- Käytännön vinkit Koronaviruksen torjuntaan.
- Kertakäyttöisen hengityssuojaimen puhdistaminen
- Lääkäri Pekka Reinikaisen erinomaiset videot koronapandemiasta
- Martti Luther kulkutaudin torjunnasta
Tässä Lutherin teksti kulkutaudin torjunnasta, jonka on suomentanut Turun Luther-kirkon pastori Timo Nisula ja teksti kopioitu Päivi Räsäsen facebook sivulta.
MITEN EPIDEMIASSA TULEE TOIMIA?
Jos joku ei käytä järkeään ja lääkkeitä, vaikka voisi lähimmäistään vahingoittamatta niin tehdä, hän altistaa ruumiinsa vaaraan. Varokoon, ettei Jumalakin vain pidä häntä itsemurhaajana. Samalla logiikalla ihminen voisi lopettaa syömisen ja juomisen, pukeutumisen ja sisällä asumisen ja julistaa kovaan ääneen vahvaa uskoaan: ”Jos Jumala haluaa varjella minut nälältä ja kylmältä, hän kyllä tekee sen ilman ruokaa ja vaatteita!” Tämähän olisi silkka itsemurha. Vielä häpeällisempää on, jos ihminen laiminlyö oman ruumiillisen terveytensä eikä viitsi suojata sitä rutolta parhaan kykynsä mukaan, ja sitten hän vielä tartuttaa ja myrkyttää muitakin, jotka olisivat säilyneet hengissä, jos hän olisi pitänyt huolta terveydestään kuten täytyy. Tuommoinen ihminen on Jumalalle vastuussa lähimmäisensä kuolemasta ja on ihan moninkertainen murhaaja. Toden totta, tuommoiset tyypit toimivat kuin jos talo olisi tulessa keskellä kaupunkia eikä ketään kiinnosta sammuttaa tulipaloa. Päinvastoin, he raivaavat liekeille tilaa niin että koko kaupunki on kohta liekkien vallassa sanoen, että ”jos Jumala niin tahtoo, hän kyllä voi pelastaa kaupungin ilman sammutusvettäkin!”
Rakkaat ystävät, ei näin. Käyttäkää lääkkeitä. Juokaa nestettä, siitä on apua. Desinfioikaa kotinne ja pihanne ja katunne. Karttakaa ihmisiä ja sellaisia julkisia paikkoja, missä lähimmäisenne ei teitä tarvitse tai on parhaillaan toipumassa sairaudesta. Toimikaa kuin ihminen, joka haluaa sammuttaa kaupungissa riehuvan tulipalon. Epidemiakin on tietynlainen tulipalo: puun ja olkien sijaan se vain tuhoaa elämää ja terveyden. Sinun pitääkin ajatella näin: ”No niin, Jumala on sallinut nyt vihollisen lähettää keskuuteemme myrkkyä ja vaarallisia eritteitä. Nytpä minä siis pyydän, että Jumala armollisesti suojelisi meitä. Sen jälkeen desinfioin, tuuletan, jaan lääkkeitä ja otan niitä itsekin. Vältän paikkoja ja ihmisjoukkoja, jos minua ei niissä tarvita, jotten altistuisi ja siten tartuttaisi ja sairastuttaisi muitakin ja jotta en aiheuttaisi piittaamattomuudellani muiden ihmisten kuolemaa. Jos taas Jumala haluaa ottaa minut täältä, hän kyllä varmasti minut löytää. Minä puolestani olen tehnyt sen mikä on hänelle mieleen, enkä ole syyllinen omaan kuolemaani tai toisten kuolemaan. Mutta jos lähimmäiseni tarvitsee minua, silloin en vältä mitään tilaa enkä ketään ihmistä, vaan menen rohkeasti kuten yllä sanoin.” Tällaista on Jumalaa pelkäävä usko, sillä se ei ole tyhmänrohkeaa eikä julkeaa eikä koettele Jumalaa.
Edelleen, jos joku on saanut taudin ja on toipumassa, hänen pitää pysyä kaukana muista eikä sallia kenenkään tulla lähelleen, ellei se ole aivan välttämätöntä. Vaikka sairasta tulee auttaa hänen ollessaan hädänalaisessa tilassa, kuten sanoin, myös sairastuneen tulee toivuttuaan toimia muita kohtaan niin, etteivät muut joudu vaaraan hänen takiaan eikä kukaan sen takia kuole. ”Vaarat kaatavat sen, joka niitä rakastaa” (Sir. 3:26). Jos kaupungin asukkaat osoittavat päättäväisyyttä uskossaan silloin, kun lähimmäisen hätä sitä vaatii, ja varovaisuutta silloin, kun hätätilaa ei ole, ja jos jokainen yrittää torjua tartuntaa parhaan kykynsä mukaan, kuolleisuus ei kohoa kohtuuttoman suureksi. Mutta jos jotkut ovat ylenmäärin paniikissa ja hylkäävät lähimmäisensä heidän hädässään, ja toiset taas niin typeriä, etteivät varaudu mitenkään vaan kiihdyttävät taudin leviämistä, silloin on perkeleellä juhlat ja monet kuolevat. Kummassakin tapauksessa loukataan raskaasti Jumalaa ja ihmisiä. Jälkimmäisessä Jumalaa koetellaan, edellisessä jätetään hätää kärsivät epätoivoon.