTU LÄPI VUODESSA
____________________________________
Val 2:20-3:66
20. Herra, katso ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata. Pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset? Pitäisikö Herran pyhäkössä tappaa pappi ja profeetta?
21. Maassa,. kaduilla,. makaa nuoria ja vanhoja. Minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet tappanut säälimättä.
22. Sinä kutsuit minun peljättäjäni joka taholta kuin juhlapäivän viettoon. Herran vihan päivänä ei jäänyt pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, heidät minun vihamieheni lopetti.
3. LUKU
Valitus kurjuuden johdosta
1. Minä olen mies, joka olen nähnyt kurjuutta Herran vihastuksen vitsan alla.
2. Hän on johdattanut ja kuljettanut minut pimeyteen eikä valoon.
3. Juuri minua vastaan hän yhä kaiken päivää kääntää kätensä.
4. Hän on kalvanut minun lihaani ja nahkaani, musertanut minun luuni.
5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä kuin muinaisaikojen kuolleet.
7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10. Hän on minulle vaaniva karhu, piilossa väijyvä leijona.
11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on tehnyt minut autioksi.
12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalaulukseen.
15. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unohtanut onnen.
18. Minä sanon: Mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
Toivo Jumalan laupeuteen
19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon.
22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa eivät ole loppuneet:
23. ne ovat uudet joka aamu, ja suuri on sinun uskollisuutesi.
24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni. Sen tähden minä panen toivoni häneen.
25. Hyvä on Herra häntä odottaville, sielulle, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on pannut sen hänen päälleen.
29. Laskekoon hän suunsa tomuun, ehkä on vielä toivoa.
30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon hän kyllälti häväistystä.
31. Ei Herra hylkää ainiaan,
32. vaan jos hän on saattanut murheelliseksi, hän osoittaa laupeutta suuressa armossaan.
33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34. Kun kaikki vangit maassa poljetaan jalkojen alle,
35. kun miehen oikeutta väännetään Korkeimman kasvojen edessä,
36. kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan, eikö Herra sitä näkisi?
37. Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38. Eikö Korkeimman suusta lähde paha ja hyvä?
39. Miksi ihminen tuskittelee eläessään, mies syntiään?
40. Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja kääntykäämme Herran puoleen.
41. Kohottakaamme sydämemme ja kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
Jumalan viha luopumuksen johdosta
42. Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset. Sinä et ole antanut anteeksi,
43. olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä,
44. olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45. Tunkioksi ja hylyksi sinä olet tehnyt meidät kansojen keskuudessa.
46. Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47. Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48. Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49. Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50. siihen asti, kunnes Herra taivaasta katsoo ja näkee.
51. Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52. Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53. He sulkivat minun elämäni kuoppaan ja heittivät päälleni kiviä.
54. Vedet tulvivat minun pääni yli. Minä sanoin: Olen hukassa.
Rukoushuuto Herran puoleen
55. Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56. Sinä kuulit minun huutoni. “Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää.”
57. Sinä olit läsnä, kun minä sinua huusin. Sinä sanoit: “Älä pelkää!”
58. Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59. Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60. Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61. Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62. Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63. Istuivatpa he tai nousivat, minä olen heillä pilkkalauluna.
64. Rankaise heille, Herra, heidän kättensä teot.
65. Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
____________________________________
Hb 1:1-14
Kirje hebrealaisille
1. LUKU
Jumalan puhe ennen ja nyt
1. Jumala on muinoin monesti ja monin tavoin puhunut isille profeetoissa.
2. Näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassa, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, ja jonka kautta hän on myös luonut maailmat.
Kristus ja enkelit
3. Ollen Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, Hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
4. tullen niin paljon enkeleitä korkeammaksi kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.
5. Kenelle enkeleistä Jumala on koskaan sanonut: “Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä* minä sinut synnytin”? Ja taas: “Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani”?
6. Kun hän jälleen* tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: “Kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.”
7. Enkeleistä hän sanoo: “Hän tekee enkelinsä hengiksi* ja palvelijansa tulen liekeiksi.”
8. Pojasta taas: “Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iäti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
9. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin osaveljiäsi.”
10. Vielä: “Sinä, Herra, olet alussa perustanut maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja.
11. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne kaikki vanhenevat kuin vaate.
12. Kuin viitan sinä ne käärit, kuin vaatteen, ja ne muuttuvat. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu.”
13. Kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut: “Istu oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”?
14. Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat osakseen autuuden?
____________________________________
Ps 102:1-29
102. PSALMI
Kärsivän ahdistus ja toivo
1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.
2. Herra, kuule minun rukoukseni. Huutoni tulkoon sinun eteesi.
3. Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
4. Päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja luitani polttaa kuin ahjossa.
5. Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho. Minä unohdan syödä leipääni.
6. Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat nahkaani.
7. Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
8. En saa unta ja olen kuin yksinäinen lintu katolla.
9. Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua. He riehuvat minua vastaan, kiroavat nimeni kautta.
10. Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä.
11. Teen sen sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, kun olet tarttunut minuun ja viskannut pois.
12. Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
13. Mutta sinä, Herra, hallitset iäti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
14. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus, ja määrähetki on tullut.
15. Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä he surevat.
Herra rakentaa Siionin
16. Kansat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
17. kun Herra rakentaa Siionin, hän ilmestyy kunniassaan.
18. Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukoustaan.
19. Tämä kirjoitettakoon viimeiselle sukupolvelle*. Kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa siitä,
20. että hän tähysi pyhästä korkeudestaan, katsoi taivaasta maahan
21. kuullakseen vankien huokaukset ja vapauttaakseen kuoleman lapset.
22. Siionissa julistetaan Herran nimeä ja hänen ylistystään Jerusalemissa,
23. kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
24. Hän on lannistanut voimani kesken matkan, lyhentänyt päiväni.
25. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni. Sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
26. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat kättesi työtä.
27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne kaikki vanhenevat kuin vaate. Sinä muutat ne, kuten vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
28. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
29. Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
____________________________________
Snl 26:21-22
21. Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, eripuraisuuden lietsomiseksi riitaisa mies.
22. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat, ne painuvat sisusten kammioihin asti.