RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 10
____________________________________
1 Sam 8:1 – 9:27
8. LUKU
Israelilaiset pyytävät kuningasta
1. Kun Samuel tuli vanhaksi, hän pani poikansa Israelin tuomareiksi.
2. Hänen esikoisensa nimi oli Jooel, ja hänen toisen poikansa nimi oli Abija. Nämä olivat tuomareina Beersebassa.
3. Hänen poikansa eivät kuitenkaan vaeltaneet hänen teitään, vaan olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.
4. Niin kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Raamaan
5. ja sanoivat hänelle: “Sinä olet käynyt vanhaksi, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Aseta nyt meille oikeutta jakamaan kuningas, jollainen on kaikilla muillakin kansoilla.”
6. Samuel pahastui siitä, että he sanoivat: “Anna meille kuningas jakamaan meille oikeutta.” Hän puhui asiasta rukouksessa Herralle.
7. Herra sanoi Samuelille: “Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat. Eiväthän he ole pitäneet halpana sinua, vaan minua he ovat pitäneet halpana, kun eivät enää halua pitää minua kuninkaanaan.
8. Niin he ovat tehneet siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti. He ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia, ja niin he tekevät nyt sinullekin.
9. Kuule siis heidän ääntään. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitä oikeuksia on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva.”
10. Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.
11. Hän sanoi: “Nämä oikeudet on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Hän ottaa teidän poikianne ja panee heitä vaunumiehikseen, ratsumiehikseen ja juoksemaan vaunujensa edellä.
12. Hän panee heitä myös 1000:n ja 50:n päälliköiksi, suorittamaan hänen kyntöjään, leikkaamaan hänen viljaansa sekä tekemään hänelle sotatarpeita ja vaunutarpeita.
13. Teidän tyttäriänne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.
14. Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoilleen.
15. Hän ottaa kymmenykset teidän kylvöstenne ja viinitarhojenne sadosta, antaen ne hoviherroilleen ja palvelijoilleen.
16. Hän ottaa myös teidän palvelijoitanne, palvelijattarianne, parhaita nuoria miehiänne ja aasejanne, teettäen niillä omia töitään.
17. Hän ottaa kymmenykset teidän lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoikseen.
18. Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei kuule teitä.”
19. Kansa ei välittänyt Samuelin puheesta, vaan sanoi: “Ei, kuningas meidän täytyy saada.
20. Me tahdomme olla samanlaisia kuin kaikki muut kansat: kuningas jakakoon meille oikeutta, johtakoon meitä ja käyköön sotiamme.”
21. Kuultuaan kaikki kansan puheet Samuel vei ne rukouksessa Herran eteen.
22. Herra sanoi Samuelille: “Kuule heidän ääntään ja aseta heille kuningas.” Samuel sanoi Israelin miehille: “Menkää kukin kaupunkiinne.”
9. LUKU
Saul valitaan kuninkaaksi
1. Benjaminissa oli mies, hyvin varakas, nimeltä Kiis, Abielin poika, joka oli Serorin poika, joka Bekoratin poika, joka Afiahin poika, joka erään benjaminilaisen miehen poika.
2. Hänellä oli poika, nimeltä Saul, nuori ja komea mies. Israelilaisten joukossa ei ollut komeampaa miestä kuin hän:
hän oli päätään pitempi kaikkea kansaa.
3. Kiisiltä, Saulin isältä, olivat aasintammat menneet karkuteille. Kiis sanoi pojalleen Saulille: “Ota mukaasi joku palvelijoista, nouse ja mene etsimään aasintammoja.”
4. Niin he kulkivat Efraimin vuoriston ja Salisan maan läpi, mutta he eivät löytäneet niitä. He kulkivat Saalimin maan läpi, eikä niitä ollut sielläkään. Sitten he kulkivat Benjaminin maan läpi eivätkä löytäneet niitä.
5. Tultuaan Suufin maahan Saul sanoi palvelijalleen, joka hänellä oli mukanaan: “Tule, palatkaamme kotiin. Muutoin isäni käy levottomaksi meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat.”
6. Palvelija sanoi hänelle: “Tässä kaupungissa on arvossa pidetty Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, varmasti toteutuu. Menkäämme nyt sinne. Kenties hän ilmoittaa meille jotakin matkasta, jolla olemme.”
7. Saul sanoi palvelijalleen: “Jos menemme sinne, mitä me viemme sille miehelle? Leipähän on loppunut repuistamme, eikä meillä ole muutakaan lahjaa vietäväksi Jumalan miehelle. Vai onko meillä mitään?”
8. Palvelija sanoi silloin Saulille: “Minulla on tässä neljännes sekeliä hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, että hän neuvoisi meitä matkamme suhteen.”
9. (Muinoin Israelissa sanottiin, kun mentiin kysymään Jumalalta: “Tulkaa, menkäämme näkijän luo.” Jota nyt sanotaan profeetaksi, sanottiin muinoin näkijäksi.)
10. Saul vastasi palvelijalleen: “Puheesi on hyvä. Tule, menemme hänen luokseen.” Niin he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies asui.
11. Heidän noustessaan rinnettä ylös kaupunkiin heitä vastaan tuli tyttöjä, jotka olivat menossa noutamaan vettä. He kysyivät näiltä: “Onko näkijä täällä?”
12. Tytöt vastasivat: “On, hän on tuolla edessäpäin. Rientäkää, sillä hän on juuri nyt tullut kaupunkiin, koska kansalla tänä päivänä on teurasuhrit uhrikukkulalla.
13. Mennessänne kaupunkiin te tapaatte hänet ennen kuin hän menee uhrikukkulalle aterioimaan. Kansa ei näet aterioi ennen kuin hän tulee. Vasta hänen siunattuaan uhrin kutsuvieraat aterioivat. Menkää sinne, sillä juuri nyt te tapaatte hänet.”
14. He menivät kaupunkiin. Heidän mennessään sinne Samuel tuli heitä vastaan. Hän oli menossa uhrikukkulalle.
15. Päivää ennen Saulin tuloa Herra oli antanut Samuelille tämän ilmoituksen:
16. “Huomenna tähän aikaan minä lähetän sinun luoksesi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän on vapauttava kansani filistealaisten käsistä. Minä olen katsonut kansani puoleen, sillä sen huuto on tullut eteeni.”
17. Kun Samuel näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: “Tässä on mies, josta olen sinulle sanonut: ‘Hän on hallitseva minun kansaani’.”
18. Saul meni Samuelin luo keskelle porttia ja sanoi: “Sano minulle, missä on näkijän asunto?”
19. Samuel vastasi: “Minä olen näkijä. Mene minun edelläni uhrikukkulalle. Aterioikaa tänään minun kanssani. Huomenaamuna minä päästän sinut menemään, ja kaiken, mitä sinulla on sydämelläsi, minä selvitän sinulle.
20. Älä ole enää huolissasi aasintammoista, jotka ovat olleet sinulta kateissa kolme päivää, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikki paras, ellei sinulle ja isäsi perheelle?”
21. Saul vastasi: “Minähän olen benjaminilainen, olen heimosta, joka on Israelin pienimpiä, ja sukuni on vähäisin kaikista Benjaminin heimon suvuista. Miksi puhut minulle noin?”
22. Samuel otti Saulin palvelijoineen ja vei heidät ruokailuhuoneeseen. Hän antoi heille ylimmän sijan kutsuvierasten joukossa, joita oli noin 30 miestä.
23. Samuel sanoi keittäjälle: “Tuo tänne se kappale, jonka sinulle annoin ja josta sanoin sinulle: ‘Pane se syrjään’.”
24. Keittäjä otti reiden ja mitä siihen kuului ja pani sen Saulin eteen. Samuel sanoi hänelle: “Tässä pannaan eteesi se, mikä on varattu. Syö siitä. Sillä juuri täksi ajaksi se säästettiin sinua varten, kun sanoin: ‘Minä olen kutsunut kansan’.” Niin Saul aterioi Samuelin kanssa sinä päivänä.
25. Kun he sitten olivat tulleet uhrikukkulalta alas kaupunkiin, Saulille tehtiin vuode kattotasanteelle, ja hän nukkui
siellä*.
26. Aamun sarastaessa Samuel kutsui Saulin katolta ja sanoi: “Nouse, minä lähden saattamaan sinua.” Saul nousi ja meni Samuelin kanssa ulos.
27. Kun he tulivat alas kaupungin laitaan, Samuel sanoi Saulille: “Käske palvelijaa menemään edellämme.” Tämän mentyä edelle Samuel sanoi: “Pysähdy hetkeksi tähän, niin minä julistan sinulle Jumalan sanan.”
____________________________________
Joh 6:22-42
22. Seuraavana päivänä kansa oli yhä järven toisella puolella. He olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta kuin yksi vene, ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa veneeseen, vaan nämä olivat lähteneet pois yksin.
23. Muita veneitä oli kuitenkin tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, missä he olivat syöneet leipää Herran lausuttua kiitoksen.
24. Kun kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä, eivät myöskään hänen opetuslapsensa, hekin menivät veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
25. Löydettyään hänet järven toiselta puolelta he kysyivät häneltä: “Rabbi, milloin sinä tulit tänne?”
26. Jeesus vastasi: “Totisesti minä sanon teille: te ette etsi minua siksi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan koska saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
Elämän leipä ja vesi
27. Älkää hankkiko katoavaa ruokaa, vaan ruokaa, joka pysyy iäiseen elämään, ja jota Ihmisen Poika on antava teille. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä.”
28. He kysyivät Jeesukselta: “Mitä meidän on tehtävä toimittaaksemme Jumalan tekoja?”
29. Jeesus vastasi: “Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”
30. He kysyivät häneltä: “Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinuun? Minkä teon sinä teet?
31. Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, kuten on kirjoitettu: ‘Hän antoi heille syötäväksi leipää taivaasta’.”
32. Jeesus sanoi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan Isäni antaa teille todellista leipää taivaasta.
33. Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
34. He sanoivat: “Herra, anna meille aina sitä leipää.”
35. Jeesus sanoi: “Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.
36. Olenhan sanonut teille, että vaikka te olette nähneet minut, te ette kuitenkaan usko.
37. Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja luokseni tulevaa minä en aja pois.
38. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään omaa tahtoani, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
39. Ja Lähettäjäni tahto on, etten kadota ainoaakaan niistä, jotka Hän on antanut minulle, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
41. Juutalaiset nurisivat Jeesusta vastaan, kun hän sanoi: “Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.”
42. He sanoivat: “Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ‘Minä olen tullut alas taivaasta’?”
____________________________________
Ps 106:32-48
32. He vihastuttivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33. He niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui sanojaan harkitsematta.
34. He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35. vaan pitivät yhteyttä muiden kansojen kanssa ja oppivat heidän tekojaan.
36. He palvelivat heidän jumalankuviaan, ja niistä tuli heille paula.
37. Poikiaan ja tyttäriään he uhrasivat riivaajille.
38. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heitä Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39. Näin he saastuttivat itsensä töillään, kun olivat uskottomia teoissaan.
40. Herran viha syttyi kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41. Hän jätti heidät muiden kansojen käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42. Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi alistua näiden valtaan.
43. Monesti Herra pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaisia omien halujensa mukaan ja sortuivat pahojen tekojensa tähden.
44. Herra näki heidän ahdistuksensa ja kuuli heidän valituksensa.
45. Hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan.
46. Hän antoi heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heitä vankeuteen.
47. Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme. Kokoa meidät kansojen keskuudesta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi sinun ylistämisesi.
48. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, aina ja iäti.
Koko kansa sanokoon: “Aamen. Halleluja!”
____________________________________
Snl 14:34-35
34. Vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35. Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, kunnoton taas hänen vihansa.