RAAMATTU LÄPI VUODESSA
lokakuu 9
____________________________________
Jr 12:1-14:10
12. LUKU
Jumalattomien menestys
1. Sinä, Herra, olet vanhurskas: Voisinko minä riidellä sinua vastaan? Kuitenkin kysyn sinulta, mikä on oikeus. Miksi jumalattomien tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa?
2. Sinä istutat heidät, ja he juurtuvat. He kasvavat ja kantavat hedelmää. Heidän suussaan sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään.
3. Sinä, Herra, tunnet minut, näet minut ja tutkit sydämeni, millainen se on edessäsi. Tempaa heidät pois kuin lampaat teuraiksi ja vihi heidät tapon päivää varten.
4. Kuinka kauan maan täytyy surra ja kaiken kedon ruohon kuivettua? Eläimet ja linnut tuhoutuvat siinä asuvien pahuuden tähden. He sanovat: ”Ei hän ole näkevä meidän loppuamme.”
5. ”Jos sinä juokset jalkamiesten kanssa, ja he väsyttävät sinut, kuinka kävisit kilpaan hevosten kanssa? Jos oletkin turvassa vaarattomalla maalla, miten käy sinun Jordanin rantatiheikössä?
6. Omat veljesikin ja isäsi perhe ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti.
Israel vihollisten käsiin
7. Minä olen jättänyt huoneeni, hylännyt perintöosani, antanut sieluni rakkaimman sen vihollisten käsiin.
8. Perintöosani oli minulle kuin leijona metsässä. Se ärjyi minua vastaan, ja siksi minä vihastuin siihen.
9. Onko perintöosani kirjava petolintu, jonka ympärillä on petolintuja? Menkää, kootkaa kaikki metsän eläimet, tuokaa ne ruoalle.
10. Monet paimenet ovat turmelleet viinitarhani, tallanneet ihanan peltopalstani, tehneet sen autioksi erämaaksi.
11. Se on tehty autioksi, se suree edessäni autiomaana. Koko maa on hävitetty, eikä ole ollut ketään, joka olisi pannut sen sydämelleen.
12. Kaikille erämaan kalliokukkuloille ovat tulleet hävittäjät, sillä Herran miekka syö maata laidasta laitaan. Mikään elollinen ei pelastu.
13. He ovat kylväneet vehnää ja niittäneet ohdakkeita. He ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti saamatta hyötyä. Herran vihan hehkun tähden teille tulee sadostanne pettymys.”
14. Näin sanoo Herra kaikista minun pahoista naapureistani, jotka käyvät käsiksi siihen perintöosaan, minkä olen antanut kansalleni Israelille: ”Minä tempaan heidät pois heidän maastaan, ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltään.
Armahduksen ehto
15. Mutta temmattuani heidät pois minä jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, kunkin perintöosaansa ja kunkin maahansa.
16. Jos he oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat minun nimeeni: ’Niin totta kuin Herra elää’ – kuten he ovat opettaneet kansaani vannomaan Baalin kautta – niin heidät rakennetaan jälleen minun kansani keskuuteen.
17. Mutta jos he eivät tottele, minä tempaan sen pois ja teen siitä lopun, sanoo Herra.”
13. LUKU
Vyö ja viinileili
1. Herra sanoi minulle: ”Mene ja osta itsellesi pellavavyö. Pane se kupeillesi, mutta älä anna sen joutua veteen.”
2. Minä ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen kupeilleni.
3. Sitten minulle tuli tämä toinen Herran sana:
4. ”Ota ostamasi vyö, joka on kupeillasi, nouse ja mene Paaraan* ja kätke se siellä kallion koloon.”
5. Minä menin ja kätkin sen Paaraan, kuten Herra oli käskenyt minun tehdä.
6. Pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: ”Nouse, mene Paaraan ja ota se vyö, jonka minun käskystäni kätkit sinne.”
7. Minä menin Paaraan, kaivoin ja otin vyön siitä paikasta, mihin olin sen kätkenyt. Vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään.
8. Minulle tuli tämä Herran sana:
9. ”Näin sanoo Herra: Samalla tavoin minä tuotan turmion Juudan ja Jerusalemin suurelle ylpeydelle.
10. Tämä paha kansa ei tahdo kuulla minun sanojani, vaan vaeltaa sydämensä paatumuksessa, seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä. Se on tuleva yhtä kelvottomaksi kuin tämä vyö.
11. Kuten vyö liittyy miehen kupeisiin, niin minä liitin koko Israelin kansan ja koko Juudan heimon itseeni, sanoo Herra, että se olisi minun kansani, minulle kunniaksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi. Mutta he eivät totelleet minua.
12. Sen tähden sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Jos he sanovat sinulle: ’Emmekö me tietäisi, että jokainen leili täytetään viinillä?’
13. sano heille: Näin sanoo Herra: Minä täytän päihtymyksellä kaikki tämän maan asukkaat, Daavidin valtaistuimella istuvat kuninkaat, papit, profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat.
14. Minä murskaan heidät toisiaan vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä.
Pakkosiirtolaisuus uhkaa
15. Kuunnelkaa korvillanne, älkää ylpeilkö, sillä Herra puhuu.
16. Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennen kuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat hämärillä vuorilla. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi, tekee sen synkeydeksi.
17. Jos te ette kuuntele tätä, sieluni itkee salassa sitä ylpeyttä, itkee katkerasti. Silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeina pakkosiirtolaisuuteen.
18. ”Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille: Istukaa alhaiselle paikalle, sillä kunniankruununne on pudonnut päästänne.
19. Negevin kaupungit on suljettu, eikä ole avaajaa. Koko Juuda viedään pakkosiirtolaisuuteen, sinne joutuu koko kansa.
20. Nostakaa silmänne katsomaan, kuinka he tulevat pohjoisesta. Missä on lauma, joka oli annettu sinun haltuusi, nuo sinun lampaasi, sinun kunniasi?
21. Mitä sanot, kun hän panee sinulle päämiehiksi ne, jotka olit totutellut ystäviksesi? Eivätkö tuskat kourista sinua kuin synnyttävää vaimoa.
22. Jos sinä sanot sydämessäsi: ’Miksi on minulle käynyt näin?’ Monien syntiesi tähden liepeesi kohotettiin ja sinut ajettiin pakoon.
23. Voiko kuusilainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet.
24. Minä hajotan heidät kuin oljenkorret, jotka lentävät erämaan tuulessa.
25. Tämä on sinun arpasi, sinulle mittaamani osa, sanoo Herra, koska olet unohtanut minut ja luottanut valheeseen.
26. Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvojesi yli, ja häpeäsi näkyy.
27. Sinun aviorikoksesi, hirnumisesi, riettaan haureutesi ja iljetyksesi kedon kukkuloilla minä olen nähnyt. Voi sinua, Jerusalem! Et sinä puhdistu, et vielä pitkään aikaan.”
14. LUKU
Suuri kuivuus
1. Herran sana Jeremialle suuren kuivuuden tähden.
2. ”Juuda murehtii, sen portit vaipuvat, kallistuvat murheasussa maahan, ja Jerusalemista nousee valitushuuto.
3. Heidän ylimyksensä lähettävät alaisiaan hakemaan vettä. Nämä tulevat kaivoille, eivät löydä vettä, palaavat astiat tyhjinä, ovat pettyneitä ja häpeissään peittävät päänsä.
4. Kun maassa ei ole satanut, peltomiehet ovat pettyneinä ja peittävät päänsä halkeilevan viljelysmaan tähden.
5. Peurakin kedolla poikii ja hylkää vasikkansa, kun ei ole mitään vihantaa.
6. Villiaasit seisovat kalliokukkuloilla, haukkovat ilmaa kuin sakaalit. Niiden silmät ovat riutuneet, kun ei ole ruohoa.”
Jeremian esirukous
7. Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan, tee työsi, Herra, nimesi tähden. Meidän luopumuksemme ovat monet, sinua vastaan me olemme tehneet syntiä.
8. Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon aikana, miksi olet kuin muukalainen maassa, kuin matkamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäkseen?
9. Miksi olet kuin neuvoton mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Sinä olet kuitenkin keskellämme, Herra, ja meidät on otettu sinun nimiisi. Älä hylkää meitä.
10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: ”He harhailevat mielellään, eivät pidätä jalkojaan. Herra ei sitä hyväksy. Hän muistaa heidän pahat tekonsa ja rankaisee heitä heidän synneistään.”
____________________________________
1Ts 1:1-2:8
Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
1. LUKU
Alkutervehdys
1. Paavali, Silvanus ja Timoteus tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha.
Jumalan armotyö
2. Me kiitämme aina Jumalaa kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme.
3. Jumalan ja Isämme edessä me lakkaamatta muistamme teidän työtänne uskossa, vaivannäköänne rakkaudessa ja kestävyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
4. Te veljet, Jumalan rakastetut, tiedätte että hän on valinnut teidät.
5. Meidän evankeliumimme tuli teille, ei vain sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä sekä suurella varmuudella. Tehän tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne teidän tähtenne.
6. Teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa* otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä.
7. Näin te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa.
8. Teiltä on Herran sana kaikunut, ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne levinnyt. Meidän ei tarvitse siitä puhua,
9. sillä he itse kertovat meistä, mitä tulomme teidän luoksenne merkitsi: te käännyitte epäjumalista Jumalan puoleen, palvelemaan elävää ja todellista Jumalaa
10. ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
2. LUKU
Paavali Tessalonikassa
1. Tiedättehän itse, veljet, että käyntimme luonanne ei ollut turha.
2. Vaikka me, kuten tiedätte, ennen sitä olimme kärsineet Filippissä, jossa meitä oli pahoinpidelty, meillä oli kuitenkin Jumalan antamaa rohkeutta puhua teille evankeliumia suurten vaikeuksien keskellä*.
3. Kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä ja epäpuhtaasta mielestä, eikä se ole kavaluudessa esitettyä.
4. Kuten Jumala on pitänyt meitä kelpaavina siihen, että meille on uskottu evankeliumi, niin me puhumme, emme ihmisiä mielistellen, vaan kelvataksemme Jumalalle, joka tutkii sydämemme.
5. Emmehän ole koskaan liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä ole ahnehtineet voittoa. Jumala on todistajamme.
6. Emme myöskään ole etsineet kunniaa ihmisiltä, teiltä tai muilta.
7. Tosin me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa. Teidän luonanne me olimme kuitenkin lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti.
8. Sydämellisestä rakkaudesta teitä kohtaan me halusimme antaa teille, ei vain Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte tulleet meille rakkaiksi.
____________________________________
Ps 79:1-13
79. PSALMI
Valitus Jerusalemin hävityksestä (586 eKr.)
1. Aasafin psalmi.
Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet pyhän temppelisi, tehneet Jerusalemista kiviraunion.
2. He antoivat palvelijoittesi ruumiit ruoaksi taivaan linnuille, hurskaittesi lihan maan pedoille.
3. He vuodattivat heidän vertaan kuin vettä joka puolella Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.
4. Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvien pilkattaviksi ja ivattaviksi.
5. Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihainen, kuinka kauan kiivautesi palaa tulena?
6. Vuodata vihasi niiden kansojen päälle, jotka eivät tunne sinua, ja valtakuntien päälle, jotka eivät huuda avukseen nimeäsi.
7. He ovat syöneet Jaakobin ja autioittaneet sen asuinsijat.
8. Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian tulla osaksemme, sillä me olemme joutuneet suureen kurjuuteen.
9. Auta meitä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden. Pelasta meidät ja nimesi tähden anna syntimme anteeksi.
10. Miksi pakanat saisivat sanoa: ”Missä on heidän Jumalansa?” Tulkoon ansaittu rankaisu* palvelijaisi veren vuodattamisesta tunnetuksi kansojen keskuudessa meidän silmiemme nähden.
11. Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen. Suurella voimallasi pidä elossa kuoleman lapset.
12. Maksa naapuriemme helmaan seitsenkertaisesti se pilkka, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.
13. Me, sinun kansasi, laitumesi lampaat, kiitämme sinua ainiaan, julistamme kiitostasi polvesta polveen.
____________________________________
Snl 24:30-34
30. Minä kuljin laiskurin pellon ohi, mielettömän miehen viinitarhan vieritse.
31. Se kasvoi yltänsä nokkosia. Sen pinta oli polttiaisten peitossa, ja sen kiviaita oli luhistunut.
32. Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni:
33. Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän kädet ristissä,
34. niin köyhyys käy kimppuusi kuin rosvo ja puute kuin aseistettu mies.