RAAMATTU LÄPI VUODESSA
marraskuu 1
____________________________________
Hes 1:1-3:15
Hesekiel
1. LUKU
Ilmestysten alku ja kerubit
1. Oli [elämäni] 30. vuosi, neljäs kuukausi, kuun viides päivä. Ollessani pakkosiirtolaisten joukossa Kebarjoen varrella aukenivat taivaat, ja minä näin Jumalan näkyjä.
2. Oli kuukauden viides päivä ja kuningas Joojakinin pakkosiirtolaisuuden viides vuosi.
3. Jumalan sana tuli silloin Kaldean maassa Kebarjoen varrella pappi Hesekielille, Buusin pojalle. Herran käsi tuli siellä hänen päälleen.
4. Minä näin: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröi hohde. Tulen keskeltä näkyi kuin metallin hohde, keskeltä tulta.
5. Sen keskeltä näkyivät neljän olennon hahmot. He olivat näöltään tällaisia: Heillä oli ihmisen hahmo,
6. ja heillä oli kullakin neljät kasvot ja neljä siipeä kullakin.
7. Heidän säärensä olivat suorat ja jalkaterät kuin vasikansorkat, ja ne välkkyivät kuin kiiltävän vasken pinta.
8. Siipiensä alla heillä oli ihmiskädet neljällä eri puolellaan. Näillä neljällä oli kasvot ja siivet.
9. Heidän siipensä koskettivat toisiaan. Kulkiessaan he eivät kääntyneet: he kulkivat kukin kasvojensa osoittamaan suuntaan.
10. Heidän kasvonsa olivat ihmiskasvojen kaltaiset. Oikealla puolella näillä neljällä kuitenkin oli leijonankasvot, ja vasemmalla puolella heillä oli häränkasvot. Näillä neljällä oli myös kotkankasvot.
11. Tällaiset olivat heidän kasvonsa. Heidän siipensä olivat yläpuolella erossa toisistaan. Kullakin oli kaksi siipeä, joista kukin kosketti toisen siipeä, ja kahdella he peittivät ruumistaan.
12. He kulkivat kukin kasvojensa osoittamaan suuntaan. Minne Henki tahtoi heidän menevän, sinne he kulkivat. Kulkiessaan he eivät kääntyneet.
13. Olentojen hahmo oli näöltään kuin tuliset hiilet, jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Olentojen välissä liikkui loistava tuli, josta lähti salamoita.
14. Olennot kiitivät edestakaisin ja olivat nähdä kuin salamanleimaus.
15. Katsellessani olentoja minä näin: Kunkin neljän olennon etupuolella oli maassa pyörä.
16. Pyörät olivat näöltään kuin krysoliitista tehdyt, ja niillä neljällä oli sama muoto. Ne olivat näöltään ja teoltaan kuin pyörä olisi ollut pyörän sisällä.
17. Olennot kulkivat kääntymättä neljään suuntaansa.
18. Kulkiessaan he eivät kääntyneet. Pyörien kehät olivat korkeat ja pelottavat, ja ne neljä kehää olivat täynnä silmiä.
19. Olentojen kulkiessa pyörät kulkivat heidän mukanaan. Olentojen kohotessa ylös maasta myös pyörät nousivat.
20. Minne Henki tahtoi heidän menevän, sinne he kulkivat. Pyörät kohosivat heidän kanssaan, sillä olentojen henki oli pyörissä.
21. Heidän kulkiessaan pyörätkin kulkivat. Heidän pysähtyessään nekin pysähtyivät. Heidän kohotessaan ylös maasta pyörätkin nousivat heidän kanssaan, sillä olentojen henki oli pyörissä.
22. Olentojen päitten ylle hahmottui taivaanavaruus kuin peljättävä kristalli, kaartuen ylös heidän päittensä yli.
23. Taivaanavaruuden alla heidän siipensä olivat suorina, toisen siipi toisen siipeä kohti. Kullakin oli kaksi siipeä, jolla hän peitti ruumistaan.
24. Minä kuulin heidän siipiensä kohinan kuin paljojen vesien pauhun, kuin Kaikkivaltiaan jylinän, kun he kulkivat. Pauhinan ääni oli kuin sotaleirin pauhu. Seisoessaan he laskivat siipensä alas.
25. Ääni kuului taivaanavaruuden yläpuolelta, joka oli heidän päittensä päällä. Seisoessaan he laskivat siipensä alas.
Herran kirkkauden hahmo
26. Taivaanavaruuden yläpuolella, joka oli heidän päittensä päällä, oli valtaistuimen muotoinen, näöltään kuin safiirikiveä. Valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen, kohoten korkealle.
27. Minä näin kuin metallin hohdetta, tulen näköistä. Se ympäröi ylhäällä sitä, mikä näytti hänen lanteiltaan. Hänen lanteiltaan näyttävästä alaspäin minä näin samoin tulen näköistä, ja sitä ympäröi hohde.
28. Tämä ympäröivä hohde oli näöltään kuin pilvessä sadepäivänä oleva sateenkaari. Sellainen oli katsoa Herran kirkkauden hahmo. Sen nähdessäni minä lankesin kasvoilleni ja kuulin äänen, kun joku puhui.
2. LUKU
Kutsu profeetaksi
1. Herra sanoi minulle: “Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhun sinulle.”
2. Hänen puhuessaan minuun tuli Henki. Hän nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.
3. Hän sanoi: Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten luo, kapinallisen kansan luo. He ovat kapinoineet minua vastaan. Heidän isänsä ja he ovat rikkoneet minua vastaan tähän päivään asti.
4. He ovat lapsia, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet. Heidän luokseen minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra.
5. Kuulkoot tai olkoot kuulematta. Ovathan he uppiniskaista kansaa. He tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.
6. Ihmislapsi, älä pelkää heitä ja heidän sanojaan, vaikka edessäsi onkin ohdakkeita ja orjantappuroita, ja sinä asut skorpionien keskellä. Älä pelkää heidän sanojaan äläkä arkaile heidän kasvojaan. Ovathan he uppiniskaista kansaa.
7. Puhu heille minun sanani, kuunnelkoot tai ei. Uppiniskaisiahan he ovat.
8. Mutta sinä, ihmislapsi, kuuntele, mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tekee tuo niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”
9. Minä näin käden, joka oli ojennettu minua kohti, ja siinä oli kirjakäärö.
10. Hän levitti sen minun eteeni: se oli kirjoitettu molemmin puolin. Siinä oli itkuvirsiä, huokauksia ja voi-huutoja.
3. LUKU
Kirjakäärön syöminen ja ohjeet
1. Herra sanoi minulle: “Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat. Syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin kansalle.”
2. Minä avasin suuni, ja hän antoi käärön minun syödäkseni.
3. Hän sanoi minulle: “Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisimpäsi tällä kirjakääröllä, jonka sinulle annan.” Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja.
4. Hän sanoi minulle: “Ihmislapsi, mene nyt Israelin kansan luo ja puhu heille minun sanani.
5. Sinua ei lähetetä outokielisen ja vaikeapuheisen kansan luo, vaan Israelin kansan luo.
6. Sinua ei myöskään lähetetä monien kansojen luo, outokielisten ja vaikeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos minä lähettäisin sinut sellaisten luo, he kuuntelisivat sinua.
7. Mutta Israelin kansa ei halua kuunnella sinua, koska he eivät tahdo kuunnella minua. Koko Israelin kansalla on näet kova otsa ja paatunut sydän.
8. Minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa.
9. Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä säiky heidän kasvojaan. Ovathan he uppiniskaista kansaa.
10. Herra jatkoi: Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuuntele korvillasi.
11. Mene nyt pakkosiirtolaisten luo, kansasi lasten luo. Puhu heille ja sano: Näin sanoo Herra, Herra. Kuunnelkoot he tai olkoot kuuntelematta.”
12. Henki nosti minut, ja minä kuulin takaani valtavan jylisevän äänen: “Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, missä se on!”
13. Minä kuulin olentojen siipien kohinan, kun ne koskettivat toisiinsa, sekä samalla pyörien jyrinän ja jylisevän äänen.
14. Henki nosti ja tempasi minut mukaansa. Minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä päälläni.
Tell-Aabibissa. Vartijan tehtävä
15. Minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten luo, jotka asuivat Kebarjoen varrella. Siellä minä istuin heidän keskuudessaan syvästi järkyttyneenä seitsemän päivää.
____________________________________
Hb 3:1-19
3. LUKU
Mooses ja Kristus
1. Tämän tähden te pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osallisia, kiinnittäkää mielenne tunnustuksemme Apostoliin ja Ylimmäiseen Pappiin, Jeesukseen,
2. joka on uskollinen asettajalleen, kuten Mooseskin oli “uskollinen hänen koko talossaan.”
3. Moosekseen verraten Hänet on katsottu niin paljoa suuremman kirkkauden arvoiseksi kuin talon rakentajan kunnia on suurempi kuin talon.
4. Jokainen talohan on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
5. Mooses oli tosin palvelijana uskollinen kaikissa Hänen talonsa asioissa todistukseksi myöhemmin sanottavasta.
6. Kristus taas on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana. Hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
Epäusko ja tottelemattomuus
7. Sen tähden Pyhä Henki sanoo: “Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8. älkää paaduttako sydämiänne, kuten teitte kapinoidessanne* kiusauksen päivänä erämaassa,
9. jossa teidän isänne kiusasivat ja koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekojani 40 vuotta.
10. Sen johdosta minä vihastuin tähän sukuun ja sanoin: ‘Aina he eksyvät sydämessään’. He eivät kuitenkaan oppineet tuntemaan minun teitäni.
11. Niin minä vihassani vannoin: ‘He eivät pääse minun lepotaukooni'”*.
12. Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta.
13. Kehottakaa toisianne joka päivä niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi.
14. Me olemme näet tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme alkaneessa luottamuksessa vahvoina loppuun asti.
15. Sanotaanhan: “Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, kuten teitte kapinoidessanne.”
16. Ketkä, vaikka kuulivat, kapinoivat? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17. Keihin hän oli vihastunut 40 vuotta? Eikö niihin, jotka olivat tehneet syntiä, joiden ruumiit sortuivat erämaahan?
18. Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepotaukoonsa*? Eikö epäuskoisille tottelemattomille*?
19. Näemme siis, että epäuskon tähden he eivät voineet päästä siihen.
____________________________________
Ps 104:1-23
104. PSALMI
Luojan ylistys
1. Kiitä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri. Valo ja kirkkaus on sinun pukusi.
2. Sinä verhoudut valoon kuin viittaan, sinä levität taivaat kuin teltan*.
3. Sinä rakennat salisi vesien päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kulje tuulen siivillä.
4. Sinä teet enkelisi hengiksi ja palvelijasi tulen liekiksi*.
5. Sinä asetit maan perustuksilleen, niin että se pysyy horjumatta ainiaan*.
6. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet*.
7. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon.
8. Vuoret kohosivat ja laaksot vajosivat paikkoihin, mitkä sinä olit niille valmistanut*.
9. Sinä panit rajan, minkä yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata.
10. Laaksoista sinä kuohutit lähteet, jotka vuotavat vuorten välissä.
11. Ne antavat juomaa kaikille metsän eläimille, ja villiaasit sammuttavat niistä janonsa.
12. Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13. Pilvistäsi* sinä kastelet vuoret, ja sinun töittesi hedelmistä saa maa ravintonsa.
14. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15. ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen. Sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17. Niissä pesivät lintuset, ja haikaroilla on kypresseissä majansa.
18. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja. Aurinko tietää laskunsa.
20. Sinä teet pimeän, ja tulee yö. Silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21. Nuoret leijonat ärjyvät saalista ja pyytävät Jumalalta elatustaan.
22. Kun aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa levolle.
23. Ihminen menee töihinsä ja askaroi iltaan asti.
____________________________________
Snl 26:24-26
24. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessään.
25. Jos hän muuttaa äänensä suloiseksi, älä usko häntä, sillä seitsemän kauhistusta on hänellä sydämessä.
26. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta kansankokouksessa sen pahuus paljastuu.