RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 15
____________________________________
1 Sam 17:1 – 18:4
17. LUKU
Daavid surmaa Goljatin
1. Filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan, ja he kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. He leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.
2. Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Eelalaaksoon*. He järjestäytyivät taisteluun filistealaisia vastaan.
3. Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja heidän välillään oli laakso.
4. Filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
5. Hänellä oli vaskikypäri päässään ja suomuspanssari yllään. Rintahaarniska, joka painoi 5000 sekeliä, oli vaskea.
6. Hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
7. Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi 600 sekeliä, oli rautaa. Kilvenkantaja kävi hänen edellään.
8. Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille: ”Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte rintamaan? Minä olen filistealainen ja te olette Saulin palvelijoita. Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
9. Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijoitanne. Mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijoitamme ja palvelette meitä.”
10. Filistealainen sanoi vielä: ”Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivejä. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme.”
11. Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, heidät valtasi kauhu, ja he pelkäsivät kovin.
12. Daavid oli Iisai-nimisen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, ja tällä oli kahdeksan poikaa. Hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.
13. Iisain vanhimmat kolme poikaa olivat seuranneet Saulia sotaan. Näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
14. Daavid oli nuorin. Nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia sotaan.
15. Daavid lähti tuon tuostakin Saulin luota Beetlehemiin kaitsemaan isänsä lampaita.
16. Filistealainen astui esiin 40 päivänä haastaen taisteluun joka aamu ja ilta.
17. Iisai sanoi pojalleen Daavidille: ”Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä 10 leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.
18. Vie nämä 10 juustoa tuhannen päällikölle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on saapunut heille.
19. Saul ja kaikki Israelin miehet ovat Eelalaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan.”
20. Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat paimenen haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, kuten Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taistelurintamaan ja nosti sotahuudon.
21. Israel ja filistealaiset asettuivat sotarintamaan toisiaan vastaan.
22. Daavid jätti tavarat selästään kuormaston vartijalle ja riensi sotarintamaan. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään.
23. Hänen puhutellessaan heitä kaksintaistelija, Goljat-niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui kuten ennenkin. Daavid kuuli sen.
24. Kun israelilaiset näkivät tämän miehen, he kaikki pakenivat häntä ja pelkäsivät suuresti.
25. Israelin miehet sanoivat: ”Katsokaa, nyt se mies tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi, antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi Israelissa.”
26. Daavid kysyi miehiltä, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: ”Mitä saa mies, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään Jumalan taistelurivejä?”
27. Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sitä ja sitä saa mies, joka surmaa hänet.
28. Kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, hän närkästyi Daavidiin ja sanoi: ”Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katsomaan sinä olet tänne tullut.”
29. Daavid vastasi: ”Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä.”
30. Hän kääntyi tämän luota toisen puoleen ja teki saman kysymyksen. Väki vastasi hänelle samoin kuin aiemmin.
31. Daavidin puhe tuli tunnetuksi. Se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luokseen.
32. Daavid sanoi Saulille: ”Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taisteluun tuota filistealaista vastaan.”
33. Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan. Sinähän olet nuorukainen, hän taas on sotilas nuoruudestaan saakka.”
34. Mutta Daavid sanoi Saulille: ”Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu on tullut ja vienyt lampaan laumasta,
35. minä olen hyökännyt sen jälkeen, lyönyt sen maahan ja temmannut saaliin sen suusta. Jos se on hyökännyt minua vastaan, minä olen tarttunut sen partaan, lyönyt sen maahan ja tappanut sen.
36. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille. Onhan hän häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä.”
37. Daavid jatkoi: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi.”
38. Saul puki takkinsa Daavidin ylle, pani vaskikypärin hänen päähänsä ja panssarin hänen ylleen.
39. Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti kävellä. Hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi näissä kävellä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut.” Daavid riisui ne päältään.
40. Hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileää kiveä, pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti linkokiviä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.
41. Filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia kilvenkantajan kulkiessa hänen edellään.
42. Kun filistealainen näki Daavidin, hän halveksi tätä. Hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.
43. Niin filistealainen sanoi Daavidille: ”Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Filistealainen kiroili Daavidia ja vannoi jumaliensa kautta.
44. Sitten hän sanoi Daavidille: ”Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.”
45. Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, minä taas tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt.
46. Herra antaa tänään sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille. Niin kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala.
47. Koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla. Sotahan on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme.”
48. Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, tämä juoksi nopeasti sotarintamaan filistealaista vastaan.
49. Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoilleen.
50. Näin Daavid sai voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä, lyöden filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
51. Daavid juoksi ja asettui filistealaisen viereen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet, lyöden sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat.
52. Silloin Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa Gatiin* ja Ekronin porteille saakka. Filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä Gatiin ja Ekroniin saakka.
53. Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.
54. Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.
55. Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän kysyi sotapäälliköltään Abnerilta: ”Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?” Abner vastasi: ”Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä.”
56. Kuningas sanoi: ”Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on.”
57. Kun Daavid tuli takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei hänet Saulin eteen. Hänellä oli kädessään filistealaisen pää.
58. Saul kysyi häneltä: ”Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Daavid vastasi: ”Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika.”
18. LUKU
Joonatanin ja Daavidin ystävyys
1. Kun Daavid oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, Joonatan kiintyi kaikesta sydämestään häneen ja rakasti häntä kuin omaa sieluaan.
2. Saul otti hänet sinä päivänä luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin.
3. Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan.
4. Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllään, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.
____________________________________
Joh 8:21-30
21. Jeesus sanoi taas heille: ”Minä menen pois, ja te etsitte minua ja kuolette synnissänne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla.”
22. Niin juutalaiset sanoivat: ”Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: ’Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla’?”
23. Jeesus sanoi heille: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Siksi minä sanoin teille, että te kuolette synneissänne. Jos te ette usko, että minä olen*, te kuolette synneissänne.”
25. He kysyivät: ”Kuka sinä olet?” Jeesus vastasi: ”Juuri se, mitä olen teille sanonut alusta asti.
26. Minulla on teistä paljon puhuttavaa ja tuomittavaa. Mutta minun Lähettäjäni on luotettava. Mitä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailmalle.”
27. He eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
28. Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun te olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te käsitätte, että minä olen*, ja etten itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan kuin Isäni on minulle opettanut.
29. Hän, joka on minut lähettänyt, on kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, sillä minä teen aina sitä, mikä on hänelle mieluista.”
30. Jeesuksen näin puhuessa monet uskoivat häneen.
____________________________________
Ps 111:1-10
111. PSALMI
Herran teot pysyvät iäti
1. Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa.
2. Suuria ovat Herran teot, kaikkien niiden tutkisteltavia, jotka niitä rakastavat.
3. Kunniakkaita ja korkeita ovat hänen työnsä. Ainiaan pysyy hänen vanhurskautensa.
4. Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston. Armollinen ja laupias on Herra.
5. Hän antaa ruuan niille, jotka häntä pelkäävät, hän muistaa liittonsa iäti.
6. Hän ilmoitti kansalleen tekojensa voiman, hän antoi heille toisten perintöosan.
7. Hänen kättensä teot ovat tosia ja oikeita. Luotettavia ovat kaikki hänen asetuksensa.
8. Ne pysyvät järkkymättä aina ja iäti. Ne on tehty totuudessa ja oikein.
9. Hän lähetti kansalleen lunastuksen, sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi. Pyhä ja peljättävä on hänen nimensä.
10. Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy ainiaan.
____________________________________
Snl 15:11
11. Herra näkee tuonelan ja kadotuksen, saati sitten ihmislasten sydämet.