RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 3
____________________________________
Tuom 17:1 – 18:31
17. LUKU
Miikan epäjumalisuus
1. Efraimin vuoristossa oli mies, nimeltä Miika.
2. Hän sanoi äidilleen: ”Ne 1100 hopeasekeliä, jotka sinulta vietiin ja joiden tähden lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, ovat minulla. Minä ne otin.” Hänen äitinsä sanoi: ”Herra siunatkoon sinua, poikani!”
3. Miika antoi takaisin äidilleen ne 1100 hopeasekeliä. Mutta hänen äitinsä sanoi: ”Minä pyhitän nämä rahat Herralle ja luovutan ne pojalleni veistetyn ja valetun jumalankuvan teettämistä varten. Nyt minä annan ne sinulle takaisin.”
4. Miika antoi kuitenkin rahat takaisin äidilleen. Tämä otti 200 hopeasekeliä ja antoi ne kultasepälle, joka teki niistä veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli sitten Miikan talossa.
5. Tällä miehellä, Miikalla, oli täten pyhäkkö. Hän teetti kasukan ja kotijumaliensa kuvia, asettaen yhden pojistaan itselleen papiksi.
6. Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.
Beetlehemin leeviläinen
7. Juudan Beetlehemissä, joka oli Juudan heimoa, oli leeviläinen, joka asui siellä muukalaisena.
8. Tämä mies lähti Juudan Beetlehemistä etsimään paikkaa, missä asuisi muukalaisena. Vaeltaessaan tietään hän tuli Efraimin vuoristoon ja saapui Miikan talolle.
9. Miika kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet?” Hän vastasi: ”Olen leeviläinen Juudan Beetlehemistä. Lähdin sieltä löytääkseni sopivan paikan, mihin voisin asettua asumaan.”
10. Miika sanoi hänelle: ”Asetu minun luokseni ja tule isäkseni ja papikseni. Minä annan sinulle vuosittain 10 hopeasekeliä sekä vaatetuksen ja elatuksesi.” Leeviläinen teki niin.
11. Hän suostui asettumaan sen miehen luo, ja tämä piti nuorta miestä kuin omaa poikaansa.
12. Miika asetti leeviläisen virkaan. Nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Miikan taloon.
13. Miika sanoi: ”Nyt minä tiedän, että Herra tekee minulle hyvää, sillä minulla on pappina leeviläinen.”
18. LUKU
Daanilaiset asuinpaikkaa etsimässä
1. Israelissa ei ollut siihen aikaan kuningasta. Daanilaisten heimo etsi niihin aikoihin itselleen perintöosaa asuttavakseen, sillä siihen päivään asti se ei ollut saanut perintöosaa Israelin heimojen keskuudessa.
2. Daanilaiset lähettivät heimonsa keskuudesta viisi sotakuntoista Soran ja Estaolin miestä vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä. He sanoivat näille: ”Menkää tutkimaan maata.” He tulivat Efraimin vuoristoon ja saapuivat Miikan talolle. He yöpyivät sinne.
3. Ollessaan Miikan talon luona he tunsivat nuoren miehen äänestään leeviläiseksi. Niin he poikkesivat sinne ja kysyivät häneltä: ”Kuka on tuonut sinut tänne? Mitä sinä täällä toimitat, ja mitä sinulla on täällä tekemistä?”
4. Hän vastasi: ”Niin ja niin Miika teki minulle ja palkkasi minut papikseen.”
5. He sanoivat hänelle: ”Kysy Jumalalta, että saisimme tietää, onnistuuko matka, jolla me olemme.”
6. Pappi vastasi heille: ”Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, tapahtuu Herran edessä.”
Daanilaiset Laikseen
7. Ne viisi miestä jatkoivat matkaansa ja tulivat Laikseen. He näkivät, että sikäläinen kansa asui levollisena siidonilaisten tavoin, rauhassa ja huoletonna. Siinä maassa kukaan ei tehnyt vahinkoa rikkauksia anastamalla. He olivat kaukana siidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa.
8. Kun lähetit palasivat veljiensä luo Soraan ja Estaoliin, heidän veljensä kysyivät heiltä: ”Mitä kuuluu?”
9. He sanoivat: ”Nouskaa, lähtekäämme heitä vastaan. Me olemme katselleet maata, ja se on varsin hyvä. Jäisittekö te nyt toimettomiksi! Älkää viivytelkö, lähtekää liikkeelle, menkää sinne ja ottakaa omaksenne se maa.
10. Mennessänne sinne te saavutte huoletonna elävän kansan luo, ja maa on tilava joka suuntaan. Jumala antaa sen teidän käsiinne, paikan, jossa ei ole puutetta mistään, mitä on maan päällä.”
11. Niin daanilaisten heimosta, Sorasta ja Estaolista, lähti 600 sota-aseilla varustettua miestä.
12. He nousivat Juudan Kirjat-Jearimiin ja leiriytyivät sinne. Sen tähden sitä paikkaa kutsutaan vielä tänäkin päivänä ”Daanin leiriksi.” Se on Kirjat-Jearimin takana.
13. Sieltä he kulkivat Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan talolle.
14. Ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa Laiksen maata, sanoivat veljilleen: ”Tiedättekö, että noissa huoneissa on kasukka ja kotijumalia sekä veistetty ja valettu jumalan kuva? Miettikää, mitä teidän on tehtävä.”
15. Niin he poikkesivat sinne, tulivat nuoren leeviläisen miehen asunnolle, Miikan taloon, ja tervehtivät häntä.
16. 600 sota-aseilla varustettua daanilaista asettui portin oven eteen.
17. Ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata, nousivat taloon, menivät sisään ja ottivat veistetyn jumalankuvan, kasukan, kotijumalat ja valetun jumalankuvan. Pappi ja ne 600 sota-aseilla varustettua miestä seisoivat portin oven edessä.
Daanilaiset ja Miika
18. Kun he menivät Miikan taloon ja ottivat veistetyn jumalankuvan, kasukan, kotijumalat ja valetun jumalankuvan, pappi kysyi heiltä: ”Mitä te teette?”
19. He vastasivat hänelle: ”Vaikene, pidä suusi kiinni, lähde meidän kanssamme ja tule meidän isäksemme ja papiksemme. Onko parempi olla pappina yhden miehen talossa kuin Israelin heimon ja sukukunnan pappina?”
20. Pappi tuli hyville mielin, otti kasukan, kotijumalat sekä veistetyn jumalankuvan ja meni väen joukkoon.
21. Sitten he kääntyivät jatkamaan matkaansa ja panivat vaimot, lapset, karjan ja kuormaston kulkemaan edellään.
22. He olivat ehtineet vähän matkaa Miikan talosta, kun Miikan talon lähitalojen miehet kutsuttiin koolle, ja he tulivat daanilaisten kintereille.
23. He huusivat daanilaisille. Nämä kääntyivät ja kysyivät Miikalta: ”Mikä sinun on, kun väkesi on noin kutsuttu koolle?”
24. Hän vastasi: ”Te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä olen teettänyt, ja papin, ja menette matkoihinne. Mitä on minulla enää jäljellä? Kuinka te vielä kysytte minulta: ’Mikä sinun on’?”
25. Daanilaiset sanoivat hänelle: ”Herkeä huutamasta meille, muuten miehet ärtyvät ja käyvät kimppuunne, ja te menetätte henkenne, sekä sinä että sinun perheesi.”
26. Daanilaiset jatkoivat matkaansa. Kun Miika näki, että he olivat häntä voimakkaammat, hän kääntyi ja palasi kotiinsa.
27. Otettuaan näin sen, minkä Miika oli teettänyt, sekä hänen pappinsa, he hyökkäsivät Laiksen rauhassa ja huoletonna elävän kansan kimppuun, surmasivat heidät miekan terällä ja polttivat kaupungin tulella.
28. Kukaan ei tullut heille avuksi, sillä se oli kaukana Siidonista, eivätkä he olleet tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Se oli Beet-Rehobin tasangolla. Daanilaiset rakensivat kaupungin uudestaan ja asettuivat siihen.
29. He antoivat kaupungille nimen Daan, isänsä Daanin nimen mukaan, hänen, joka oli syntynyt Israelille. Aiemmin kaupungin nimi oli ollut Lais.
30. Daanilaiset pystyttivät itselleen sen veistetyn jumalankuvan. Joonatan, Manassen pojan Geersomin poika, ja hänen poikansa olivat daanilaisten heimokunnan pappeina kunnes maan väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen.
31. He pystyttivät itselleen Miikan teettämän veistetyn jumalankuvan, ja se oli siinä koko ajan, minkä Jumalan huone oli Siilossa.
____________________________________
Joh 3:1-21
3. LUKU
Jeesus ja Nikodeemus
1. Fariseusten joukossa oli Nikodeemus-niminen mies, juutalaisten hallitusmiehiä*.
2. Hän tuli Jeesuksen luo yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
3. Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä*, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
4. Nikodeemus kysyi: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
5. Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Lihasta syntynyt* on lihaa, Hengestä syntynyt on Henkeä.
7. Älä hämmästy, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on laita jokaisen, joka on syntynyt Hengestä*.”
9. Nikodeemus kysyi: ”Kuinka tämä voi tapahtua?”
10. Jeesus vastasi: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
11. Totisesti, totisesti: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
12. Jos te ette usko, kun puhun teille maailman asioista, kuinka te uskoisitte, kun puhun teille taivaallisista?
13. Kukaan ei ole noussut ylös taivaaseen, paitsi Ihmisen Poika, joka on tullut taivaasta alas*.”
Vaskikäärme – Jeesus
14. ”Kuten Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin on Ihmisen Poika ylennettävä,
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi ikuinen elämä.
16. Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.
17. Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi.
18. Häneen uskovaa ei tuomita, mutta joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen.
19. Tämä on tuomio, että valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.
20. Jokainen pahaa tekevä vihaa valoa eikä tule valoon, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi.
21. Mutta joka noudattaa totuutta, tulee valoon, että hänen tekonsa tulisivat julki, koska ne on tehty Jumalassa.”
____________________________________
Ps 104:1-23
104. PSALMI
Luojan ylistys
1. Kiitä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri. Valo ja kirkkaus on sinun pukusi.
2. Sinä verhoudut valoon kuin viittaan, sinä levität taivaat kuin teltan*.
3. Sinä rakennat salisi vesien päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kulje tuulen siivillä.
4. Sinä teet enkelisi hengiksi ja palvelijasi tulen liekiksi*.
5. Sinä asetit maan perustuksilleen, niin että se pysyy horjumatta ainiaan*.
6. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet*.
7. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon.
8. Vuoret kohosivat ja laaksot vajosivat paikkoihin, mitkä sinä olit niille valmistanut*.
9. Sinä panit rajan, minkä yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata.
10. Laaksoista sinä kuohutit lähteet, jotka vuotavat vuorten välissä.
11. Ne antavat juomaa kaikille metsän eläimille, ja villiaasit sammuttavat niistä janonsa.
12. Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13. Pilvistäsi* sinä kastelet vuoret, ja sinun töittesi hedelmistä saa maa ravintonsa.
14. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15. ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen. Sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17. Niissä pesivät lintuset, ja haikaroilla on kypresseissä majansa.
18. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja. Aurinko tietää laskunsa.
20. Sinä teet pimeän, ja tulee yö. Silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21. Nuoret leijonat ärjyvät saalista ja pyytävät Jumalalta elatustaan.
22. Kun aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa levolle.
23. Ihminen menee töihinsä ja askaroi iltaan asti.
____________________________________
Snl 14:20-21
20. Köyhää pitävät vastenmielisenä hänen ystävänsäkin, mutta rikkaalla on monia ystäviä.
21. Lähimmäistään halveksiva tekee syntiä, mutta onnellinen on se, joka armahtaa puutetta kärsiviä.