Tämä on alue, josta kristityt ovat eri mieltä – useimpien kirkkokuntien sisällä. Suoria jakeita ei tietääkseni Raamatussa tästä kysymyksestä löydy. Mielipide pitää muodostaa niiden kohtien perusteella, missä käsitellään ylipäätään seksuaalista käyttäytymistä.Yksi peruskysymys liittyy mielestäni olennaisesti seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ovatko ne tarpeita, jotka on pakko tyydyttää, vai tulisiko niitä voida kontrolloida? Voiko ihminen elää selibaatissa? Apostoli Paavalin mukaan seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen ei ole samanlainen tarve kuin esimerkiksi ravinnon tarve. (1Kr 6:13 “Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten…”).
Perinteisesti välttämättömiksi tarpeiksi on näihin vuosikymmeniin asti luokiteltu ravinto, suoja ja happi. Nyttemmin tähän sarjaan on tuotu muitakin lähinnä ihmisen onnellisuuteen liittyviä tarpeita, seksuaalisuuden vapaa todeksieläminen muun muassa.Mikäli kysymme Jumalan tahtoa tässä kysymyksessä, olisi meidän lähdettävä siitä perusolettamuksesta, että Jumala on ilmaissut Raamatussa käsityksensä ja tahtonsa kaikissa elämäämme läheisesti liittyvissä kysymyksissä. Jos sitä ei ole sanottu suoraan riveillä, se löytyy asiayhteyksistä.Itsetyydytyksessä on ymmärtääkseni kyse seksuaalisen himon kohdistumisesta ihmisen omaan ruumiiseen. Apostoli Paavali kehottaa kristittyä pidättäytymään väärästä seksistä, haureudesta, ja käyttää yleensä näissä yhteyksissä sanaa porneia. Sillä ei tarkoiteta ainoastaan esim. aviorikosta. Tuo sana kattaa kaiken Jumalan antaman seksuaalisuuden väärinkäyttämisen itsekkäisiin tarpeisiin, oli sitten himon kohteena mies, nainen tai mielikuva. (1Kr 6:18-19 “Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekä tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?”).
Itsetyydytys synnyttää syyllisyyttä, jonka kanssa ihminen on aika yksin. Vaikka kuinka selittäisi itselleen kyseessä olevan vain ns. luonnollinen paineiden purkamisen keino, se jättää sisimpään turhautumisen ja syyllisyyden. Tätä syyllisyyttä ei oikein mikään terapiakaan pysty poistamaan.Ymmärtääkseni ainoa keino tämän syyllisyyden hoitamiseksi on sen tunnustaminen synniksi ja anteeksiuskominen Jeesuksen sovitustyön kautta. (1Jh 1:9 “Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”) Mikäli – ja siltä usein näyttää – ihmisen on vaikea uskoa tämän alueen syntejä anteeksi itsekseen Jumalan edessä, on ripistä suuri apu. Synnin kuin synnin voi avoimesti tunnustaa Jumalan edessä toisen kristityn (rippi-isän ti rippiäidin) läsnäollessa ja kuulla julistettavan synnit anteeksi. Silloin myös kiusaajan ääni, joka syyttää ja ahdistaa, joutuu vaikenemaan. Kun asiat on tuotu valkeuteen, niitä ei enää Jumalan edessä muisteta eikä meitä niistä tuomita. Myös sielunvihollisen, saatanan, on turha niillä enää syyttää.Tällä alueella on kuitenkin helppoa jäädä uudelleen yksin. Siksi olisi suotavaa, että näiden kipujen kanssa kilvoittelevalla kristityllä olisi avoin sielunhoidollinen suhde jonkun, mielellään samaa sukupuolta edustavan, kokeneen kristityn kanssa. Seksuaaliseen syyllisyyteen ja seksin koukkuun jääneen ihmisen on syytä joissakin tapauksissa hakea apua myös pitempiaikaisesta sielunhoidosta ja terapiasta.
Vastaaja: Jarmo Sormunen
[bctt tweet=”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1Jh 1:9 “]