Eesau    / Ei kai vaan

Pelastusta ei voi menettää vahingossa. Kenestäkään ei tule tahtomattaan kristittyä eikä kukaan lankea pois Jumalan armosta vasten tahtoaan.

Eesaun ratkaisu ei ollut yhtäkkinen päähänpisto. Heprealaiskirje antaa ymmärtää hänen moraalisen ja hengellisen elämänsä muuttuneen jo tuota sopan syömisen hetkeä ennen. Hb 12:15-16 ”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.”
 
Eesaulla oli veljeään ja muita heimolaisiaan enemmän viehtymystä kanaanilaisiin naisiin (1Ms 26:34-35). Hänen suhteensa isänsä Jumalaan oli myös vähitellen etäytymässä ja tilalle astumassa kanaanilaiset epäjumalat. Hän oli katkeroitunut ainakin veljeään kohtaan (1Ms 27:36). Eesaun valinta oli siten johdonmukainen hänen sisäisen muutoksensa valossa. Hänelle ei merkinnyt enää mitään isän jumala tai messiaanisen suvun jatkaminen. Kukaan ei luovu uskosta yhdessä yössä. Kyse on prosessista, jossa kieltäydytään tekemästä parannusta synnistä uudestaan ja uudestaan. Vaikka ajoittain kaivattaisiinkin puhtautta, ajaudutaan syvemmälle syntiin ja lopulta paadutaan niin, että on mahdollista tehdä syntiä ”hyvällä omallatunnolla”. Mikään hengellinen ei enää merkitse mitään. Niinpä on yhdentekevää, jos luopuu uskovaisudestaankin, kun sen sisältökään ei enää merkitse mitään.
 
Elämän ratkaisuja ei enää ohjaa usko Kristukseen vaan raha, menestys, maine tai jokin muu. Henkilö, jonka Pyhä Henki on jättänyt – joka on kokonaan luopunut Jumalasta – ei enää kaipaakaan Jumalaa tai uskovaisia. Usko Kristukseen on hänestä aivan yhdentekevää. Niin kauan kun ihminen vielä kaipaa armoa, on hänellä vielä toivoa saada anteeksi. Silloin kun tämä kaipuu loppuu, Jumala jättää ihmisen rauhaan ja se on pahinta mitä hänelle voi tapahtua.

Vastaaja: Jarmo Sormunen