RAAMATTU LÄPI VUODESSA
Toukokuu 20
____________________________________
1Sam 26:1-28:25
26. LUKU
Daavid säästää Saulin hengen
1. Saulin luo Gibeaan tuli siifiläisiä sanomaan: ”Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, Jesimonin puolella.”
2. Saul nousi ja meni 3000 Israelin valiomiehen kanssa Siifin erämaahan etsimään Daavidia.
3. Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on Jesimonin puolella tien varrella. Daavid taas oleskeli erämaassa. Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen jäljessään erämaahan,
4. hän lähetti vakoojia ja sai varman tiedon Saulin tulosta.
5. Daavid nousi ja meni siihen paikkaan, mihin Saul oli leiriytynyt. Daavid näki, missä paikassa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul näet nukkui leirissä, ja väki oli asettunut hänen ympärilleen.
6. Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi: ”Kuka lähtee minun kanssani Saulin luo leiriin?” Abisai vastasi: ”Minä lähden kanssasi.”
7. Daavid ja Abisai menivät yöllä Saulin väen luo ja näkivät, että tämä makasi ja nukkui leirissä. Hänen keihäänsä oli pistettynä maahan hänen päänpuoleensa. Abner ja väki makasivat hänen ympärillään.
8. Abisai sanoi Daavidille: ”Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan. Yksi isku vain, toista ei tarvita.”
9. Daavid vastasi Abisaille: ”Älä surmaa häntä. Sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?”
10. Daavid lisäsi: ”Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö hänet, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän menee sotaan ja tuhoutuu siellä.
11. Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun. Herra minua siitä varjelkoon! Ota nyt keihäs hänen pääpuolestaan ja vesiastia, ja sitten lähdemme.”
12. Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin pääpuolesta, ja sitten he menivät pois. Kukaan ei nähnyt tai huomannut sitä, eikä kukaan herännyt, vaan he kaikki nukkuivat. Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.
13. Kun Daavid oli mennyt [laakson] toiselle puolelle, hän asettui kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän.
14. Daavid huusi sotaväelle ja Abnerille, Neerin pojalle: ”Etkö vastaa, Abner?” Abner vastasi ja sanoi: ”Kuka sinä olet, joka niin huudat kuninkaalle?”
15. Daavid sanoi Abnerille: ”Sinähän olet mies, eikä sinun vertaistasi ole Israelissa. Miksi et vartioinut herraasi, kuningasta? Joku kansasta näet tuli surmaamaan kuningasta, sinun herraasi.
16. Ei ole hyvin tehty, mitä sinä olet tehnyt. Niin totta kuin Herra elää: te olette kuoleman omat, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katsohan nyt: missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen pääpuolessaan?”
17. Saul tunsi Daavidin äänen ja sanoi: ”Sehän on sinun äänesi, poikani Daavid.” Daavid vastasi: ”Niin on, herrani, kuningas.”
18. Hän jatkoi: ”Miksi herrani vainoaa palvelijaansa? Mitä olen minä tehnyt, tai mitä pahaa on minulla tekeillä?
19. Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, niin saakoon hän tuntea ruokauhrin hajua. Mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirotut Herran edessä, koska tänä päivänä karkottavat minut pois Herran perintöosasta, sanoen: ’Mene ja palvele muita jumalia’.
20. Älköön kuitenkaan vereni vuotako maahan siellä kaukana Herran kasvoista. Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, kuten ajetaan peltokanaa vuorilla.”
21. Saul sanoi: ”Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid. Minä en enää tee sinulle pahaa, koska henkeni tänään on ollut kallis sinun silmissäsi. Minä olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt kovin pahoin.”
22. Daavid vastasi ja sanoi: ”Tässä on kuninkaan keihäs. Tulkoon joku miehistä tänne ottamaan sen.
23. Herra palkitsee jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Herra antoi sinut tänään minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättäni Herran voideltuun.
24. Kuten sinun henkesi tänä päivänä on ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kaikesta hädästä.”
25. Saul sanoi Daavidille: ”Siunattu ole sinä, poikani Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt.” Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.
27. LUKU
Daavid Filistean Siklagissa
1. Daavid ajatteli mielessään: ”Kerran Saulin käsi kuitenkin tuhoaa minut. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin pelastautua filistealaisten maahan. Silloin Saul huomaa turhaksi enää etsiä minua kaikkialta Israelin alueelta, ja niin minä pelastun hänen käsistään.”
2. Daavid nousi ja meni, hän ja ne 600 miestä, jotka olivat hänen kanssaan, Aakiin, Maaokin pojan, Gatin kuninkaan, luo.
3. Daavid asettui miehineen Aakiin luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin vaimo.
4. Kun Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän ei enää etsinyt tätä.
5. Daavid sanoi Aakiille: ”Jos olen saanut armon silmiesi edessä, annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa, asuakseni siellä. Miksi palvelijasi asuisi luonasi kuninkaan kaupungissa?”
6. Aakis antoi hänelle Siklagin. Sen tähden Siklag on Juudan kuningasten oma vielä tänäkin päivänä.
7. Aika, minkä Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja neljä kuukautta.
8. Daavid ja hänen miehensä tekivät ryöstöretkiä gesurilaisten, geresiläisten ja amalekilaisten maahan. Nämä asuivat siinä maassa, joka muinoin ulottui Suuriin päin ja Egyptin maahan asti.
9. Hävittäessään maata Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin, vaan otti lampaat, naudat, aasit, kamelit ja vaatteet, palaten sitten Aakiin luo.
10. Kun Aakis kysyi: ”Ette kai ole tänään tehneet ryöstöretkeä?” Daavid vastasi: ”Kyllä, Juudan Negeviin,” tai ”Jerahmeelilaisten Negeviin,” tai: ”Keeniläisten Negeviin.”
11. Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä naista henkiin vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: ”He voisivat kertoa meistä ja sanoa: ’Näin on Daavid tehnyt, tämä on ollut hänen tapansa kaiken aikaa, minkä hän on asunut filistealaisten maassa’.”
12. Aakis luotti Daavidiin ja ajatteli: ”Hän on saattanut itsensä kansansa Israelin vihoihin ja tulee olemaan minun palvelijani ainiaan.”
28. LUKU
Sota filistealaisia vastaan
1. Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan. Aakis sanoi Daavidille: ”Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukana.”
2. Daavid vastasi Aakiille: ”Hyvä! Sinä tulet toteamaan, mitä palvelijasi saa aikaan.” Aakis sanoi Daavidille: ”Siispä minä asetan sinut henkivartijakseni koko täksi ajaksi.”
3. Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset. He olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.
4. Filistealaiset kokoontuivat, tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.
5. Kun Saul näki filistealaisten leirin, hän pelästyi, ja hänen sydämensä vapisi kovin.
6. Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin* eikä profeettojen kautta.
Saul Een-Doorin noidan luona
7.Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: ”Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luokseen ja kysyn häneltä.” Hänen palvelijansa vastasivat: ”Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki.”
8. Saul teki itsensä tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle mukanaan kaksi miestä. He tulivat yöllä vaimon luo, ja Saul sanoi tälle: ”Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka sinulle sanon.”
9. Vaimo vastasi hänelle: ”Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?”
10. Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytettä.”
11. Vaimo kysyi: ”Kenen minä nostatan sinulle?” Hän vastasi: ”Nostata minulle Samuel.”
12. Kun vaimo näki Samuelin, hän huudahti kovalla äänellä. Vaimo sanoi Saulille: ”Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul.”
13. Kuningas sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mitä sinä näet?” Vaimo vastasi Saulille: ”Näen jumal’olennon nousevan maasta.”
14. Saul kysyi häneltä: ”Minkä näköinen hän on?” Vaimo vastasi: ”Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena.” Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel. Hän kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
15. Samuel sanoi Saulille: ”Miksi olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?” Saul vastasi: ”Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettojen kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.”
16. Samuel vastasi: ”Miksi kysyt minulta, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi?
17. Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: hän on reväissyt kuninkuuden kädestäsi ja antanut sen toiselle, Daavidille.
18. Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen ankara vihansa vaati, sen tähden Herra on tänään tehnyt sinulle tämän.
19. Herra antaa Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna sinä olet poikinesi minun luonani. Myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin.”
20. Siinä tuokiossa Saul kaatui pitkin pituuttaan maahan, sillä hän pelästyi kovin Samuelin puheesta. Häneltä olivat myös voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.
21. Vaimo meni Saulin luo. Kun hän näki tämän olevan kauhun vallassa, hän sanoi tälle: ”Palvelijattaresi kuuli sinua. Minä panin henkeni alttiiksi ja tottelin käskyä, jonka minulle lausuit.
22. Kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle.”
23. Saul kieltäytyi ja sanoi: ”Minä en syö.” Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä vaimon kanssa pyytämällä pyysivät häntä, hän kuuli heitä. Hän nousi maasta ja istui vuoteelle.
24. Vaimolla oli juottovasikka kotonaan. Hän teurasti sen joutuin. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä.
25. Hän toi ruuan Saulille ja hänen palvelijoilleen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.
____________________________________
Joh 11:1-53
11. LUKU
Jeesus herättää Lasaruksen
1. Muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, Marian ja hänen sisarensa Martan kylässä.
2. Tämä Maria oli se, joka voiteli Herran jalat hajuvoiteella ja pyyhki ne hiuksillaan. Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.
3. Hänen sisarensa lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra, sinulle rakas mies on sairaana.”
4. Sen kuultuaan Jeesus sanoi: ”Tämä tauti ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.”
5. Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.
6. Kuultuaan tämän sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siinä paikassa, missä oli.
7. Niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: ”Menkäämme jälleen Juudeaan.”
8. Opetuslapset sanoivat: ”Rabbi, äskettäin juutalaiset yrittivät kivittää sinua, ja taas sinä menet sinne!”
9. Jeesus vastasi: ”Eikö päivässä ole 12 tuntia? Päiväsaikaan liikkeellä oleva ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon.
10. Mutta yöllä liikkuva kompastelee – eihän hänessä itsessään ole valoa.”
11. Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.”
12. Opetuslapset sanoivat: ”Herra, jos hän nukkuu, hän on tulossa terveeksi.”
13. Jeesus puhui hänen kuolemastaan. He taas luulivat hänen puhuvan unessa nukkumisesta.
14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ”Lasarus on kuollut.
15. Minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen luokseen.”
16. Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: ”Menkäämme mekin sinne kuolemaan hänen kanssaan.”
17. Sinne tultuaan Jeesus sai tietää, että Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää.
18. Betania oli Jerusalemin lähellä, noin 15 stadionin* päässä.
19. Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo heitä lohduttamaan heidän veljensä kuoleman johdosta.
20. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni tätä vastaan. Maria taas jäi istumaan kotona.
21. Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.
22. Nytkin minä silti tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä häneltä pyydät.”
23. Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi nousee kuolleista.”
24. Martta vastasi: ”Minä tiedän hänen nousevan viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa.”
Ylösnousemus ja elämä
25. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut.
26. Eikä kukaan, joka uskoo minuun, kuole ikuisesti. Uskotko tämän?”
27. Martta vastasi: ”Uskon, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.”
28. Tämän sanottuaan hän meni sisarensa Marian luo ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.”
29. Kun Maria sen kuuli, hän nousi heti ja meni hänen luokseen.
30. Jeesus ei vielä ollut saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet tavannut.
31. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa Marian luona häntä lohduttamassa, näkivät hänen äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he seurasivat häntä, koska luulivat hänen menevän haudalle itkemään.
32. Saavuttuaan sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet, Maria lankesi hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi kuollut.”
33. Kun Jeesus näki Marian ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, liikutus valtasi hänet,
34. ja hän kysyi: ”Mihin te panitte hänet?” He vastasivat: ”Herra, tule ja katso.”
35. Jeesus itki.
36. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus oli Hänelle!”
37. Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
38. Jeesus joutui jälleen liikutuksen valtaan ja meni haudalle. Se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39. Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää.”
40. Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, sinä näkisit Jumalan kirkkauden?”
41. He ottivat kiven pois. Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua, että olet kuullut minua.
42. Minä kyllä tiedän, että sinä aina kuulet minua. Mutta tässä ympärillä seisovan kansan tähden minä sanon tämän, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.”
Lasarus nousee kuolleista
43. Sen sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, nouse ylös!”
44. Kuollut tuli ulos jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.”
45. Monet juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
46. Mutta jotkut heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.
Hanke surmata Jeesus
47. Ylipapit ja fariseukset kokosivat Neuvoston ja sanoivat: ”Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
48. Jos annamme hänen näin jatkaa, kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.”
49. Silloin yksi heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: ”Te ette käsitä mitään
50. ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta, kuin että koko kansa tuhoutuu.”
51. Hän ei sanonut tätä omana ajatuksenaan, vaan sen vuoden ylimmäisenä pappina hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,
52. eikä ainoastaan tämän kansan puolesta, vaan myös kootakseen yhteen hajalla olevat Jumalan lapset.
53. Siitä päivästä lähtien heillä oli tehtynä päätös surmata Jeesus.
54. Hän ei siksi enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskuudessa, vaan lähti sieltä erämaan lähellä olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin. Hän oleskeli siellä opetuslapsineen.
____________________________________
Ps 117:1-2
117. PSALMI
Kansat ylistäkööt Herraa
1. Kiittäkää Herraa, kaikki kansat, ylistäkää häntä, kaikki kansakunnat.
2. Hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen, ja Herran totuus pysyy iäti. Halleluja!
____________________________________
Snl 15:22-23
22. Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu, mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
23. Miehellä on ilo suunsa vastauksesta, ja kuinka hyvä onkaan sana oikeaan aikaan.