RAAMATTU LÄPI VUODESSA
Toukokuu 23
____________________________________
2Sam 2:12-3:39
Sota Saulin ja Daavidin sukujen välillä
12. Abner, Neerin poika, ja Saulin pojan Iisbosetin palvelijat lähtivät Mahanaimista Gibeoniin.
13. Jooab, Serujan poika, ja Daavidin palvelijat lähtivät hekin liikkeelle, ja he kohtasivat toisensa Gibeonin lammikolla. He asettuivat lammikon vastakkaisille puolille.
14. Abner sanoi Jooabille: ”Nouskoon nuoria miehiä pitämään taistelukisaa meidän edessämme.” Jooab sanoi: ”Nouskoon vain!”
15. Heitä nousi ja astui esiin samat määrät: 12 Benjaminin ja Saulin pojan Iisbosetin puolelta sekä 12 Daavidin palvelijaa.
16. He tarttuivat kukin vastustajansa päähän, pistivät miekkansa toinen toisensa kylkeen ja kaatuivat yhdessä. Niin sen paikan nimeksi tuli Helkat-Suurim, ja se on Gibeonin luona.
17. Sinä päivänä syntyi hyvin kova taistelu. Daavidin miehet tuottivat tappion Abnerille ja Israelin miehille.
18. Siellä oli kolme Serujan poikaa: Jooab, Abisai ja Asael. Asael oli nopeajalkainen kuin gaselli kedolla.
19. Asael ajoi takaa Abneria poikkeamatta hänen jäljestään oikealle tai vasemmalle.
20. Niin Abner käännähti taaksensa ja sanoi: ”Sinäkö se olet, Asael?” Hän vastasi: ”Minä.”
21. Abner sanoi hänelle: ”Käänny oikealle tai vasemmalle, ota kiinni joku noista nuorista miehistä ja riistä häneltä itsellesi sota-asu.” Mutta Asael ei tahtonut väistyä hänestä.
22. Abner sanoi Asaelille vielä kerran: ”Lakkaa ajamasta minua takaa, muutoin minä lyön sinut maahan. Mutta kuinka minä sitten voisin katsoa veljeäsi Jooabia silmiin?”
23. Kun Asael ei halunnut lopettaa takaa-ajoa, Abner pisti häntä keihään varsipuolella vatsaan, niin että keihäs tuli takaapäin ulos. Hän kaatui ja kuoli siihen. Jokainen, joka tuli paikkaan, mihin Asael oli kaatunut ja kuollut, pysähtyi siihen.
24. Jooab ja Abisai ajoivat Abneria takaa ja tulivat auringon laskettua Amman kukkulalle, joka on vastapäätä Giiahia, Gibeonin erämaahan päin.
25. Siellä benjaminilaiset kokoontuivat Abnerin taakse yhteen joukkoon ja asettuivat kukkulan laelle.
26. Abner huusi Jooabille ja sanoi: ”Pitääkö miekan syödä ainiaan? Etkö ymmärrä, että jälkeenpäin siitä tulee vain katkeruutta? Etkö jo käske väkeä lakkaamaan ajamasta takaa veljiään?”
27. Jooab vastasi: ”Niin totta kuin Jumala elää: jos sinä et olisi puhunut, niin varmasti väki vasta huomenaamuna olisi lähtenyt pois ajamasta takaa veljiään.”
28. Silloin Jooab puhalsi pasuunaan. Niin kaikki miehet pysähtyivät eivätkä enää ajaneet takaa israelilaisia, ja he lopettivat taistelun.
29. Abner ja hänen miehensä kulkivat koko sen yön Arabaa* pitkin, menivät Jordanin yli, vaelsivat koko Bitronin läpi ja tulivat Mahanaimiin.
30. Palattuaan ajamasta takaa Abneria Jooab kokosi kaikki miehensä. Daavidin palvelijoista puuttui 19 miestä ja Asael.
31. Daavidin miehet olivat lyöneet benjaminilaisia ja Abnerin miehiä kuoliaaksi 360 miestä.
32. He ottivat Asaelin ja hautasivat tämän hänen isänsä hautaan Beetlehemiin. Jooab ja hänen miehensä kulkivat koko sen yön ja tulivat päivän valjetessa Hebroniin.
23. LUKU
1. Sota Saulin ja Daavidin sukujen välillä jatkui pitkään. Daavid vahvistui vahvistumistaan, Saulin suku taas jatkuvasti heikontui.
Daavidin pojat
2. Daavidille syntyi poikia Hebronissa. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam.
3. Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo. Kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, Maakan, poika.
4. Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides, Sefatja, Abitalin poika,
5. ja kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.
Abner siirtyy Daavidin puolelle
6. Sodan jatkuessa Saulin ja Daavidin sukujen välillä Abner piti voimakkaasti Saulin suvun puolta.
7. Saulilla oli ollut sivuvaimo, nimeltä Rispa, Aijan tytär. Iisboset sanoi Abnerille: ”Miksi olet mennyt isäni sivuvaimon luo?”
8. Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja sanoi: ”Olenko minä koiranpää, Juudasta kotoisin? Kun minä nytkin osoitan suosiota isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen, enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, sinä silti syytät minua rikoksesta naista kohtaan.
9. Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vasta, jos en tee Daavidille, niin kuin Herra on hänelle vannonut:
10. minä otan pois kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen Israeliin ja Juudaan Daanista Beersebaan asti.”
11. Iisboset ei enää voinut vastata Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi tätä.
Abnerin ja Daavidin liitto
12. Abner lähetti kohta sananviejiä Daavidin luo sanomaan: ”Kenen maa tämä on?” Ja vielä: ”Tee liitto kanssani. Minun käteni on oleva sinun kanssasi ja olen kääntävä koko Israelin sinun puolellesi.”
13. Daavid vastasi: ”Hyvä, minä teen liiton kanssasi. Yhtä minä kuitenkin vaadin sinulta: älä astu minun kasvojeni eteen tuomatta Miikalia, Saulin tytärtä, minun luokseni.”
14. Daavid lähetti viestinviejiä Iisbosetin, Saulin pojan, luo sanomaan: ”Anna minulle vaimoni Miikal, jonka olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla.”
15. Iisboset lähetti ottamaan Miikalin hänen mieheltään Paltielilta, Laiksen pojalta.
16. Hänen miehensä lähti hänen mukaansa lakkaamatta itkien ja seurasi häntä Bahurimiin asti. Abner sanoi hänelle: ”Mene tiehesi, palaa takaisin.” Niin hän palasi takaisin.
17. Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa ja sanonut: ”Jo kauan te olette halunneet saada Daavidin kuninkaaksenne.
18. Pankaa se nyt toimeen, sillä Herra on sanonut Daavidille: ’Palvelijani Daavidin kädellä minä vapautan kansani Israelin filistealaisten ja kaikkien sen vihollisten käsistä’.”
19. Abner puhui saman benjaminilaisille. Hän meni ja kertoi myös Daavidille Hebronissa, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat.
20. Kun Abner tuli 20 miehen kanssa Hebroniin Daavidin luo, tämä laittoi pidot hänelle ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan.
21. Abner sanoi Daavidille: ”Minä nousen ja menen kokoamaan koko Israelin herrani, kuninkaan, luo, että he tekisivät liiton kanssasi, ja sinä saisit hallittaviksesi kaikki, joita haluat.” Daavid päästi Abnerin menemään, ja tämä lähti rauhassa.
22. Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat pian sen jälkeen ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista. Abner ei ollut enää Hebronissa Daavidin luona, sillä tämä oli päästänyt hänet menemään rauhassa.
Abnerin murha ja hautaus
23. Kun Jooab palasi miehineen, hänelle kerrottiin: ”Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo, ja tämä päästi hänet menemään, ja hän lähti rauhassa.”
24. Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Abner tuli sinun luoksesi. Miksi päästit hänet menemään menojaan?
25. Etkö ymmärrä, että Abner, Neerin poika, tuli pettämään sinua, urkkimaan lähtöäsi ja tuloasi ja kaikkea, mitä teet?”
26. Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti viestinviejiä Abnerin jälkeen, ja he palauttivat tämän takaisin Boor-Siirasta. Daavid ei tiennyt siitä mitään.
27. Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, Jooab vei hänet syrjään porttiholvin keskelle muka puhutellakseen häntä kahden kesken. Siellä hän pisti Abneria vatsaan, niin että hän kuoli. Hän teki tämän veljensä Asaelin veren kostoksi.
28. Kun Daavid sai siitä tiedon, hän sanoi: ”Abnerin, Neerin pojan, vereen olen minä ja on kuninkuuteni viaton Herran edessä ainiaan.
29. Tulkoon se Jooabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä perheen päälle, älköötkä Jooabin suvusta loppuko vuotoa ja pitalia sairastavat, kainalosauvoilla kulkijat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olevat.”
30. Näin Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin sen vuoksi, että tämä oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.
31. Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle kanssaan olevalle väelle: ”Reväiskää vaatteenne, kääriytykää säkkeihin ja pitäkää Abnerille valittajaiset.” Kuningas Daavid kulki paarien perässä.
32. He hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas korotti äänensä ja itki Abnerin haudalla, ja kaikki kansa itki.
33. Kuningas viritti itkuvirren Abnerista ja sanoi: ”Pitikö Abnerin kuolla niin kuin kuolee houkka?
34. Eivät olleet sinun kätesi sidotut eivätkä jalkasi pannut vaskikahleisiin. Sinä kaaduit kuten kaadutaan kavaliin käsiin.” Niin koko väkijoukko itki häntä sitäkin enemmän.
35. Koko kansanjoukko tuli vielä päivänvalon aikana vaatimaan, että Daavid söisi jotakin, mutta Daavid vannoi ja sanoi: ”Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai muuta.”
36. Kun kaikki väki sai kuulla siitä, se miellytti heitä. Tämä, kuten kaikki muukin, mitä kuningas teki, oli kansalle mieleen.
37. Seudun väki ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, että Abnerin, Neerin pojan, surma ei ollut lähtenyt kuninkaasta.
38. Kuningas sanoi palvelijoilleen: ”Ettekö tiedä, että ruhtinas ja suuri mies on tänä päivänä kaatunut Israelissa?
39. Vaikka olenkin voideltu kuninkaaksi, olen vielä heikko, ja nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaisia minun hillitä. Herra maksakoon pahantekijälle hänen pahuutensa mukaan.”
____________________________________
Joh 13:1-30
13. LUKU
Jeesus pesee opetuslasten jalat
1. Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että hänelle oli tullut se hetki, jolloin hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja hän osoitti heille rakkautta loppuun asti.
2. Ehtoollisella oltaessa Perkele oli jo pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen.
3. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä, ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli menevä Jumalan luo.
4. Hän nousi ehtoolliselta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja vyötti sillä itsensä.
5. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
6. Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?”
7. Jeesus vastasi: ”Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät.”
8. Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani.” Jeesus vastasi: ”Ellen minä pese sinua, sinulla ei ole osuutta minun kanssani.”
9. Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.”
10. Jeesus sanoi hänelle: ”Kylpenyt ei tarvitse muuta kuin että jalat pestään, niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.”
11. Hän näet tiesi kavaltajansa. Siksi hän sanoi: ”Ette kaikki ole puhtaita.”
12. Kun Jeesus oli pessyt heidän jalkansa, ottanut viittansa ja taas asettunut aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö te, mitä olen teille tehnyt?
13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
14. Jos minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvollisia pesemään toistenne jalat.
15. Minä annoin teille esikuvan, että tekin tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.
16. Totisesti minä sanon teille: palvelija ei ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
17. Jos te tämän tiedätte, te olette autuaat, jos te sen teette.
18. En minä puhu teistä kaikista. Minä tiedän, ketkä olen valinnut. Mutta tämän kirjoituksen on käytävä toteen: Joka syö minun leipääni, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.
19. Minä sanon teille jo nyt ennen sen tapahtumista, jotta te uskoisitte, että minä olen*.
20. Totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.”
Kavaltaja Juudas
21. Tämän sanottuaan Jeesus tuli hengessään järkytetyksi, todisti ja sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut.”
22. Opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui.
23. Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, nojasi aterioitaessa Jeesuksen rintaa vasten.
24. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän tiedustelisi, ketä Jeesus tarkoitti.
25. Nojautuen Jeesuksen rintaa vasten tämä kysyi: ”Herra, kuka hän on?”
26. Jeesus vastasi: ”Se, jolle minä annan tämän leivänpalan.” Hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle.
27. Silloin, sen palan jälkeen, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: ”Minkä teet, tee se pian.”
28. Kukaan aterioivista ei ymmärtänyt, miksi hän sanoi tämän Juudaalle.
29. Koska rahakukkaro oli hänellä, jotkut luulivat Jeesuksen sanoneen hänelle: ”Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi,” tai että hän antaisi jotakin köyhille.
30. Otettuaan sen palan Juudas meni kohta ulos. Oli yö*.
____________________________________
Ps 119:1-16
Jumalan sanassa vaeltaminen
1. Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka noudattavat Herran lakia*.
2. Autuaat ne, jotka noudattavat hänen käskyjään, jotka etsivät häntä koko sydämestään
3. eivätkä tee vääryyttä, vaan vaeltavat hänen teillään!
4. Sinä olet säätänyt asetuksesi, että niitä tarkoin noudatettaisiin.
5. Kunpa vaellukseni olisi vakaa, kunpa aina noudattaisin käskyjäsi!
6. Minä en joudu häpeään, kun pidän kaikki sinun käskysi silmieni edessä.
7. Vilpittömin sydämin minä sinua kiitän, kun opin vanhurskaat säädöksesi.
8. Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
9. Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
10. Koko sydämestäni minä sinua etsin, älä salli minun eksyä käskyistäsi.
11. Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
12. Ole kiitetty, Herra, opeta minulle käskysi.
13. Minä julistan kaikkia sinun puhumiasi oikeuksia.
14. Sinun todistustesi tiestä minä iloitsen kuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15. Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
16. Sinun käskyistäsi minä iloitsen enkä unohda sinun sanaasi.
____________________________________
Snl 15:29-30
29. Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee.
30. Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen, ja hyvä sanoma tuo ydintä luihin.