RAAMATTU LÄPI VUODESSA
Toukokuu 22
____________________________________
2Sam 1:1-2:11
21. LUKU
Daavid saa sanoman Saulin kuolemasta
1. Saul oli kuollut. Daavid oli voittanut amalekilaiset ja oli palannut Siklagiin, jossa oli ollut pari päivää.
2. Kolmantena päivänä sinne tuli eräs mies leiristä Saulin luota vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Daavidin luo tultuaan hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta.
3. Daavid kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet?” Mies vastasi: ”Olen päässyt pakoon Israelin leiristä.”
4. Daavid tiedusteli: ”Miten ovat asiat? Kerro minulle.” Mies vastasi: ”Väki on paennut taistelusta, paljon miehiä on kaatunut ja kuollut. Myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet.”
5. Daavid kysyi tämän kertojalta: ”Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?”
6. Mies vastasi: ”Osuin sattumalta Gilboan vuorelle ja näin Saulin nojaamassa keihääseensä. Sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä.
7. Kääntyessään taakseen ja nähdessään minut hän kutsui minua. Minä vastasin: ’Tässä olen’.
8. Hän kysyi minulta: ’Kuka olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen’.
9. Hän sanoi minulle: ’Tule luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä’.
10. Minä menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän pahasti haavoittuneena jäisi henkiin. Minä otin hänen päästään kruunun ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni.”
11. Silloin Daavid repäisi vaatteensa, ja samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan.
12. He pitivät valittajaisia, itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden sekä miekkaan kaatuneiden Herran kansaan ja Israelin heimoon kuuluvien tähden.
13. Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut mainitut asiat: ”Mistä sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen täällä muukalaisena asuvan amalekilaisen miehen poika.”
14. Daavid sanoi hänelle: ”Kuinka et pelännyt ojentaa kättäsi surmataksesi Herran voidellun?”
15. Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: ”Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi.” Mies löi hänet hengiltä.
16. Daavid sanoi: ”Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi todisti sinua vastaan, kun sanoit: ’Olen surmannut Herran voidellun’.”
”Jousilaulu” kaatuneista
17. Daavid viritti itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista
18. ja käski opettaa tämän ”Jousilaulun” Juudan pojille. Se on kirjoitettuna ”Oikeamielisen kirjassa”:
19. ”Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!
20. Älkää ilmoittako sitä Gatissa, älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla, etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi, etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi.
21. Te Gilboan vuoret, älköön teille tulko kastetta, älköön sadetta, älköön peltoja, joista anteja uhrataan. Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi, Saulin kilpi, vailla öljyllä voitelua.
22. Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä ei Joonatanin jousi väistänyt, eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.
23. Saul ja Joonatan, rakkaat ystävät, olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat, olivat nopeammat kuin kotkat, leijonia väkevämmät.
24. Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia, häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin sekä kiinnitti pukuunne kultahelyjä.
25. Kuinka ovatkaan sankarit taistelussa kaatuneet! Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.
26. Minä suren sinua, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihanampi kuin naisen rakkaus.
27. Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet, kuinka ovat hävinneet taisteluaseet!”
22. LUKU
Daavid Juudan kuninkaana
1. Tämän jälkeen Daavid kysyi Herralta: ”Menenkö minä johonkin Juudan kaupunkiin?” Herra vastasi hänelle: ”Mene.” Daavid kysyi: ”Mihin minä menen?” Hän vastasi: ”Hebroniin.”
2. Niin Daavid meni sinne, mukanaan molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.
3. Daavid vei sinne myös miehet, jotka olivat hänen kanssaan, kunkin perheineen. He asettuivat Hebronin lähikyliin.
4. Juudan miehet tulivat ja voitelivat siellä Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi. Kun Daavidille ilmoitettiin, että Gileadin Jaabeksen miehet olivat haudanneet Saulin,
5. hän lähetti viestinviejiä Gileadin Jaabeksen miesten luo sanomaan heille: ”Herra siunatkoon teitä, koska olette osoittaneet herrallenne Saulille laupeutta hautaamalla hänet.
6. Osoittakoon nyt Herra laupeutta ja uskollisuutta teitä kohtaan. Minäkin teen teille hyvää, koska tämän teitte.
7. Rohkaiskaa siis itsenne ja olkaa urhoolliset. Teidän herranne Saul tosin on kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut minut kuninkaakseen.”
Iisboset Israelin kuninkaana
8. Abner, Neerin poika, Saulin sotapäällikkö, otti Iisbosetin, Saulin pojan, vei hänet Mahanaimiin
9. ja asetti hänet Gileadin, Asserin, Jisreelin, Efraimin, Benjaminin ja koko Israelin kuninkaaksi.
10. Saulin poika Iisboset oli 40-vuotias tullessaan Israelin kuninkaaksi ja hallitsi kaksi vuotta. Vain Juudan heimo seurasi Daavidia.
11. Aika, minkä Daavid oli Hebronissa Juudan heimon kuninkaana, oli seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.
____________________________________
Joh 12:20-50
Ihmisen Poika kirkastetaan
20. Juhlaan rukoilemaan tulleiden joukossa oli muutamia kreikkalaisia.
21. Nämä menivät tapaamaan Filippusta, joka oli Galilean Beetsaidasta. He sanoivat hänelle: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.”
22. Filippus meni ja puhui asiasta Andreaalle. Tämä meni Filippuksen kanssa kertomaan siitä Jeesukselle.
23. Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
24. Totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin. Mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.
25. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen. Mutta joka panee elämänsä alttiiksi* tässä maailmassa, säilyttää sen iäiseen elämään.
26. Jos joku palvelee minua, hän seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on palvelijanikin oleva. Jos joku palvelee minua, Isä kunnioittaa häntä.
27. Nyt minun sieluni on järkytetty. Mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä vartenhan olen tullut tähän hetkeen.
28. Isä, kirkasta nimesi!” Taivaasta kuului ääni: ”Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.”
29. Kansa, joka seisoi ja kuuli tämän, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: ”Enkeli puhutteli häntä.”
30. Mutta Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.
31. Nyt tuomio kohtaa tätä maailmaa. Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulos.
32. Kun minut ylennetään maasta, minä vedän kaikki luokseni.”
33. Näillä sanoilla Jeesus antoi tietää, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
34. Ihmiset sanoivat hänelle: ”Me olemme laista* kuulleet, että Kristus pysyy iäti. Kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika on ylennettävä? Kuka on tämä Ihmisen Poika?”
Valo ja pimeys
35. Jeesus sanoi heille: ”Vielä vähän aikaa on valo teidän keskuudessanne. Vaeltakaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Pimeässä kulkeva ei tiedä, mihin menee.
36. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, että teistä tulisi valon lapsia.” Jeesus puhui tämän, meni pois ja kätkeytyi heiltä.
Usko ja epäusko
37. Vaikka Jeesus oli tehnyt niin monta tunnustekoa ihmisten nähden, he eivät uskoneet häneen.
38. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: ”Herra, kuka uskoo meidän sanomamme, ja kenelle Herran käden voima* ilmoitetaan?”
39. He eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut:
40. ”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät silmillään näkisi, eivät sydämellään ymmärtäisi, eivät kääntyisi, ja etten minä heitä parantaisi.”
41. Jesaja sanoi tämän nähdessään Hänen kirkkautensa ja puhuessaan Hänestä.
42. Useat hallitusmiehetkin uskoivat Jeesukseen, mutta fariseusten tähden eivät tunnustaneet sitä, etteivät olisi joutuneet synagogasta erotetuiksi.
43. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.
44. Jeesus huusi ja sanoi: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.
45. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni.
46. Minä olen tullut valoksi maailmaan, ettei kukaan, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen.
47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, minä en tuomitse häntä. Sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan maailman.
48. Joka halveksii minua eikä ota vastaan sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, minkä olen puhunut, on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
49. Enhän minä ole puhunut itsestäni, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse määrännyt, mitä minun on sanottava ja mitä puhuttava.
50. Minä tiedän, että hänen käskynsä on ikuinen elämä*. Mitä minä siis puhun, minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut.”
____________________________________
Ps 118:19-29
19. Avatkaa minulle vanhurskauden portit käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa.
20. Tämä on Herran portti: Vanhurskaat käyvät siitä sisälle.
21. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.
22. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.
23. Herralta tämä on tullut, ja se on ihmeellistä meidän silmissämme.
24. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
25. Herra auta! Hoosianna! Oi Herra, anna menestys!
26. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Me siunaamme teitä Herran huoneesta.
27. Herra on Jumala. Hän antoi valon loistaa meille. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.
28. Sinä olet Jumalani, ja sinua minä kiitän. Jumalani, sinua minä ylistän.
29. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä. Hänen armonsa pysyy iäti.
____________________________________
Snl 15:27-28
27. Väärän voiton pyytäjä hävittää talonsa, mutta lahjuksia vihaava saa elää.
28. Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.