Saarnaajan kirja on todennäkäisesti kuningas Salomon kirjoittama. Kirjassa sanotaan, Srn 1:,12,16 näin: “Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.” Nämä sanat eivät sovi kehenkään muuhun kuin juuri Salomoon.
Kirja kuvaa nasevasti, millaiseen tarkoituksettomuuteen elämä ilman Jumalaa ihmisen johtaa. On mielenkiintoista havaita, että sama mies on kirjoittanut sekä Sananlaskujen kirjan että Saarnaajan kirjan. Edellinen uhkuu voimaa, intoa, haastetta ja elämäntarkoitusta. Jälkimmäisessä näemme elämään kyllästyneen miehen, joka onneksi kuitenkin tekee oikeat johtopäätäkset. Synti ja siinä eläminen olivat johtaneet hänet kyynisyyteen, jonka keskelle vain Jumalan kaikkivaltiuden ja suvereenisuuden ymmärtäminen toi tolkun. Uuras Saarnivaara kirjoittaa Jumalan Kansan Pyhässä Raamatussa Saarnaajan kirjan esipuheessa näin:”Saarnaajan kirja puhuu Jumalasta kaiken Luojana, ylläpitäjänä ja hallitsijana. Se osoittaa, että oikeaa viisautta on elämä uskossa Häneen ja kuuliaisuudessa Hänelle.Kirjoittaja kertoo harhailuistaan ja ‘tyhjän tavoittelusta’, tehden sen varoitukseksi muille. Hän pohtii kysymystä, mikä ihmiselämässä todella kannattaa ja on tavoittelemisen arvoista ja mikä ei. Hänen loppupäätelmänsä on: “Pelkää Jumalaa ja pidä Hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.””
Vastaaja: Jarmo Sormunen