RAAMATTU LÄPI VUODESSA
toukokuu 6
____________________________________
Ruut 2:1 – 4:22
2. LUKU
Ruut poimii tähkiä Booaan pellolla
1. Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, Elimelekin sukua, nimeltä Booas.
2. Mooabilainen Ruut sanoi Noomille: ”Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon.” Noomi vastasi: ”Mene, tyttäreni!”
3. Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä. Hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua.
4. Silloin Booas tuli Beetlehemistä ja sanoi leikkuuväelle: ”Herra olkoon teidän kanssanne!” He vastasivat hänelle: ”Herra siunatkoon sinua!”
5. Booas sanoi palvelijalleen, joka oli leikkuuväen johtajana: ”Kenen tuo nuori nainen on?”
6. Palvelija, joka oli leikkuuväen johtajana, vastasi: ”Hän on se nuori mooabitar, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta.
7. Hän pyysi: ’Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkuuväen jäljessä’. Hän on ahertanut aamusta varhain tähän saakka. Vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa.”
8. Booas sanoi Ruutille: ”Kuules, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä palvelijattarieni mukana.
9. Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat.”
10. Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: ”Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen muukalainen?”
11. Booas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut.
12. Herra palkitkoon sinulle tekosi. Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”
13. Ruut sanoi: ”Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani. Sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijasi vertainen.”
14. Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: ”Käy tänne ruualle ja kasta palasesi hapanviiniin.” Niin Ruut istui leikkuuväen viereen. Booas antoi hänelle paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeekseen ja jäi tähteeksikin.
15. Kun hän sitten nousi poimimaan, Booas käski palvelijoitaan sanoen: ”Hän saa poimia myös lyhteiden väliltä, ettekä te saa loukata häntä.
16. Voitte vetää lyhteistäkin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen. Te ette saa nuhdella häntä.”
17. Ruut poimi pellolla iltaan asti. Sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin eefa-mitan verta ohria.
18. Hän otti ne, tuli kaupunkiin ja näytti anopilleen, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille tähteet ruuasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle.
19. Hänen anoppinsa sanoi hänelle: ”Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut.” Hän ilmoitti anopilleen, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: ”Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas.”
20. Noomi sanoi miniälleen: ”Siunatkoon häntä Herra, joka ei ole jättänyt osoittamatta laupeutta eläville ja kuolleille”. Noomi jatkoi: ”Booas on meille sukua ja sukulunastajiamme.”
21. Mooabilainen Ruut sanoi: ”Vielä hän sanoi minulle: ’Pysyttele vain palvelijaini mukana siihen asti, että he saavat kaiken minun leikkuuni lopetetuksi’.”
22. Noomi sanoi miniälleen Ruutille: ”Hyvä on, tyttäreni, mene hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu sysittäväksi muiden pelloilla.”
23. Ruut pysytteli Booaan palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran ja vehnän leikkuu oli lopussa. Hän asui anoppinsa luona.
3. LUKU
Ruut lepää Booaan jalkopäässä
1. Noomi, hänen anoppinsa, sanoi hänelle: ”Tyttäreni, minäpä hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin.
2. Onhan Booas, jonka palvelijattarien kanssa olit, sukulaisemme. Hän viskaa tänä yönä ohria puimatantereella.
3. Peseydy, voitele itsesi, pukeudu ja mene puimatantereelle. Mutta älä näyttäydy hänelle, ennen kuin hän on syönyt ja juonut.
4. Kun hän menee levolle, katso, mihin paikkaan hän panee maata. Mene ja nosta peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pane siihen maata. Hän sanoo sitten sinulle, mitä sinun on tehtävä.”
5. Ruut vastasi hänelle: ”Minä teen kaiken, mitä sanot.”
6. Hän meni alas puimatantereelle ja teki niin kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt.
7. Kun Booas oli syönyt ja juonut, hänen sydämensä tuli iloiseksi, ja hän meni maata viljakasan ääreen. Ruut tuli hiljaa ja nosti peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja pani siihen maata.
8. Puoliyön aikana mies säikähti, kumartui eteenpäin ja näki, että nainen makasi hänen jalkopäässään.
9. Hän kysyi: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen Ruut, palvelijattaresi. Levitä liepeesi palvelijattaresi yli, sillä sinä olet minun sukulunastajani.”
10. Hän sanoi: ”Herra siunatkoon sinua, tyttäreni! Sinä olet osoittanut sukurakkauttasi nyt viimeksi vielä kauniimmin kuin aikaisemmin, kun et ole kulkenut nuorten miesten jäljessä, et köyhien etkä rikkaitten.
11. Älä pelkää, tyttäreni. Kaiken, mitä sanot, teen minä sinulle. Kansani portissa jokainen näet tietää sinut kunnialliseksi naiseksi.
12. Totta on, että olen sinun sukulunastajasi, mutta on vielä toinen sukulunastaja, joka on läheisempi kuin minä.
13. Jää tähän yöksi. Jos hän huomenna lunastaa sinut, niin hyvä on. Lunastakoon. Mutta jollei hän halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää. Lepää siinä aamuun asti.”
14. Ruut lepäsi hänen jalkopäässään aamuun asti, mutta nousi, ennen kuin kukaan vielä voi tuntea toisensa. Booas ajatteli: ”Älköön tulko tunnetuksi, että tuo nainen on tullut tänne puimatantereelle.”
15. Hän sanoi Ruutille: ”Anna tänne viitta, joka on ylläsi, ja pitele sitä.” Niin Ruut piteli sitä. Booas mittasi siihen kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen selkäänsä. Ruut meni kaupunkiin.
16. Hän tuli anoppinsa luo, ja tämä kysyi: ”Kuinka kävi, tyttäreni?” Niin tämä kertoi hänelle kaikki, mitä mies oli tehnyt hänelle.
17. Ruut sanoi: ”Nämä kuusi mittaa ohria hän antoi minulle, sanoen: ’Et saa mennä tyhjin käsin anoppisi luo’.”
18. Noomi sanoi: ”Odota rauhassa, tyttäreni, kunnes saat tietää, kuinka asia päättyy. Se mies ei suo itselleen lepoa, ennen kuin tänään saattaa asian päätökseen.”
4. LUKU
Booas nai Ruutin
1. Booas meni kaupungin porttiin ja istuutui sinne. Silloin sukulunastaja, josta Booas oli puhunut, kulki siitä ohitse. Niin Booas sanoi: ”Sinä siellä, poikkea tänne istumaan.” Hän poikkesi ja istui siihen.
2. Sen jälkeen Booas otti kaupungin vanhimpia kymmenen miestä ja sanoi: ”Istukaa tähän.” Niin he istuivat.
3. Booas sanoi sukulunastajalle: ”Sen peltopalstan, joka oli veljellämme Elimelekillä, on Mooabin maasta palannut Noomi valmis myymään.
4. Sen tähden ajattelin: Minä ilmoitan siitä sinulle ja sanon: Osta se tässä saapuvilla olevien ja minun kansani vanhimpien läsnäollessa. Jos tahdot sen lunastaa sukuun, niin lunasta. Mutta ellet tahdo sitä lunastaa, niin ilmoita minulle, että saan sen tietää. Sillä ei ole ketään muuta sukulunastajaa kuin sinä, ja sinun jälkeesi minä.” Hän sanoi: ”Minä lunastan sen.”
5. Niin Booas sanoi: ”Ostaessasi pellon Noomilta ostat sen myös mooabilaiselta Ruutilta, vainajan leskeltä, ja sinun on pysytettävä vainajan nimi hänen perintöosassaan.”
6. Silloin sukulunastaja sanoi: ”En voi lunastaa sitä itselleni, sillä siten minä turmelisin oman perintöosani. Lunasta sinä itsellesi, mitä minun olisi lunastettava. Minä en voi sitä tehdä.”
7. Muinoin oli Israelissa lunastus- ja vaihtokauppoja vahvistettaessa tällainen tapa: riisuttiin kenkä ja annettiin toiselle. Sitä käytettiin Israelissa todistuksena.
8. Sukulunastaja sanoi Booaalle: ”Osta sinä se itsellesi.” Ja hän veti kengän jalastaan.
9. Silloin Booas sanoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: ”Te olette tänään todistajina, että minä ostan Noomilta kaiken Elimelekin ja kaiken Kiljonin ja Mahlonin omaisuuden.
10. Samalla olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, vaimokseni, pysyttääkseni vainajan nimen hänen perintöosassaan, ettei vainajan nimi häviäisi hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen kotipaikkansa portista. Sen todistajat te olette tänä päivänä.”
11. Niin kaikki kansa, joka oli portissa saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: ”Me olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee taloosi, tulisi Raakelin ja Leean kaltaiseksi, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen. Tee väkeviä tekoja Efratassa ja saata nimesi kuuluisaksi Beetlehemissä.
12. Tulkoon niistä jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle.”
Oobed syntyy
13. Niin Booas otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen. Booas yhtyi häneen. Herra antoi hänen tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan.
14. Silloin vaimot sanoivat Noomille: ”Kiitetty olkoon Herra, joka tänä päivänä salli sinun saada sukulunastajan. Hänen nimensä tulee kuuluisaksi Israelissa.
15. Hän on virvoittava sinua, ja hänestä on tuleva sinun vanhuutesi tuki. Miniäsi, joka rakastaa sinua, on hänet synnyttänyt, hän, joka on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa.
16. Noomi otti lapsen, pani sen helmaansa ja rupesi sen hoitajaksi.
17. Naapurivaimot antoivat lapselle nimen, sanoen: ”Noomille on syntynyt poika.” He panivat hänen nimekseen Oobed. Hänestä tuli Iisain, Daavidin isän, isä.
Pereksen – Daavidin sukuluettelo
18. Tämä on Pereksen sukuluettelo: Perekselle syntyi Hesron.
19. Hesronille syntyi Raam, ja Raamille syntyi Amminadab.
20. Amminadabille syntyi Nahson, ja Nahsonille syntyi Salma.
21. Salmalle syntyi Booas, ja Booaalle syntyi Oobed.
22. Oobedille syntyi Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid.
____________________________________
Joh 4:43-54
Sairas poika
43. Niiden kahden päivän kuluttua Jeesus lähti sieltä Galileaan.
44. Hän itse todisti, ettei profeettaa pidetä arvossa kotiseudullaan.
45. Kun Jeesus tuli Galileaan, sen asukkaat ottivat hänet vastaan, koska olivat nähneet kaiken, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana. Hekin olivat näet olleet juhlilla.
46. Jeesus meni jälleen Galilean Kaanaan, missä hän oli muuttanut veden viiniksi. Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti.
47. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, hän meni tämän luo ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemaisillaan.
48. Jeesus sanoi hänelle: ”Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko.”
49. Kuninkaan virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin lapseni kuolee.”
50. Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, poikasi elää.” Mies uskoi tämän Jeesuksen sanan ja meni.
51. Hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa tulivat häntä vastaan ja sanoivat hänen poikansa elävän.
52. Hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä poika oli alkanut toipua. He sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume lähti hänestä.”
53. Isä ymmärsi, että se oli tapahtunut aikana, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: ”Sinun poikasi elää.” Hän uskoi, hän ja hänen perhekuntansa.
54. Tämä oli toinen tunnusteko, jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan.
____________________________________
Ps 105:16-36
16. Kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
17. oli hän lähettänyt heidän edellään miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
18. Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
19. kunnes hänen sanansa kävi toteen, ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
20. Kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
21. Hän pani tämän talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
22. sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitaan ja opettamaan vanhimmille viisautta.
23. Niin Israel joutui Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
24. Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja vihollisiaan voimakkaammaksi.
25. Hän käänsi näiden mielen vihaamaan hänen kansaansa, kohtelemaan kavalasti hänen palvelijoitaan.
26. Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jotka oli valinnut.
27. Nämä tekivät Hänen tunnustekojaan heidän keskuudessaan, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
28. Hän lähetti pimeyden, ja tuli pilkkopimeä, mutta egyptiläiset eivät taipuneet*.
29. Hän muutti heidän vetensä vereksi ja surmasi heiltä kalat.
30. Heidän maansa vilisi sammakoita kuningasten kammioita myöten.
31. Hän käski, niin tuli paarmoja ja sääskiä koko heidän alueelleen.
32. Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
33. Hän hävitti heidän viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, murskasi puut heidän alueeltaan.
34. Hän käski, niin tuli heinäsirkkoja ja tuhosirkkoja lukematon joukko.
35. Ne söivät kaiken ruohon heidän maastaan, söivät sadon heidän vainioiltaan.
36. Hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
____________________________________
Snl 14:26-27
26. Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27. Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulojen välttämiseksi.