RAAMATTU LÄPI VUODESSA
tammikuu 12
____________________________________
1Ms 26:17 – 27:46
17. Iisak lähti sieltä, leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.
18. Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka oli kaivettu hänen isänsä Aabrahamin päivinä, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet. Hän antoi niille jälleen nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.
19. Iisakin. palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä kaivon, jossa oli juoksevaa vettä.
20. Mutta Gerarin paimenet alkoivat riidellä Iisakin paimenten kanssa, sanoen: ”Vesi on meidän.” Niin hän kutsui kaivon Eesekiksi*, koska he olivat kiistelleet hänen kanssaan.
21. Sen jälkeen he kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin. Hän antoi sille nimen Sitna*.
22. Sitten hän muutti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Sen tähden hän nimitti sen Rehobotiksi*. Iisak sanoi: ”Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa.”
23. Sieltä hän meni Beersebaan.
24. Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: ”Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden.”
25. Iisak rakensi sinne alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Hänen palvelijansa kaivoivat siihen kaivon.
Iisakin ja Abimelekin liitto
26. Abimelek tuli Iisakin luo Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin seuraamana.
27. Iisak kysyi heiltä: ”Miksi te tulette minun luokseni, vaikka olette minulle vihamielisiä ja karkotitte minut luotanne?”
28. He vastasivat: ”Me olemme selvästi nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Sen tähden ajattelimme: ’Olkoon sinun ja meidän välillämme valallinen sopimus. Me tahdomme tehdä sinun kanssasi liiton,
29. ettet tee meille mitään pahaa, kuten mekään emme ole sinuun koskeneet, vaan olemme tehneet sinulle pelkkää hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa’. Sinä olet nyt Herran siunaama.”
30. Silloin Iisak laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.
31. Varhain seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sen jälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa.
32. Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat ja kertoivat hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet, sanoen hänelle:
33. ”Me löysimme vettä.” Hän antoi sille nimen Siba*. Sen johdosta on kaupungin nimi vielä tänäkin päivänä Beerseba.
Eesaun vaimot
34. Kun Eesau oli 40 vuoden ikäinen, hän otti vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären.
35. Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle katkera suru.
27. LUKU
Esikoissiunaus kavaluudella
1. Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää voinut nähdä. Hän kutsui Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen.”
2. Iisak sanoi: ”Minä olen tullut vanhaksi enkä tiedä, milloin kuolen.
3. Ota siis aseesi, nuolikotelosi ja jousesi, mene kedolle ja pyydystä minulle riistaa.
4. Laita minulle herkkuruoka, minun mieliruokani, ja tuo se syödäkseni, että siunaisin sinua, ennen kuin kuolen.”
5. Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle pyydystämään riistaa tuodakseen sitä isälleen,
6. Rebekka puhui pojalleen Jaakobille: ”Minä kuulin sinun isäsi puhuvan veljellesi Eesaulle ja sanovan:
7. ’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka syödäkseni, että siunaisin sinua Herran edessä, ennen kuin kuolen’.
8. Kuule siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken:
9. Mene laumaan ja ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa laittaakseni niistä isällesi herkkuruuan, hänen mieliruokansa.
10. Sinun on vietävä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”
11. Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Veljeni Eesau on karvainen, mutta minä olen sileäihoinen.
12. Entä jos isäni tunnustelee minua? Silloin minä joudun hänen silmissään petkuttajaksi ja hankin itselleni kirouksen enkä siunausta.”
13. Hänen äitinsä sanoi: ”Kohdatkoon se kirous minua, poikani. Kuule vain, mitä minä sanon, mene ja nouda.”
14. Niin hän meni noutamaan ne ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, hänen isänsä mieliruuan.
15. Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka olivat hänen hallussaan talossa, ja puki ne nuoremman poikansa Jaakobin ylle.
16. Vohlain nahat hän kääri hänen käsiinsä ja paljaaseen kaulaansa.
17. Sitten hän antoi herkkuruuan ja leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.
18. Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Hän vastasi: ”Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?”
19. Jaakob sanoi isälleen: ”Minä olen Eesau, esikoisesi. Olen tehnyt niin kuin käskit minun tehdä. Nouse istumaan ja syö riistaani, siunataksesi minut.”
20. Iisak sanoi pojalleen: ”Kuinka olet, poikani, niin pian löytänyt?” Hän vastasi: ”Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.”
21. Niin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmä, poikani, tunnustellakseni, oletko sinä poikani Eesau vai et.”
22. Jaakob meni isänsä Iisakin luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.”
23. Eikä Iisak tuntenut häntä, sillä hänen kätensä olivat karvaiset kuten hänen veljensä Eesaun kädet, ja hän siunasi häntä.
24. Iisak kysyi vielä: ”Oletko sinä todella minun poikani Eesau?” Hän vastasi: ”Olen.”
25. Silloin hän sanoi: ”Tuo ruoka minulle, syödäkseni poikani riistaa, että siunaisin sinua.” Niin hän toi sen hänelle, ja hän söi. Hän tarjosi hänelle viiniä, ja hän joi.
26. Sitten hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Tule tänne ja suutele minua, poikani.”
27. Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä. Iisak tunsi hänen vaatteittensa hajun ja siunasi häntä, sanoen: ”Minun poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, jonka Herra on siunannut.
28. Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan viljavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.”
30. Kun Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin, ja tämä juuri oli lähtenyt isänsä Iisakin luota, hänen veljensä Eesau tuli kotiin metsästämästä.
31. Hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: ”Nouse isäni, ja syö poikasi riistaa, siunataksesi minua.”
32. Hänen isänsä Iisak kysyi häneltä: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen poikasi Eesau, sinun esikoisesi.”
33. Silloin Iisak säikähti kovin ja sanoi: ”Kuka sitten oli se metsästäjä, joka toi minulle riistaa, niin että minä ennen sinun tuloasi söin kaikkea ja siunasin häntä? Siunattu hän myös on oleva.”
34. Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän puhkesi valittamaan äänekkäästi ja haikeasti ja sanoi isälleen: ”Siunaa minuakin, isäni!”
35. Silloin Iisak sanoi: ”Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.”
36. Niin hän sanoi: ”Ei häntä suotta kutsuta Jaakobiksi*. Sillä hän on nyt kahdesti pettänyt minut: Esikoisuuteni hän on minulta vienyt, ja nyt hän riisti minulta myös siunauksen.” Hän kysyi: ”Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?”
37. Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: ”Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi, antanut kaikki hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?”
38. Eesau sanoi isälleen: ”Yksi ainoa siunausko sinulla on, isäni? Siunaa minuakin, isäni!” Eesau korotti äänensä ja itki.
39. Hänen isänsä Iisak vastasi ja sanoi hänelle: ”Sinun asuinsijasi on oleva kaukana viljavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä.
40. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, sinä karistat hänen ikeensä niskaltasi.”
41. Eesau alkoi vihata Jaakobia siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli häntä siunannut. Eesau ajatteli itsekseen: ”Pian tulee aika, jolloin suremme isäämme. Minä tapan veljeni Jaakobin.”
42. Rebekalle ilmoitettiin hänen vanhemman poikansa Eesaun aikeista. Hän kutsutti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Veljesi Eesau uhkaa kostaa sinulle ja tappaa sinut.
43. Kuule siis, mitä sanon, poikani: Nouse ja pakene minun veljeni Laabanin luo Harraniin
44. ja jää hänen luokseen joksikin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu,
45. ja hän lakkaa sinua vihaamasta ja unohtaa, mitä olet hänelle tehnyt. Sitten minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden menettäisin teidät molemmat samana päivänä!”
46. Rebekka sanoi Iisakille: ”Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minun enää kannattaa elää?”
____________________________________
Matt 9:1-17
9. LUKU
Jeesus parantaa halvaantuneen
1. Jeesus astui veneeseen, meni takaisin toiselle rannalle ja tuli kotikaupunkiinsa.
2. Hänen luokseen tuotiin halvaantunut mies, joka makasi vuoteella. Nähdessään heidän uskonsa Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
3. Jotkut kirjanoppineet sanoivat silloin itsekseen: ”Tämä pilkkaa Jumalaa.”
4. Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi: ”Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5. Kumpi on helpompaa, sanoako: ’Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja käy’?
6. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”
7. Mies nousi ja lähti kotiinsa.
8. Sen nähdessään kansanjoukko pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut sellaisen vallan ihmisille.
Jeesus kutsuu Matteuksen
9. Mennessään sieltä tulliaseman ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus* istumassa siellä ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Tämä nousi ja seurasi häntä.
10. Kun Jeesus sitten oli aterialla hänen kodissaan, sinne tuli myös monia publikaaneja ja [muita] syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
11. Sen nähdessään fariseukset kysyivät hänen opetuslapsiltaan: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja [muiden] syntisten kanssa?”
12. Kun Jeesus sen kuuli, hän sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13. Menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä [parannukseen]*.”
Häävieraat ja paasto
14. Johanneksen opetuslapsia tuli silloin Jeesuksen luo, ja he sanoivat: ”Me ja fariseukset paastoamme paljon. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?”
15. Jeesus vastasi heille: ”Eiväthän häävieraat voi surra sulhasen ollessa heidän kanssaan! Päivät tulevat, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.
Paikkatilkku ja viinileili
16. Ei kukaan pane kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan, sillä sellainen täytetilkku repii palasen viitasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
17. Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin. Muutoin nahka repeää, viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. Nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät.”
____________________________________
Ps 10:16-18
16. Herra on Kuningas ainiaan ja iäti. Pakanat ovat hävinneet hänen maastaan.
17. Sinä, Herra, kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi
18. auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka on maasta, enää saisi kauhua aikaan.
____________________________________
Snl 3:9-10
9. Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,
10. niin jyväaittasi täyttyvät runsaudella ja viini pursuu kuurnistasi.