RAAMATTU LÄPI VUODESSA
syyskuu 8
____________________________________
Js 1:1-2:22
1. LUKU
1. Jesajan, Aamoksen pojan, näky, jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Ussian, Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten, päivinä.
Juudan jumalattomuus ja. rangaistus
2. Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.
3. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, kansani ei ymmärrä.
4. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hylänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanaan, he ovat kääntyneet pois.
5. Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.
6. Kantapäästä päälakeen asti ei ole tervettä paikkaa, vain haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, sidottu eikä öljyllä pehmitetty.
7. Teidän maanne on autiona, kaupunkinne ovat tulella poltetut. Peltojanne syövät muukalaiset silmienne edessä. Ne ovat autioina kuin ainakin muukalaisten hävittämät.
8. Jäljellä on tytär Siion yksinään kuin maja viinitarhassa, kuin lehvämaja kurkkumaassa, kuin saarrettu kaupunki.
9. Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä, meille olisi käynyt pian kuin Sodomalle, olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi.
10. Kuulkaa Herran sana, te Sodoman päämiehet, ota korviisi Jumalamme opetus, sinä Gomorran kansa.
Väärä uskonnon harjoitus
11. Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Olen kyllästynyt pässi-polttouhreihin ja juottovasikkojen rasvaan. Mullikkojen, karitsojen ja pukkien vereen en mielisty.
12. Kun te tulette kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii, esipihojeni tallaamista?
13. Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria. Suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ja juhlakokousta.
14. Minä vihaan teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne. Ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.
15. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä. Vaikka te kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule, koska kätenne ovat veren tahrimat.
Parannus ja armo
16. Peseytykää, puhdistautukaa! Pankaa pois pahat tekonne minun silmieni edestä, lakatkaa tekemästä pahaa.
17. Oppikaa tekemään hyvää. Harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
18. Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat valkeiksi kuin villa.
19. Jos te suostutte ja olette kuuliaisia, te saatte syödä maan hyvyyttä.
20. Mutta jos vastustatte ja niskoittelette, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.
Jerusalemin syntiturmelus
21. Kuinka on tapahtunut, että uskollinen kaupunki on tullut portoksi! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt siellä oleskelee murhamiehiä.
22. Sinun hopeasi on muuttunut kuonaksi, jaloviinisi on vedellä laimennettu.
23. Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden kumppaneita. He kaikki rakastavat lahjuksia ja tavoittelevat palkkioita. He eivät hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.
24. Sen tähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Minä viihdytän vihani vastustajissani, rankaisen vihollisiani.
25. Minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan kuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn.
26. Sinun tuomarisi minä palautan muinaiselleen ja neuvonantajasi sellaisiksi, kuin he olivat alussa. Sitten sinua kutsutaan ”vanhurskauden linnaksi”, ”uskolliseksi kaupungiksi”.
27. Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella.
Paatuneiden rangaistus
28. Mutta kaikki luopiot ja syntiset saavat turmion, ja jotka hylkäävät Herran, tuhoutuvat.
29. He saavat häpeän niistä tammista, joita te himoitsitte, ja pettymyksen puutarhoista, jotka te valitsitte.
30. Teidän käy kuin tammen, jonka lehdet lakastuvat, ja kuin puutarhan, joka on vailla vettä.
31. Mahtaja tulee tappuraksi, hänen tekonsa kipinäksi, ja molemmat palavat yhdessä, eikä ole sammuttajaa.
2. LUKU
Tuleva rauhanvaltakunta
1. Jesajan, Aamoksen pojan, näky, sana Juudasta ja Jerusalemista.
2. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori* seisova vahvana, ylimpänä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikista kansoista virtaa väkeä sinne.
3. Monista kansoista lähdetään liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitään, ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.”
4. Hän tuomitsee kansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa auranpuukoiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
5. Jaakobin heimo, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa.
Synnissä elävä Israel
6. Sinä olet hylännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska se on täynnä Idän menoa ja ennustajia kuten filistealaiset, muukalaisia tulvillaan.
7. Heidän maansa on tullut täyteen hopeaa ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää. Heidän maansa on tullut täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole määrää.
8. Heidän maansa on tullut täyteen epäjumalia. He kumartavat kättensä töitä, sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet.
Nöyrtyminen Herran päivänä
9. Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.
10. Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.
11. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen.
12. Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeaa, kaikkea ylhäistä, niin että se painuu maahan,
13. kaikkia Libanonin setripuita, noita korkeita ja ylhäisiä, kaikkia Baasanin tammia,
14. kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita,
15. kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja,
16. kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea himon katseltavaa*.
17. Silloin ihmisten ylpeys masentuu, ja miesten korskeus painuu maahan. Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen,
18. ja epäjumalat katoavat, joka ainoa.
19. Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee järkyttämään maata.
20. Sinä päivänä ihmiset viskaavat myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumartaakseen niitä.
21. He menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran peljättävän vallan kirkkautta pakoon, kun hän nousee järkyttämään maata.
22. Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieraimissa, sillä minkä arvoisia he ovat!
____________________________________
2Kr 10:1-18
10. LUKU
Paavali ja hänen vastustajansa
1. Minä, Paavali, kehotan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta. Minun sanotaan olevan nöyrä ollessani kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan.
2. Pyydän, ettei minun luoksenne tullessani tarvitsisi turvautua siihen rohkeuteen, jota aion päättävästi käyttää joidenkin suhteen, jotka ajattelevat meidän vaeltavan maailman ihmisten tapaan*.
3. Vaikka me vaellammekin ihmisinä maailmassa, me emme kuitenkaan taistele maailman ihmisten tapaan.
4. Meidän taisteluaseemme eivät näet ole maailman ihmisten käyttämien kaltaisia, vaan ne ovat Jumalan edessä voimallisia hajottamaan maahan linnoituksia.
5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, mikä korotetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
6. Me olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te olette tulleet täysin kuuliaisiksi.
7. Nähkää, mitä on silmienne edessä: Jos joku pitää itseään varmasti Kristuksen omana, ajatelkoon hän, että kuten hän on Kristuksen, niin olemme mekin.
8. En joutuisi häpeään, vaikka jonkin verran enemmänkin kerskaisin siitä vallasta, minkä Herra on meille antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme.
9. Sanon tämän, ettei näyttäisi siltä, kuin pelottelisin teitä kirjeilläni.
10. Jotkut sanovat: Hänen kirjeensä ovat kyllä mahtavia ja pontevia, mutta läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
11. Niin sanova ajatelkoon, että mitä poissaolevina olemme kirjeittemme sanoissa, samaa olemme myös läsnäolevina teoissa.
Itsekehu on tyhmää
12. Emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme sellaisiin, jotka suosittelevat itseään. He ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itseään omalla itsellään ja vertaavat itseään itseensä.
13. Me taas emme kerskaa yli määrän, vaan sen säädetyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on antanut määrätessään sen ulottumaan teihinkin asti.
14. Me emme kurottaudu liian pitkälle ikään kuin emme ulottuisikaan teihin. Olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihin asti.
15. Emme myöskään kerskaa yli määrän muiden vaivannäöistä. Toivomme kuitenkin, että uskonne kasvaessa me meille säädetyn vaikutusalan mukaan kasvamme teidän keskuudessanne siinä määrin,
16. että saamme viedä evankeliumia myös teidän tuolla puolellanne oleviin maihin. Me emme halua kerskata toisten vaikutusalalla valmiina olevasta.
17. Joka kerskaa, kerskatkoon Herrassa.
18. Eihän itseään suositteleva ole koetuksen kestävä, vaan se, jota Herra suosittelee.
____________________________________
Ps 52:1-11
52. PSALMI
Väärintekijä – Jumalaan turvaava
1. Veisuunjohtajalle. Daavidin mietevirsi,
2. kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille: ”Daavid on mennyt Ahimelekin taloon.”
3. Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.
4. Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petturi!
5. Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.
6. Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.
7. Siksi Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.
8. Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:
9. ”Siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanaan, vaan luotti suureen rikkauteensa ja oli röyhkeä häijyydessään.”
10. Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa. Minä turvaan Jumalan armoon aina ja alati.
11. Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja odotan hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.
____________________________________
Snl 22:26-27
26. Älä ole niitä, jotka lyövät kättä ja menevät takuuseen veloista.
27. Jollei sinulla ole, millä maksaa, viedään vuodekin altasi.