RAAMATTU LÄPI VUODESSA
Toukokuu 19
____________________________________
1Sam 24:1-25:44
24. LUKU
Saul ja Daavid luolassa
1. Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla*.
2. Saulin palattua ajamasta filistealaisia takaa, hänelle ilmoitettiin: ”Daavid on Een-Gedin erämaassa.”
3. Niin Saul otti 3000 valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta.
4. Kun hän tuli tien varrella oleville karjatarhoille, oli siellä luola. Saul meni luolaan nukahtamaan*. Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.
5. Daavidin miehet sanoivat hänelle: ”Tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: ’Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet’.” Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.
6. Sen jälkeen Daavidin sydän kuitenkin soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä.
7. Hän sanoi miehilleen: ”Enhän toki! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen. Onhan hän Herran voideltu.”
8. Daavid kovisti miehiään eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.
9. Sen jälkeen myös Daavid nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul katsahti taakseen, Daavid kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
10. Daavid sanoi Saulille: ”Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: ’Daavid hankkii sinulle onnettomuutta’?
11. Näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut. Minä ajattelin: ’Minä en satuta kättäni herraani. Onhan hän Herran voideltu’.
12. Näethän itse, isäni, näethän tämän viittasi liepeen kappaleen, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista, ja etten ole rikkonut sinua vastaan, vaikka sinä vainoat minua tappaaksesi minut.
13. Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra rangaiskoon sinua minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu.
14. Sanoohan vanha sananparsi: ’Jumalattomuus tulee jumalattomista’. Minun käteni ei kuitenkaan sinuun satu.
15. Kenen jälkeen on Israelin kuningas lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua!
16. Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun. Hän nähköön ja ajakoon minun asiani ja auttakoon minut oikeuteeni sinun käsistäsi.”
17. Kun Daavid oli päättänyt puheensa Saulille, tämä sanoi: ”Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid?” Saul puhkesi äänekkääseen itkuun.
18. Hän sanoi Daavidille: ”Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa.
19. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi.
20. Kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän tämän menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänään tehnyt minulle.
21. Nyt minä tiedän, että sinusta tulee kuningas, ja että Israelin valtakunta on pysyvä kädessäsi.
22. Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet tuhoa minun jälkeläisiäni etkä hävitä nimeäni isäni suvusta.”
23. Daavid vannoi tämän Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa. Daavid ja hänen miehensä nousivat vuorilinnaan.
25. LUKU
Samuelin kuolema
1. Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui valittajaisiin. He hautasivat hänet hänen kotipaikkaansa Raamaan. Daavid nousi ja meni Paaranin erämaahan.
Daavid ja Abigail
2. Maaonissa oli mies, jolla oli karjataloutensa Karmelissa*, ja se mies oli hyvin rikas: hänellä oli
3000 lammasta ja 1000 vuohta. Hän oli keritsemässä lampaitaan Karmelissa.
3. Miehen nimi oli Naabal, ja hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli viisas ja vartaloltaan kaunis, mutta mies oli tyly ja menoissaan raaka. Hän oli kaalebilainen.
4. Kun Daavid kuuli erämaassa, että Naabal keritsi lampaitaan,
5. hän lähetti sinne kymmenen nuorta miestä sanoen heille: ”Menkää Karmeliin. Kun tulette Naabalin luo, tervehtikää häntä minun nimessäni
6. ja sanokaa:* ”’Tervehdys! Sinä elät rauhassa. Rauhassa elää myös perheesi ja kaikki, mitä sinulla on.
7. Minä olen kuullut, että sinulla on lammasten keritsijäiset. Sinun paimenesi ovat olleet läheisyydessämme. Me emme ole heitä loukanneet, eikä heiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä he ovat olleet Karmelissa.
8. Kysy nuorilta miehiltäsi, niin he todistavat tämän sinulle. Saakoot siis nämä miehet armon sinun silmiesi edessä. Mehän olemme tulleet juhlapäivänä. Anna sen tähden palvelijoillesi ja pojallesi Daavidille sitä, mitä sinulla on käsillä’.”
9. Kun Daavidin miehet tulivat sinne, he puhuivat Daavidin nimessä Naabalille tämän kaiken ja jäivät hiljaa odottamaan.
10. Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille: ”Kuka on Daavid, kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntiensä luota.
11. Ottaisinko minä ruokani, juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsiäisiini, ja antaisin ne miehille, jotka ovat kotoisin ties mistä?”
12. Niin Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois. Tultuaan takaisin he kertoivat hänelle tämän kaiken.
13. Silloin Daavid sanoi miehilleen: ”Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen.” Niin jokainen sitoi miekkansa vyölleen. Daavid itsekin sitoi miekkansa vyölleen. Noin 400 miestä lähti seuraamaan Daavidia, mutta 200 jäi kuormaston luo.
14. Eräs nuori mies toi sanan Abigailille, Naabalin vaimolle, ja sanoi: ”Daavid lähetti sanantuojia erämaasta tervehtimään meidän isäntäämme, mutta hän vain haukkui heitä.
15. Ne miehet ovat kuitenkin olleet meille varsin hyviä. He eivät ole loukanneet meitä, eikä meiltä ole mitään hävinnyt koko sinä aikana, minkä olemme kuljeskelleet heidän läheisyydessään ollessamme kedolla.
16. He ovat olleet muurina meidän ympärillämme yöllä ja päivällä koko sen ajan, minkä olemme oleskelleet heidän läheisyydessään paimentaessamme lampaita.
17. Ajattele nyt ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa isäntäämme ja koko hänen taloaan. Hän itse on kelvoton mies, niin ettei hänelle auta puhua.”
18. Abigail otti joutuin 200 leipää, 2 leiliä viiniä, 5 lampaanpaistia, 5 sea-mittaa paahdettuja jyviä, 100 rusinakakkua sekä 200 viikunakakkua ja pani ne aasien selkään.
19. Hän sanoi palvelijoilleen: ”Menkää minun edelläni, minä tulen jäljessänne.” Mutta miehelleen Naabalille hän ei sitä ilmoittanut.
20. Kun hän sitten ratsasti aasilla mäkeä alas vuoren suojassa, Daavid miehineen tuli toista mäkeä alas häntä vastaan, niin että hän joutui kohtaamaan heidät.
21. Daavid oli sanonut: ”Mitään saamatta minä olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä on ollut erämaassa, niin ettei mitään ole hävinnyt kaikesta, mitä hänellä on ollut. Hän on palkinnut minulle hyvän pahalla.
22. Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vasta: totisesti, minä en jätä kaikesta hänen väestään huomenaamuksi henkiin yhtään miehenpuolta.”
23. Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui kiiruusti aasin selästä, lankesi kasvoilleen Daavidin eteen ja kumartui maahan.
24. Langettuaan hänen jalkainsa juureen hän sanoi: ”Minun on syy, herrani. Mutta salli palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule palvelijattaresi sanoja.
25. Älköön herrani välittäkö tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista, sillä nimi on miestä myöten. Naabal* on hänen nimensä, ja houkkamainen hän on. Mutta minä, sinun palvelijattaresi, en nähnyt niitä miehiä, jotka sinä, herrani, lähetit.
26. Nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinä itse elät, jonka Herra on estänyt joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi: käyköön nyt vihamiehillesi ja kaikille, jotka hankkivat onnettomuutta herralleni, kuten Naabalille.
27. Annettakoon nyt tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani.
28. Anna palvelijattarellesi rikkomus anteeksi. Herra on rakentava herralleni pysyvän huoneen, koska herrani käy Herran sotia, eikä mitään pahaa löydetä sinussa koko elinaikanasi.
29. Jos joku nousee vainoamaan sinua ja väijymään henkeäsi, niin herrani henki on tallella elävien kukkarossa Herran, Jumalasi, luona. Mutta vihollistesi hengen hän lingolla viskaa pois.
30. Kun Herra tekee herralleni kaiken hyvän, josta hän on sinulle puhunut, ja määrää sinut Israelin hallitsijaksi,
31. niin sinua ei kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta, ja että herrani olisi itse auttanut itseään. Kun Herra tekee hyvää herralleni, niin muista palvelijatartasi.”
32. Daavid sanoi Abigailille: ”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä lähetti sinut minua vastaan.
33. Siunattu olkoon sinun viisautesi, ja siunattu ole sinä itse, joka tänä päivänä estit minut joutumasta verivelkaan ja auttamasta itseäni omalla kädelläni.
34. Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on pidättänyt minut tekemästä sinulle pahaa: jollet sinä joutuin olisi tullut minua vastaan, niin totisesti ei Naabalin väestä olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtään miehenpuolta.”
35. Daavid otti Abigaililta, mitä tämä oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: ”Mene rauhassa kotiisi. Minä olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi.”
36. Kun Abigail sitten tuli Naabalin luo, tällä oli talossaan kuin kuninkaan pidot. Naabalin sydän oli iloinen, ja hän oli kovin juovuksissa. Hän ei siksi kertonut tälle mitään ennen aamun valkenemista.
37. Seuraavana aamuna, kun humala oli haihtunut Naabalista, hänen vaimonsa kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen sydämensä kuoleutui hänen rinnassaan, ja hän ikään kuin kivettyi.
38. Noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, niin että hän kuoli.
Abigail Daavidin vaimoksi
39. Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, hän sanoi: ”Kiitetty olkoon Herra, joka on rangaissut Naabalia minun häpäisystäni, pidättänyt palvelijansa pahasta ja kääntänyt Naabalin pahuuden häntä itseään vastaan.” Sen jälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi ottaa tämän vaimokseen.
40. Kun Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin, he sanoivat hänelle: ”Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi.”
41. Abigail nousi, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: ”Palvelijattaresi on valmis rupeamaan orjattareksi ja pesemään herrani palvelijain jalkoja.”
42. Hän nousi kiiruusti ja istuutui aasin selkään, samoin hänen viisi palvelijatartaan, jotka olivat hänellä seuralaisina. Hän seurasi Daavidin lähettejä ja tuli hänen vaimokseen.
43. Daavid oli nainut myös Ahinoamin Jisreelistä, niin että he molemmat tulivat hänen vaimoikseen.
44. Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Paltille, Laiksen pojalle, joka oli kotoisin Gallimista.
____________________________________
Joh 10:22-42
Juutalaiset hylkäävät Jeesuksen
22. Jerusalemissa oli talvisaikaan temppelin vihkimisen muistojuhla*.
23. Kun Jeesus käveli temppelissä Salomon pylväikössä,
24. juutalaiset ympäröivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä pidät mieltämme jännityksessä? Jos olet Kristus, sano se meille suoraan.”
25. Jeesus vastasi: ”Minä olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, joita minä teen Isäni nimessä, todistavat minusta.
26. Te ette usko, koska ette ole minun lampaitani.
27. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
28. Minä annan heille iäisen elämän, eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
29. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkein suurin, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä.
30. Minä ja Isä olemme yhtä.”
31. Juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääkseen häntä.
32. Jeesus vastasi heille: ”Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minua?”
33. Juutalaiset vastasivat: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen.”
34. Jeesus vastasi: ”Eikö teidän laissanne* ole kirjoitettuna: ’Minä sanoin: Te olette jumalia’?
35. Hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli, eikä Raamattua voida tehdä tyhjäksi.
36. Kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, kun minä sanoin: ’Minä olen Jumalan Poika’?
37. Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38. Mutta jos niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.”
39. He tahtoivat taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistään.
40. Hän meni jälleen Jordanin tuolle puolelle paikkaan, missä Johannes alussa oli kastanut, ja oleskeli siellä.
41. Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa. Mutta kaikki, mitä Johannes sanoi hänestä, on totta.”
42. Monet uskoivat siellä Jeesukseen.
____________________________________
Ps 116:1-19
Herra auttaa avuttomia
1. Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee ääneni ja rukoukseni.
2. Hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
3. Kuoleman paulat piirittivät minua, tuonelan kauhut kohtasivat minut. Minä jouduin hätään ja murheeseen.
4. Mutta minä huusin avukseni Herraa: ”Herra, pelasta minut.”
5. Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
6. Herra varjelee avuttomia. Minä olin kurja, mutta hän auttoi minua.
7. Palaa, sieluni, lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
8. Sinä olet pelastanut sieluni kuolemasta, silmäni kyynelistä ja jalkani kompastumasta.
9. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
10. Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.
11. Minä sanoin hädässäni: ”Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita.”
12. Kuinka minä voisin maksaa Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?
13. Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan Herran nimessä.
14. Lupaukseni Herralle minä täytän kaiken hänen kansansa edessä.
15. Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.
16. Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minut siteistä.
17. Minä uhraan sinulle kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.
18. Minkä olen luvannut Herralle, sen minä teen hänen koko kansansa edessä
19. Herran huoneen esipihoilla, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!
____________________________________
Snl 15:20-21
20. Viisas poika on isälleen iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiään.
21. Typeryys on ilo mieltä vailla olevalle, mutta ymmärtävä mies kulkee suoraan.