RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 28
____________________________________
2Sam 13:1-39
13. LUKU
Amnon ja Taamar
1. Sen jälkeen tapahtui tämä. Absalomilla, Daavidin pojalla, oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen.
2. Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden. Kun tämä oli neitsyt, Amnonista näytti mahdottomalta tehdä hänelle mitään.
3. Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika. Joonadab oli hyvin ovela mies.
4. Tämä sanoi Amnonille: “Miksi sinä, kuninkaan poika, kuihdut noin päivä päivältä? Etkö ilmaise minulle sitä?” Amnon vastasi hänelle: “Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin.”
5. Joonadab sanoi hänelle: “Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: ‘Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää. Jos hän valmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin minä söisin hänen kädestään’.”
6. Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi kuninkaalle: “Salli minun sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään.”
7. Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoa hänelle: “Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa.”
8. Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän otti taikinaa, sotki ja teki kakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut,
9. otti pannun ja kaatoi ne hänen eteensä. Mutta tämä ei tahtonut syödä. Amnon sanoi: “Toimittakaa kaikki minun luotani ulos.” Niin kaikki menivät hänen luotaan ulos.
10. Sitten Amnon sanoi Taamarille: “Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, syödäkseni sinun kädestäsi.” Niin Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljelleen Amnonille.
11. Kun hän tarjosi niitä Amnonille syödä, tämä tarttui häneen ja sanoi hänelle: “Tule, makaa minun kanssani, sisareni!”
12. Mutta Taamar sanoi: “Eihän se sovi, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa. Semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa.
13. Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa. Hän ei kiellä minua sinulta.”
14. Amnon ei kuitenkaan tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet.
15. Mutta sitten Amnonin valtasi ylen suuri vastenmielisyys Taamaria kohtaan. Vastenmielisyys tätä kohtaan oli voimakkaampi kuin rakkaus, mikä hänellä oli ollut tähän sisareensa. Amnon sanoi hänelle: “Nouse, mene tiehesi.”
16. Taamar sanoi hänelle: “Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?” Mutta Amnon ei tahtonut kuulla häntä,
17. vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: “Ajakaa tämä ulos minun luotani, ja lukitse ovi hänen jälkeensä.”
18. Tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen viitta. Sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyinä ollessaan. Kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä,
19. Taamar sirotteli tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen, hihallisen viitan, joka hänellä oli yllään, pani kätensä päänsä päälle ja meni huutaen lakkaamatta.
20. Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: “Onko veljesi Amnon ollut kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi.” Niin Taamar jäi hylättynä veljensä Absalomin taloon.
21. Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, hän vihastui kovin.
22. Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää. Hän vihasi Amnonia sen tähden, että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.
Absalomin kosto
23. Kahden vuoden kuluttua Absalomilla oli lammasten keritsijäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat.
24. Hän tuli kuninkaan luo ja sanoi: “Palvelijallasi on lammasten keritsijäiset. Jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo.”
25. Mutta kuningas vastasi Absalomille: “Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi.” Vaikka hän pyytämällä pyysi Daavidia, tämä ei kuitenkaan tahtonut mennä, vaan siunasi* hänet.
26. Silloin Absalom sanoi: “Jollet itse tulekaan, salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme.” Kuningas sanoi hänelle: “Miksi juuri hänen olisi mentävä sinun kanssasi?”
27. Kun Absalom pyytämällä pyysi, Daavid päästi Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssaan.
28. Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: “Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: ‘Surmatkaa Amnon’, niin tappakaa hänet älkääkä pelätkö. Minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset.”
29. Absalomin palvelijat tekivät Amnonille kuten Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat.
30. Heidän vielä ollessaan matkalla Daavidille tuli sanoma: “Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei heistä ole jäänyt jäljelle ainoaakaan.”
31. Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan makaamaan. Kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein.
32. Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan ja sanoi: “Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, on tapettu. Ainoastaan Amnon on kuollut. Ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.
33. Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet. Ainoastaan Amnon on kuollut.”
34. Absalom taas pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, hän näki paljon väkeä tulevan tietä, joka oli hänen takanaan, vuoren kuvetta.
35. Joonadab sanoi kuninkaalle: “Kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niin kuin palvelijasi sanoi.”
36. Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, kuninkaan pojat tulivat. He korottivat äänensä ja itkivät. Myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti.
37. Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan* luo. Daavid suri poikaansa kaiken aikaa.
38. Kun Absalom oli paennut ja mennyt Gesuriin, hän jäi sinne kolmeksi vuodeksi.
39. Kuningas Daavid ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.
____________________________________
Joh 17:1-26
17. LUKU
Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous
1. Puhuttuaan tämän Jeesus nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut.
2. Sinä olet antanut hänen valtaansa koko ihmissuvun*, että hän antaisi iäisen elämän kaikille, jotka olet antanut hänelle.
3. Tämä on iäinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet tosi Jumala, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
4. Minä olen kirkastanut sinut maan päällä, olen täyttänyt sen työn, minkä annoit minun tehtäväkseni.
5. Nyt, Isä, kirkasta minut luonasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli luonasi ennen kuin maailma oli olemassa.
6. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka olet antanut minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle. He ovat ottaneet vastaan sinun sanasi ja noudattaneet sitä.
7. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet antanut minulle, on sinulta.
8. Sanat, jotka olet antanut minulle, minä olen antanut heille. He ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät minun todella lähteneen sinun luotasi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
9. Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta en rukoile, vaan niiden puolesta, jotka sinä olet antanut minulle, koska he ovat sinun.
10. Kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun, ja minä olen kirkastettu heissä.
11. Minä en ole enää maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun luoksesi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin.
12. Kun minä olin heidän kanssaan, minä varjelin heitä sinun nimessäsi, jonka olet antanut minulle. Minä suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi kukaan muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.
13. Nyt minä tulen sinun luoksesi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
14. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta.
15. En pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta.
16. He eivät ole maailmasta, kuten minäkään en ole maailmasta.
17. Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus.
Lähetettyinä maailmaan
18. Kuten sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan.
19. Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitettyjä.
Uskovien yhteys
20. Minä en kuitenkaan rukoile vain näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21. että he kaikki olisivat yhtä, kuten sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin olisivat meissä, että maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
22. Sen kirkkauden, minkä sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, että he olisivat yhtä, kuten me olemme yhtä:
23. minä heissä ja sinä minussa, että he olisivat täydellisesti yhtä, jotta maailma ymmärtäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, kuten olet minua rakastanut.
24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka olet minulle antanut, olisivat minun kanssani ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.
25. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26. Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet rakastanut minua, olisi heissä, ja minä olisin heissä.”
____________________________________
Ps 119:81-96
81. Sinun apuasi sieluni ikävöi, sinun sanaasi minä panen toivoni.
82. Silmäni ikävöivät sinun sanaasi. Kysyn: “Milloin lohdutat minua?”
83. Minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi en unohda.
84. Kuinka harvat ovatkaan palvelijasi päivät! Milloin tuomitset minun vainoojani?
85. Röyhkeät kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
86. Kaikki sinun käskysi ovat tosia. Syyttä he minua vainoavat. Auta sinä minua.
87. He ovat miltei tuhonneet minut tässä maassa, mutta minä en ole hylännyt sinun säädöksiäsi.
88. Virvoita minua armosi mukaan, niin minä noudatan sinun suusi käskyjä.
89. Sinun sanasi, Herra, pysyy iäti vahvana taivaissa.
90. Polvesta polveen kestää sinun uskollisuutesi. Sinä perustit maan, ja se pysyy.
91. Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki palvelevat sinua.
92. Ellei sinun lakisi olisi ollut ilonani, minä olisin menehtynyt kurjuuteeni.
93. Minä en ikinä unohda sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä virvoitat minua.
94. Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun säädöksiäsi minä kysyn.
95. Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun käskyjäsi.
96. Olen nähnyt, että kaikella täydellisellä on rajansa, mutta sinun käskysi ulottuvat ylen laajalle.
____________________________________
Snl 16:6-7
6. Rikos sovitetaan laupeudella ja uskollisuudella, ja Herran pelolla paha vältetään.
7. Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, hän saattaa vihamiehetkin sovintoon hänen kanssaan.