vastausn asked 4 vuotta ago
Milloin ihmisestä voi sanoa, että hän on luopio? Olenko sitä jos esim. katson televisiosta haureuden sallivia sarjoja mutta en siihen itse rupea? Tai jos en enää juuri rukoile tai lue raamattua, mutta en myöskään säännöllisesti päihdytä itseäni tai kiroile tai polta. Mitä. on heprealaiskirjeessä mainittu Kristuksen uudelleen ristiinnaulitseminen ja pilkkaaminen?
vastausn answered 4 vuotta ago
Luopio on henkilö, joka on ollut joskus uskossa Kristukseen. Hän on tietoisesti sanonut Jumalalle hyvästit, ei kaipaa Hänen seuraansa, eikä myöskään kanna siitä lainkaan huonoa omaatuntoa. Tällaista ihmistä eivät hengelliset asiat heilauta mihinkään suuntaan. Ne ovat hänelle täysin merkityksettömiä.
Niin kauan, kun uskova kaipaa anteeksiantamusta ja päästä Jumalan lähelle, hän ei ole luopio. Sellaisen ihmisen polku, joka ei tahdo kääntyä ja joka paaduttaa itsensä, kyllä johtaa kohti luopumusta. Hän on ajautumassa sivuun pelastukseen johtavalta tieltä. Mutta luopuminen on aina tietoisen ratkaisun takana niin kuin uskoontulokin. Se ei tapahdu vahingossa.Vaikka luopumusta tai palavuuttakin on mahdollista arvioida niiden tekojen perusteella, joissa ihminen elää (Jk 2:18), teoilla ei voi tulla vanhurskaaksi. Väärien tapojen poisjättäminen ei vielä takaa, ettei ole paatumukseen johtavalla polulla. Ainoa turva on Jeesuksen sovitustyö, jonka alle saamme joka hetki kätkeytyä.
Viittaat Hebrealaiskirjeen kohtaan 6:4-6, jossa sanotaan: “Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.” Uskosta luopunutta ihmistä on mahdotonta uudistaa parannukseen, sillä hän ei kaipaakaan Kristusta. Pyhä Henki on hänet jättänyt. Hän talloo alleen Kristuksen sovitustyön. Fariseusten ja kirjanoppineiden tavoin hän tuomitsee asenteellaan uudelleen Jeesuksen ristille. Suuren Neuvoston tavoin hän pilkkaa ja häpäisee Jumalan Poikaa. Parannus on tällaiselle ihmiselle mahdotonta. Hän ei yksinkertaisesti taivu siihen. Pyhä Henki ei häntä siihen vedä. Mutta mikäli ihminen kaipaa anteeksiantamusta, hänellä on vielä toivoa. Johannes kirjoittaa: “Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1Jh 1:9)
Vastaaja: Jarmo Sormunen