RAAMATTU LÄPI VUODESSA
syyskuu 3
____________________________________
Srn 4:1-6:11
4. LUKU
Sortoa, vaivaa ja turhuutta
1. Minä katselin jälleen kaikkea sortoa, mitä harjoitetaan auringon alla: Siinä on sorrettujen kyyneleitä, eikä heillä ole lohduttajaa. Sortajain käsi on väkivaltainen, eikä heillä ole lohduttajaa.
2. Minä ylistin vainajia onnellisemmiksi kuin vielä elossa olevia.
3. Näitä molempia onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa, mitä tapahtuu auringon alla.
4. Minä näin kaikessa vaivannäössä ja työn kunnollisuudessa vain ihmisten keskinäistä kateutta.
5. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tyhmä panee kädet ristiin ja kalvaa omaa lihaansa.
6. Parempi on kourallinen lepoa kuin kahmalollinen vaivannäköä ja tuulen tavoittelua.
7. Minä näin tätäkin turhuutta auringon alla:
8. Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista, ei poikaa, ei veljeäkään hänellä ole. Kaikella hänen vaivannäöllään ei
kuitenkaan ole loppua, eikä hänen silmänsä saa kylläänsä rikkaudesta. Kenen hyväksi minä sitten näen vaivaa ja pidätän itseni nautinnoista? Tämäkin on turhuutta ja paha asia.
Ystävän arvo
9. Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstään hyvä palkka.
10. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toisen. Mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä.
11. Ja jos kaksi makaa yhdessä, heillä on lämmin. Mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?
12. Yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää hänelle puolensa. Eikä kolmisäikeinen lanka pian katkea.
Kansansuosio häipyy
13. Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoitusta huomioon.
14. Vankilasta tuo toinen lähti tullakseen kuninkaaksi, vaikka oli edellisen kuninkaana ollessa syntynyt köyhänä.
15. Minä näin kaikkien auringon alla elävien ja vaeltavien olevan nuorukaisen puolella, tuon toisen, joka oli astuva hänen sijaansa.
16. Ei ollut loppua kaikella sillä väellä, niillä kaikilla, joita hän johti. Jälkipolvet eivät kuitenkaan hänestä iloitse. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelemista.
Jumalan huoneeseen meneminen
17. Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi tulla kuulemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin. Tiedon puutteessa he tekevät pahaa.
5. LUKU
Valvo puheitasi
1. Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot siksi sanasi harvat.
2. Paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.
3. Kun teet lupauksen Jumalalle, täytä se viivyttelemättä. Hän ei mielisty tyhmiin: täytä, mitä lupaat.
4. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.
5. Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi, äläkä sano [Jumalan] sanansaattajan* edessä: ”Se oli erehdys.” Miksi pitäisi Jumalan vihastua puheestasi ja turmella kättesi työt?
6. Paljot unet ovat pelkkää turhuutta, ja samoin ovat paljot puheet. Mutta pelkää sinä Jumalaa.
7. Jos näet, että maakunnassa sorretaan köyhää sekä poljetaan oikeutta ja vanhurskautta, älä sitä ihmettele. Viranomainen valvoo toista, ja ylemmät heitä molempia.
8. Maalle on kaikessa hyödyksi, että asuttua maata hallitsee kuningas.
Rikkauden turhuus
9. Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kylläkseen, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.
10. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin. Mitä muuta etua siitä on haltijalleen, kuin että hän silmillään sen näkee?
11. Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon. Mutta rikkaan yltäkylläisyys ei salli hänen nukkua.
12. On raskas onnettomuus, jonka olen nähnyt auringon alla: Rikkaus, joka on säilytetty vahingoksi haltijalleen.
13. Onnettoman tapauksen kautta hänen rikkautensa katoaa. Ja jos hänelle on syntynyt poika, ei tämän käsiin jää mitään.
14. Kuten hän tuli alastomana äitinsä kohdusta, niin on hänen alastomana jälleen mentävä pois. Hän ei vaivannäöstään saa mitään, minkä veisi täältä kädessään.
15. Raskas onnettomuus on tämäkin: kuten hän tuli, hänen on mentävä. Mitä hyötyä hänellä sitten on siitä, että on nähnyt vaivaa tuulen hyväksi?
16. Hän kuluttaa kaikki päivänsä pimeydessä. Hänellä on paljon surua, kärsimystä ja mielikarvautta.
17. Olen tullut näkemään, että on hyvää ja kaunista syödä, juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseään vaivaa auringon alla Jumalan hänelle antamina lyhyinä elämän päivinä. Se on näet hänen osansa.
18. Sekin on Jumalan lahja, jos Jumala antaa ihmiselle rikkautta ja tavaraa sekä sallii hänen syödä siitä, saada osansa ja iloita vaivannäkönsä ohessa.
19. Hän ei tule niin paljoa ajatelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala suostuu hänen sydämensä iloon.
6. LUKU
Rikkaus, kunnia ja onni
1. Onnettomuus on tämäkin, minkä olen nähnyt auringon alla ja mikä raskaasti painaa ihmistä:
2. Jumala antaa miehelle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei häneltä puutu mitään kaikesta siitä, mitä hän halajaa, mutta ei salli hänen nauttia sitä, vaan sen nauttii vieras. Se on turhuutta ja raskas kärsimys.
3. Miehelle voisi syntyä vaikkapa sata lasta, hän eläisi lukuisia vuosia, ja paljot olisivat hänen vuosiensa päivät. Mutta jos hän ei saisi tyydyttää omaa haluaan omaisuudellaan eikä saisi edes hautausta, niin sanon, että keskonen olisi onnellisempi kuin hän.
4. Sehän tulee turhaan, menee pimeyteen, ja sen nimi peittyy pimeyteen.
5. Keskonen ei ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut. Sen lepo on parempi kuin hänen.
6. Vaikka hän eläisi kaksi kertaa tuhannen vuotta, mutta ei saisi nähdä onnea, eikö kuitenkin kaikki mene samaan paikkaan?
7. Kaikki ihmisen vaivannäkö tapahtuu hänen oman suunsa hyväksi, eikä sen halu kuitenkaan täyty.
8. Sillä mitä etua on viisaalla tyhmän edellä, ja mitä kurjalla siitä, että hän osaa vaeltaa oikein elävien edessä?
9. Parempi silmän näkö kuin halun haihattelu. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
10. Mitä on olemassa, sille on pantu nimi jo kauan sitten, ja edeltä käsin on säädetty, mitä ihmisestä on tuleva. Eikä hän voi riidellä vahvempansa kanssa.
11. Niinhän on: Puheen paljous enentää turhuutta. Mitä etua on ihmisellä siitä?
____________________________________
2Kr 6:14-7:7
Ei yhteyttä uskottomien kanssa
14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa. Mitä yhteistä on näet vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä?
15. Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovalla on uskottoman kanssa?
16. Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, kuten Jumala on sanonut: Minä olen asuva heissä, vaeltava heidän keskellään, oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
17. Sen tähden: Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät huostaani
18. ja olen teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.
7. LUKU
Kilvoitus pyhitykseen
1. Rakkaat ystävät! Kun meillä on nämä lupaukset, puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
2. Antakaa meille tilaa sydämissänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä emmekä olleet kenellekään turmioksi, emme ole kenellekään tuottaneet vahinkoa.
3. En sano tätä tuomitakseni teitä. Olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme yhdessä kuollaksemme [synnille] ja yhdessä elääksemme [Jumalalle]. Minulla on paljon luottamusta teihin, paljon aihetta olla teistä ylpeitä. Olen saanut kylliksi lohdutusta, kaikessa ahdingossamme minulla on ylenpalttista iloa.
5. Makedoniaan tultuammekaan mielemme* ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja.
6. Jumala, joka lohduttaa masentuneita, kuitenkin lohdutti meitä Tiituksen tulolla,
7. eikä vain hänen tulollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, minkä hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni. Tämä ilahutti minua vieläkin enemmän.
____________________________________
Ps 47:1-10
47. PSALMI
Herra on kansojen kuningas
1. Veisuunjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.
2. Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto,
3. sillä Herra on korkein, peljättävä, koko maailman suuri Kuningas.
4. Hän on alistanut kansoja valtaamme ja kansakuntia jalkojemme alle.
5. Hän on valinnut meille perintömaamme, joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.
6. Jumala nousee [valtaistuimelleen] riemun raikuessa, Herra pasuunain pauhatessa.
7. Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän Kuninkaallemme, veisatkaa.
8. Onhan Jumala koko maailman Kuningas. Veisatkaa hänelle psalmi.
9. Jumala on kansojen Kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellaan.
10. Kansojen johtajat kokoontuvat Aabrahamin Jumalan [jälkeläisten] kanssa*. Maan kilvet ovat näet Jumalan. Hän on ylen korkea.
____________________________________
Snl 22:16
16. Köyhälle on voitoksi, että häntä sorretaan, rikkaalle tappioksi, jos hänelle annetaan.