RAAMATTU LÄPI VUODESSA
marraskuu 12
____________________________________
Hes 24:1-26:21
24. LUKU
Jerusalemin synti ja tuomio
1. Oli yhdeksäs vuosi [588 eKr.], kymmenes kuu ja sen kymmenes päivä, kun tämä Herran sana tuli minulle:
2. Ihmislapsi, kirjoita muistiisi päivän nimi, juuri tämän päivän nimi: Baabelin kuningas rynnistää Jerusalemia vastaan juuri tänään.
3. Lausu uppiniskaiselle suvulle tämä vertaus: Näin sanoo Herra, Herra: Pane pata liedelle, pane ja kaada siihen myös vettä.
4. Kokoile siihen kaikki lihakappaleet, kaikki hyvät kappaleet, reittä ja lapaa, ja täytä se valituilla luilla.
5. Ota parasta lampaanlihaa. Lado puut padan alle. Anna sen kiehumistaan kiehua, niin että siinä luutkin tulevat keitetyiksi.
6. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia, pataa, joka on ruostunut, ja josta ei lähde sen ruoste! Tyhjennä se kappale kappaleelta: sille ei ole osunut arpaosaa.
7. Sen vuodattama veri on sen keskellä. Se on vuodattanut veren paljaalle kalliolle eikä maahan tomun peitettäväksi.
8. Nostattaakseni kiivauden, tuottaakseni ansaitun rankaisun minä olen pannut sen veren paljaalle kalliolle, ettei se peittyisi.
9. Sen vuoksi, näin sanoo Herra, Herra: Voi verivelkojen kaupunkia! Minäkin suurennan liettä.
10. Lisää halkoja, viritä tulta, keitä liha loppuun, kiehuta liemi kuiviin, polta luut karreksi.
11. Anna sen sitten olla tyhjänä hiiltensä päällä, niin että se kuumenee, sen vaski hehkuu, ja sen saastat siitä sulavat, sen ruoste palaa pois.
12. Siitä on ollut vaivaa väsymykseen asti, mutta siitä ei ole lähtenyt sen ruosteen paljous. Tuleen sen ruoste!
13. Tämä on sinun iljettävän saastaisuutesi takia: Minä tahdoin puhdistaa sinut, mutta sinä et puhdistunut saastaisuudestasi. Sinä et enää puhdistu, kunnes olen tyydyttänyt kiivauteni sinussa.
14. Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä peruuta: teittesi ja tekojesi mukaan sinut tuomitaan, sanoo Herra, Herra.”
Hesekielin vaimo kuolee
15. Minulle tuli tämä Herran sana:
16. “Ihmislapsi: Minä otan sinulta äkkikuolemalla pois silmiesi ihastuksen, mutta älä valita, älä itke, älköönkä sinulta tulko kyyneltä.
17. Huokaile hiljaa, mutta älä pane toimeen kuolleen valittajaisia. Sido juhlapäähine päähäsi, pane kengät jalkaasi, älä peitä partaasi äläkä syö suruleipää.”
18. Minä puhuin kansalle aamulla, ja illalla minun vaimoni kuoli. Sitten aamulla minä tein, kuten minun oli käsketty tehdä.
19. Niin kansa kysyi minulta: “Etkö sano meille, mitä meille merkitsee, että sinä noin teet?”
20. Minä sanoin heille: “Minulle tuli tämä Herran sana: Sano Israelin kansalle:
21. Näin sanoo Herra, Herra: Minä häpäisen pyhäkköni, joka on teidän varustuksenne ja ylpeytenne, teidän silmienne ihastus ja sielujenne ikävä. Teidän poikanne ja tyttärenne, jotka teidän on ollut jätettävä, kaatuvat miekkaan.
22. Sitten te teette, kuten minä olen tehnyt: ette peitä partaanne ettekä syö suruleipää.
23. Juhlapäähineen te pidätte päässänne ja kengät jalassanne, ette valita ettekä itke. Te riudutte syntivelkanne tähden ja huokailette toinen toisellenne.
24. Hesekiel on oleva teille ennusmerkki: niin kuin hän on tehnyt, niin tekin teette. Kun tämä tapahtuu, te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.
25. Sinä, ihmislapsi! Sinä päivänä, jona minä otan heiltä heidän varustuksensa, ihanan ilonsa, silmiensä ihastuksen, sielujensa halajamisen, heidän poikansa ja tyttärensä,
26. sinä päivänä tulee pakolainen sinun luoksesi ilmoittamaan tämän korviesi kuullen.
27. Sinä päivänä avautuu sinun suusi yhtaikaa kuin pakolaisen, ja sinä puhut etkä enää ole mykkänä. Sinä olet oleva heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”
25. LUKU
Tuomio Ammonille
1. Minulle tuli tämä Herran sana:
2. “Ihmislapsi, käännä kasvosi ammonilaisia kohti ja profetoi heitä vastaan.
3. Sano ammonilaisille: Kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä sanoit: ‘Kas niin!’ minun pyhäköstäni, kun se häväistiin, Israelin maasta, kun se hävitettiin, ja Juudan heimosta, kun he menivät pakkosiirtolaisuuteen.
4. Sen vuoksi minä annan sinut Idän miesten valtaan. He laittavat sinuun leiripaikkansa ja asettavat sinuun asuntonsa. He syövät sinun hedelmäsi ja juovat maitosi.
5. Rabban minä panen kamelien laitumeksi ja ammonilaisten maan lammaslaumojen leposijaksi. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra.
6. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Koska sinä taputit käsiäsi ja poljit jalkaasi, sielu täynnä ylenkatsetta pidit iloa Israelin maasta,
7. sen tähden minä ojennan käteni sinua vastaan ja annan sinut kansojen ryöstettäväksi. Minä hävitän sinut kansakuntien joukosta, tuhoan sinut maitten luvusta ja teen sinusta lopun. Niin sinä tulet tietämään, että minä olen Herra.
Tuomio Mooabille
8. Näin sanoo Herra, Herra: Koska Mooab ja Seir ovat sanoneet: ‘Juudan kansan käy samoin kuin kaikkien muiden kansojen.’
9. Sen vuoksi minä teen Mooabin vuoriselänteen autioksi rajasta toiseen, paljaaksi kaupungeista, jotka ovat maan kaunistus: Beet-Jesimot, Baal-Meon ja Kirjataim.
10. Idän miehille omaksi minä annan sen ja ammonilaiset, niin ettei ammonilaisia enää muisteta kansojen keskuudessa.
11. Minä panen toimeen tuomiot Mooabissa. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.
Edomilaisten tuomio
12. Näin sanoo Herra, Herra: Kovin kostonhimoisesti Edom menetteli Juudan kansaa kohtaan. Kostaessaan heille se tuli suuresti syynalaiseksi.
13. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä ojennan käteni Edomia vastaan ja hävitän siitä sekä ihmiset että eläimet. Teemanista lähtien minä panen sen raunioiksi, ja Dedania myöten he kaatuvat miekkaan.
14. Rangaistuksen, joka Edomia kohtaa, minä annan kansani Israelin käteen, ja he tekevät Edomille minun vihani ja kiivauteni mukaan. Edom saa tuntea minun rankaisuni, sanoo Herra, Herra.
Tuomio Filistealle
15. Näin sanoo Herra, Herra: Filistealaiset menettelivät kostonhimoisesti ja ylenkatse sielussaan kostivat kovasti, tuottaaksensa tuhon kiukkua täynnä.
16. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä ojennan käteni filistealaisia vastaan, hävitän kreetit*, tuhoan, mitä heitä on jäljellä meren rannikolla.
17. Minä teen heille suuret rankaisuteot, pyhässä kiivaudessa minä heitä rankaisen. Niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä annan rankaisuni kohdata heitä.”
26. LUKU
Tuomio Tyyrolle
1. Oli yhdestoista vuosi, ensimmäisen kuukauden ensimmäinen päivä, kun minulle tuli tämä Herran sana:
2. “Ihmislapsi, Tyyro sanoi Jerusalemista: ‘Kas niin! Murrettu on kansojen ovi, minuun päin se on kääntynyt. Minä tulen täyteen [rikkauksia], se taas on rauniona!’
3. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, kuten meri nostaa aaltonsa.
4. Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit. Minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi.
5. Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Minähän olen puhunut, sanoo Herra, Herra. Se joutuu kansojen ryöstettäväksi.
6. Sen mantereella olevien tytärkaupunkien asukkaat surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.
7. Näin sanoo Herra, Herra: Minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten, vaunujen, ratsumiesten ja suuren sotaväen paljouden kanssa.
8. Sinun mantereella olevien tytärkaupunkiesi väen hän surmaa miekalla. Sinua vastaan hän asettaa saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,
9. suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi rauta-aseillaan.
10. Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyörien ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi, niin kuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.
11. Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki kaikki sinun katusi, surmaa miekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.
12. He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi. Sinun kivesi, puusi ja tomusi he heittävät meren syvyyteen.
13. Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kitaraisi soitto.
14. Minä panen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.
15. Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö saaret vapise sinun kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat tapetaan sinun keskelläsi.
16. Kaikki meren ruhtinaat astuvat alas valtaistuimiltaan. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaellut vaatteensa. He pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17. He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: ‘Kuinka olet meriltä hävinnyt sinä, joka olit asuttu, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuaan kaikkiin siellä asuviin.
18. Nyt järkkyvät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.’
19. Sillä Herra, Herra, sanoo näin: Minä teen sinusta aution kaupungin, kuten ovat asumattomat kaupungit, kun minä annan syvyyden käydä päällesi, ja paljot vedet peittävät sinut.
20. Minä syöksen sinut alas hautaan vaipuneitten pariin, muinaisaikojen kansan luo. Minä annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, kuten siellä ovat muinaisaikojen rauniot hautaan vaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi, etkä nousisi elävien maahan*.
21. Minä panen sinut kauhua herättäväksi muistoksi, eikä sinua sitten enää ole: Jos sinua etsitään, ei sinua löydetä pitkään aikaan sanoo Herra, Herra.”
____________________________________
Hb 11:1-16
11. LUKU
Uskon esikuvia
1. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, vakaumus* asioista, jotka eivät näy.
2. Sillä siinä ovat vanhat saaneet todistuksen.
3. Uskolla*, me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.
Kain ja Aabel
4. Uskossa uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Sen kautta hän sai todistuksen, että oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan. Sen kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
Hanok
5. Uskossa otettiin Hanok pois näkemättä kuolemaa, “eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois.” Ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että oli otollinen Jumalalle.
6. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Hänen luokseen tulevan täytyy uskoa, että Jumala on, ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Nooa ja arkin rakentaminen
7. Uskossa rakensi Nooa pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä ollut näkyvissä. Sen kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli uskon mukaisen vanhurskauden perillinen.
Aabraham, Saara ja Iisak
8. Uskossa oli Aabraham kuuliainen, kun sai kutsun lähteä maahan, minkä oli saava perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne oli tuleva.
9. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa kuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä.
10. Hän näet odotti kaupunkia, jolla on perustukset, ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11. Uskossa sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska piti lupauksen antajaa luotettavana.
12. Siksi yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, syntyikin niin paljon jälkeläisiä kuin on tähtiä taivaalla ja kuin hiekkaa meren rannalla, lukematon joukko.
13. Nämä kaikki kuolivat uskossa luvattua saavuttamatta. Kaukaa he olivat sen kuitenkin nähneet, sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
14. Ne, jotka näin puhuvat, osoittavat etsivänsä isänmaata.
15. Jos he olisivat tarkoittaneet maata, mistä olivat lähteneet, olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin.
16. He pyrkivät kuitenkin parempaan, se on, taivaalliseen. Siksi Jumala ei häpeä heitä, vaan sallii sanoa itseään heidän Jumalakseen, sillä hän oli valmistanut heille kaupungin.
____________________________________
Ps 110:1-7
110. PSALMI
Siionin voitokas Kuningas
1. Daavidin psalmi. Herra sanoi minun Herralleni: “Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.”
2. Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista: hallitse vihollistesi keskellä.
3. Kansasi on altis sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi kuin kaste aamuruskon helmasta.
4. Herra on vannonut eikä sitä kadu: “Sinä olet iäti pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
5. Herra on sinun oikealla puolellasi, hän murskaa kuninkaita vihansa päivänä.
6. Hän jakaa tuomioita kansojen keskuudessa. Ruumiita viruu kaikkialla. Hän murskaa päitä laajalti maan päällä.
7. Hän juo purosta tien varrelta. Sen tähden hän kohottaa päänsä.
____________________________________
Snl 27:14
14. Joka varhain aamulla isoäänisesti siunaa ystäväänsä, se luetaan hänelle kiroukseksi.