RAAMATTU LÄPI VUODESSA
syyskuu 2
____________________________________
Srn 1:1-3:22
1. LUKU
1. Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
3. Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstään, jolla hän vaivaa itseään auringon alla?
Ei uutta auringon alla
4. Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäisyyteen asti*.
5. Aurinko nousee, aurinko laskee ja kiiruhtaa sijaintiinsa, josta se jälleen nousee.
6. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.
7. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitä täyty. Samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8. Kaikki väsyttää itseään, niin ettei kukaan sitä saata sanoa.
Silmä ei saa kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttään kuulemisesta.
9. Mitä on ollut, sitä on vastakin. Mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10. Jos on jotakin, josta sanotaan: ”Tämä on uutta!” niin on sitä kuitenkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.
11. Ei jää muistoa menneistä, eikä jää tulevistakaan niille, jotka tulevat niiden jälkeen.
Viisauden vaikeus ja suru
12. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13. Minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, minkä Jumala on antanut ihmislasten vaivaksi.
14. Minä katselin kaikkea työtä, mitä tehdään auringon alla, ja havaitsin, että se kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15. Väärä ei voi oieta, eikä vajaata voi laskea täydeksi.
16. Minä puhuin sydämessäni: Olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua hallinneet Jerusalemissa, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17. Minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minulle selvisi, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18. Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua, ja joka lisää tietoa, lisää tuskaa.
2. LUKU
Tahdon koetella ja tutkia
1. Minä sanoin sydämessäni: Tahdonpa koetella sinua ilolla, nauti onnesta! Mutta sekin oli turhuutta.
2. Naurusta sanoin: ”Mieletöntä!” ja ilosta: ”Mitä se hyödyttää?”
3. Minä ajattelin virkistää ruumistani viinillä, kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta. Päätin antaa vallan mielettömyydelle, kunnes näkisin, mitä ihmisten olisi hyvä tehdä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.
4. Minä ryhdyin suuriin töihin: Rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja,
5. laitoin puutarhoja ja puistoja istuttaen niihin kaikkinaisia hedelmäpuita.
6. Tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa kasvoi puita.
7. Ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli. Minulla oli myös karjaa, nautoja ja lampaita paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.
8. Minä kokosin itselleni myös hopeaa ja kultaa sekä kuninkaitten ja maakuntien aarteita. Minä hankin itselleni laulajia ja laulajattaria sekä ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja.
9. Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa minussa pysyi viisauteni.
10. En evännyt silmiltäni mitään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa. Sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta siitä.
11. Mutta tarkastellessani kaikkia töitä, joita käteni olivat suorittaneet, ja vaivannäköäni niitä tehdessäni, niin havaitsin kaiken sen olevan turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään [niistä] ei ole hyötyä auringon alla.
Viisaus ja tyhmyys
12. Kääntyessäni vertailemaan viisautta, mielettömyyttä ja tyhmyyttä – mitäpä kuninkaan jälkeen tuleva ihminen voi muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? –
13. minä näin, että viisaus on hyödyllisempi kuin tyhmyys, kuten valo on hyödyllisempi kuin pimeys.
14. Viisaalla on silmät päässään, tyhmä taas vaeltaa pimeässä. Mutta senkin minä käsitin, että toisen käy niin kuin toisenkin.
15. Sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin. Miksi olen sitten tullut niin ylen viisaaksi? Minä sanoin sydämessäni: turhuutta on ollut sekin!.
16. Viisaasta enempää kuin tyhmästäkään ei jää ikuista muistoa, vaan tulevina päivinä kaikki unohdetaan. Ja eikö viisas kuole kuten tyhmäkin?
17. Niin minä vihasin* koko elämää. Minusta se, mikä tapahtuu auringon alla, on pahaa, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
18. Minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, mitä minulla on ollut auringon alla, koska minun on jätettävä se ihmiselle, joka tulee jälkeeni.
19. Kukapa tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Hän tulee hallitsemaan kaikkia töitteni hedelmiä, joiden tähden olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.
20. Minä annoin sydämeni vaipua toivottomuuteen kaikesta ponnistelustani, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.
21. Niinhän on: ihmisen, joka on nähnyt vaivaa ja toiminut viisaasti, tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitä nähnyt vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri onnettomuus.
22. Mitäpä ihminen saa kaikesta työstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseään auringon alla?
23. Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää vaivaa ja hänen työnsä surua, eikä hänen sydämensä yölläkään saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
Jumala säätää
24. Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä, juoda ja nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa. Mutta minä havaitsin, että sekin tulee Jumalan kädestä.
25. ”Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman Minua?”
26. Ihmiselle, joka on Jumalalle otollinen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa. Mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan sille, joka on Hänelle otollinen. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
3. LUKU
Kaikella on aikansa
1. Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9. Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10. Olen katsellut työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille heidän rasituksekseen.
11. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös iäisyyden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12. Minä tajusin, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään.
13. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen kaiken vaivannäkönsä keskellä syö, juo ja nauttii hyvää.
14. Minulle selvisi, että kaikki Jumalan tekemä pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin. Ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo aiemmin. Jumala tuo esiin sen, mikä on mennyttä.
Ihmisten ja eläinten kohtalo
16. Minä näin auringon alla myös oikeuspaikan, jossa oli vääryys, sekä tuomioistuimen paikan, ja siinäkin oli vääryys.
17. Sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18. Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se on niin, että Jumala heitä koettelisi, ja että he näkisivät olevansa omassa olossaan eläimiä.
19. Käyhän ihmisille kuten eläimille: sama on kumpienkin kohtalo. Kuten toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat. Yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palaa tomuun.
21. Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?
22. Minä oivalsin, ettei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistaan. Sehän on hänen osansa. Kukapa hänet toisi näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?
____________________________________
2Kr 6:1-13
6. LUKU
Armo otettava vastaan
1. Kristuksen työtovereina me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Hän näet sanoo: ”Oikealla hetkellä minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on oikea hetki, nyt on pelastuksen päivä.
Kestävyys vaikeuksissa
3. Missään kohden me emme anna loukkaantumisen aihetta, ettei palveluvirkaamme moitittaisi.
4. Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,
5. ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa;
6. puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,
7. totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa ja vasemmassa kädessä*,
8. kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, eksyttäjinä ja kuitenkin totta puhuvina,
9. tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina, kuin lähellä kuolemaa, ja silti me elämme, pahoinpideltyinä mutta yhä hengissä,
10. murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä ja kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta omistaen kaiken.
11. Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.
12. Ei teillä ole ahdasta meidän sydämessämme, mutta teidän oma sydämenne on ahdas.
13. Antakaa saman verran vastalahjana. Puhun kuin lapsilleni: avartukaa tekin.
____________________________________
Ps 46:1-12
46. PSALMI
Jumala on linnamme
1. Veisuunjohtajalle. Koorahilaisten laulu. Korkea ääniala.
2. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, vahva auttajamme hädässä.
3. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi, ja vuoret vajoaisivat meren pohjaan,
4. vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat, ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.
5. Virta lähteineen ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.
6. Jumala on sen keskellä, se ei horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.
7. Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat. Kun Hän jylisee, järkkyy maa.
8. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.
9. Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:
10. Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.
11. ”Lakatkaa ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.”
12. Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on linnamme. Sela.
____________________________________
Snl 22:15
15. Hulluus on kiertynyt poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa karkottaa sen hänestä kauas.