RAAMATTU LÄPI VUODESSA
Toukokuu 21
____________________________________
1Sam 29:1-31:13
29. LUKU
Daavid ja Aakis
1. Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, ja israelilaiset olivat leiriytyneinä Jisreelissä olevalle lähteelle.
2. Kun filistealaisten ruhtinaat tulivat satoine ja tuhansine miehineen, Daavid miehineen tuli viimeiseksi Aakiin kanssa.
3. Filistealaisten päälliköt sanoivat: ”Mitä nuo hebrealaiset täällä tekevät?” Aakis vastasi filistealaisten päälliköille: ”Tämähän on Daavid, Saulin, Israelin kuninkaan palvelija. Hän on ollut luonani toista vuotta, enkä ole havainnut hänessä mitään siitä päivästä alkaen, jona hän siirtyi minun luokseni, tähän päivään asti.”
4. Filistealaisten päälliköt vihastuivat ja sanoivat hänelle: ”Toimita tämä mies takaisin. Palatkoon hän siihen paikkaan, minkä olet hänelle määrännyt. Älköön hän tulko meidän kanssamme taisteluun, ettei hän taistelussa tulisi vastustajaksemme. Sillä miten hän voisi hankkia itselleen Herransa suosion paremmin kuin näiden miesten päillä?
5. Eikö tämä ole se Daavid, jolle he karkeloiden virittivät laulun: ’Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenentuhatta’?”
6. Aakis kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: ”Niin totta kuin Herra elää: Sinä olet rehellinen, ja minulle olisi mieleen, että olisit täällä leirissä, lähtisit ja tulisit minun kanssani. Mitään pahaa en ole sinussa havainnut siitä päivästä alkaen, jona tulit luokseni, tähän päivään asti. Mutta ruhtinaille sinä et ole mieluinen.
7. Lähde siis takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, mikä ei olisi filistealaisten ruhtinaille mieleen.”
8. Daavid sanoi Aakille: ”Mitä olen minä tehnyt, ja mitä olet havainnut palvelijassasi siitä päivästä alkaen, jona tulin sinun palvelukseesi, tähän päivään asti, koska en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?”
9. Aakis vastasi Daavidille: ”Minä tiedän, että olet minulle mieluinen kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat: ’Hän ei saa lähteä meidän kanssamme taisteluun’.
10. Nouse siis huomenaamuna varhain, sinä ja herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi, ja lähtekää matkaan aamulla varhain, kun päivä valkenee.”
11. Daavid lähti miehineen varhain seuraavana aamuna matkalle palatakseen filistealaisten maahan. Filistealaiset taas menivät Jisreeliin.
30. LUKU
Amalekilaisten ryöstöretki Siklagiin
1. Kun Daavid miehineen kolmantena päivänä tuli Siklagiin, olivat amalekilaiset tehneet ryöstöretken Negeviin ja Siklagiin. He olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.
2. Siellä olleet naiset, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangeiksi surmaamatta ketään. He olivat vieneet heidät pois ja menneet matkoihinsa.
3. Kun Daavid miehineen tuli kaupunkiin, hän näki, että se oli tulella poltettu, ja että heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangeiksi.
4. Silloin Daavid ja hänen kanssaan olevat korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.
5. Vangeiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.
6. Daavid joutui suureen hätään, sillä väki aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko väki, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassaan.
7. Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: ”Tuo minulle kasukka.” Ebjatar toi kasukan Daavidille.
8. Daavid kysyi Herralta: ”Ajanko minä takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen? Hän vastasi: ”Aja, sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat.”
9. Niin Daavid lähti, hän ja ne 600 miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle. Siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.
10. Daavid jatkoi takaa-ajoa 400 miehen kanssa. Niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli 200 miestä.
11. He tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat miehelle leipää syödä ja vettä juoda
12. sekä lisäksi viikunakakun ja kaksi rusinakakkua. Silloin hän virkosi voimiinsa. Hän ei näet ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.
13. Daavid kysyi häneltä: ”Kenen olet miehiä ja mistä tulet?” Hän vastasi: ”Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija. Herrani jätti minut, kun sairastuin kolme päivää sitten.”
14. Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Negeviin ja poltimme Siklagin tulella.”
15. Daavid sanoi hänelle: ”Vietkö minut tuon rosvojoukon luo?” Hän vastasi: ”Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herralleni, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo.”
Amalekilaiset lyödään
16. Mies opasti hänet sinne. Heitä oli hajallaan maassa syömässä ja juhlimassa kaikella sillä paljolla saaliilla, minkä he olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudasta.
17. Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti. Heistä pelastui vain 400 nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.
18. Daavid sai haltuunsa kaiken, mitä amalekilaiset olivat ottaneet. Myös molemmat vaimonsa Daavid vapautti.
19. Ketään ei puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä, ei saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itselleen. Daavid toi kaiken takaisin.
20. Daavid otti myös kaikki lampaat ja naudat. Niitä ajettiin muun karjan edellä ja huudettiin: ”Tämä on Daavidin saalis!”
21. Kun Daavid tuli niiden kahdensadan väsyneen luo, jotka eivät olleet jaksaneet seurata häntä, ja jotka oli jätetty Besorin purolle, he tulivat Daavidia ja hänen kanssaan olevaa väkeä vastaan. Kun Daavid väkineen lähestyi, hän tervehti heitä.
22. Silloin kaikenlaiset Daavidin mukana kulkeneet huonot ja kelvottomat miehet rupesivat sanomaan: ”Koska nämä eivät ole kulkeneet kanssamme, me emme anna heille mitään pelastamastamme saaliista, paitsi kunkin vaimon ja lapset. Viekööt heidät ja menkööt matkoihinsa.”
23. Mutta Daavid sanoi: ”Älkää tehkö niin, veljeni, sen jälkeen, mitä Herra on meille suonut, kun hän on varjellut meitä ja antanut käsiimme rosvojoukon, joka hyökkäsi kimppuumme.
24. Kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus. Heidän on jaettava tasan.”
25. Silleen asia jäi silloin ja sen jälkeenkin: Daavid teki sen säännöksi ja tavaksi Israelissa tähän päivään asti.
26. Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista Juudan vanhimmille, ystävilleen, sanoen: ”Tässä on teille tervehdyslahja saaliista, mikä otettiin Herran vihollisilta.”
27. Tämä on lahja niille, jotka ovat Beetelissä, Negevin Raamotissa, Jattirissa,
29. Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa,
30. Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa
31. ja Hebronissa, ja samoin lahja kaikille muille paikkakunnille, joissa Daavid miehineen oli kulkenut.
31. LUKU
Saulin kuolema
1. Filistealaiset taistelivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboan vuorella.
2. Filistealaiset pääsivät Saulin ja hänen poikiensa kintereille ja surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat.
3. Kun taistelu kiihtyi ankaraksi Saulia vastaan, ja jousimiehet keksivät hänet, hän joutui suureen hätään jousimiesten ahdistaessa.
4. Silloin Saul sanoi aseenkantajalleen: ”Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan.” Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen*.
5. Kun hänen aseenkantajansa näki, että Saul oli kuollut, hänkin heittäytyi miekkaansa ja kuoli hänen kanssaan.
6. Sinä päivänä Saul, hänen kolme poikaansa ja hänen aseenkantajansa kuolivat yhdessä ja samoin kaikki hänen [lähimmät] miehensä.
7. Kun Israelin miehet, jotka asuivat [Jisreelin] laakson toisella puolella ja Jordanin tuolla puolella, huomasivat, että Israelin miehet olivat paenneet, ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupungit ja pakenivat. Filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin.
8. Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja. He löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella.
9. He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata julistaakseen voitonsanomaa epäjumaliensa temppeleissä ja kansan keskuudessa.
10. He asettivat hänen aseensa Astarten temppeliin, mutta hänen ruumiinsa he kiinnittivät Beet-Seanin muurille.
11. Kun Gileadin Jaabeksen asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille,
12. he nousivat, kaikki sotakuntoiset miehet, kulkivat kaiken yötä, ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas Beet-Seanin muurilta, menivät Jaabekseen ja polttivat ne siellä.
13. Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää.
____________________________________
Joh 11:54-12:19
54. Hän ei siksi enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskuudessa, vaan lähti sieltä erämaan lähellä olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin. Hän oleskeli siellä opetuslapsineen.
Jeesusta etsitään
55. Juutalaisten pääsiäinen oli lähellä. Maaseudulta menivät monet ylös Jerusalemiin ennen pääsiäistä puhdistusmenoja varten.
56. He etsivät Jeesusta ja temppelissä seisoessaan puhuivat keskenään: ”Mitä arvelette? Eikö hän tulekaan juhlille?”
57. Ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä Jeesus oli, siitä oli ilmoitettava heille, jotta he voisivat pidättää hänet.
12. LUKU
Maria voitelee Jeesuksen jalat
1. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui.
2. Siellä hänelle valmistettiin ateria. Martta palveli, ja Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.
3. Maria otti naulan aitoa kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat, pyyhkien ne hiuksillaan. Huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
4. Juudas Iskariot, yksi hänen opetuslapsistaan, joka oli kavaltava hänet, sanoi:
5. ”Miksi ei tätä voidetta myyty 300 denariin ja niitä annettu köyhille?”
6. Hän ei sanonut tätä kuitenkaan siksi, että olisi huolehtinut köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Rahakukkaron hoitajana hän otti itselleen siihen pantuja varoja.
7. Jeesus sanoi hänelle: ”Anna hänen toimittaa tämä minun hautaamispäivääni varten.
8. Teillähän on aina köyhiä keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole.”
Hanke tappaa Lasarus
9. Suuri joukko juutalaisia sai tietää, että Jeesus oli siellä. He menivät sinne, ei vain Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.
10. Niin ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,
11. koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.
Jeesus ratsastaa Jerusalemiin
12. Seuraavana päivänä juhlille saapunut suuri kansanjoukko kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin.
13. He ottivat palmunoksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”
14. Saatuaan nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, kuten on kirjoitettu:
15. ”Älä pelkää, tytär Siion. Sinun kuninkaasi tulee istuen nuoren aasin selässä.”
16. Hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet tätä. Kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu, ja että he olivat tehneet tämän hänelle.
17. Hänestä todistivat ne, jotka olivat olleet hänen mukanaan, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.
18. Siksi kansaa menikin joukolla häntä vastaan, kun he kuulivat hänen tehneen sen tunnusteon.
19. Fariseukset sanoivat keskenään: ”Näettehän, että te ette saa mitään aikaan. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
____________________________________
Ps 118:1-18
Herran armo pysyy
1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, ja hänen armonsa pysyy iäti.
2. Näin sanokoon Israel: Hänen armonsa pysyy iäti.
3. Näin sanokoon Aaronin suku: Hänen armonsa pysyy iäti.
4. Näin sanokoot Herraa pelkäävät: Hänen armonsa pysyy iäti.
5. Ahdistuksessani minä huusin Herraa. Hän vastasi ja saattoi minut avaraan paikkaan.
6. Herra on minun puolellani, en minä pelkää. Mitä voivat ihmiset minulle tehdä?
7. Herra on minun puolellani ja auttaa minua, ja minä saan iloita vihamiehiäni vastaan saamastani avusta.
8. Parempi on turvata Herraan kuin luottaa ihmisiin.
9. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaihin.
10. Kaikkinaista kansaa oli piirittämässä minua. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
11. He saartoivat minua joka taholta. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
12. Kuin mehiläiset he piirittivät minua, mutta he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.
13. Sinä sysäsit minua kovasti kaatumaan, mutta Herra auttoi minua.
14. Herra on minun voimani ja ylistysvirteni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.
15. Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa: Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.
16. Herran oikea käsi korottaa, Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.
17. En minä kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
18. Herra minua kyllä kuritti, mutta ei antanut minua kuoleman valtaan.
____________________________________
Snl 15:24-26
24. Viisas käy elämän tietä ylöspäin välttääkseen alhaalla olevan tuonelan.
25. Herra hajottaa ylpeiden talon, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
26. Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaita.