Paras testi koetellessamme opit ja opettajat on kysy mitä opetetaan, kuka opettaa ja mitä se saa aikaan ihmisissä. Tämä on mahdollista Raamatun sanan avulla. Raamatussa on oikean opetuksen, oikean elämän ja oikean hedelmän tuntomerkit.
Kristillinen seurakunta on kautta aikojen joutunut koettelemaan oppeja ja opettajia. Ei ole yhdentekevää, millä perusteella arvioimme ajassamme liikkuvia ilmiöitä. Esimerkiksi erilaiset voimateot ja ihmisten kokemukset eivät sellaisenaan riitä totuuden ja harhan mittareiksi. Kuulin kommentteja kokouksesta, jossa toista kuristi ja toinen koki taivaan olevan läsnä. En pystynyt päättämään, kumman henkilön kertomukselle antaisin suuremman painoarvon. Kokemukselle ei voi koskaan antaa ratkaisevaa todistusarvoa.
Luotettavin arviointiperuste on se, mitä opetetaan ja julistetaan. Sellainen julistus, joka ei kirkasta Kristusta Jumalana ja syntien sovittajana, ei ole kristillistä evankeliumin julistusta. Saarnamiehillä ja -naisilla, jotka eivät usko kolmiyhteiseen Jumalaan, Jeesuksen jumaluuteen, taivaan ja kadotuksen olemassaoloon tai pelastumiseen yksin armosta, on syytä vakavaan itsetutkisteluun ja parannukseen.
Toinen arvioimisen arvoinen alue on liikkeen johtajan ja julistajien henkilökohtainen elämä. Harhaopin taustalla on yleensä ihminen tai ihmisiä, jotka elävät lankeemuksessa. Useimmiten lankeaminen tapahtuu vallan, seksin tai rahan alueella. Vaikka synti tiedostetaan, siitä ei tehdä parannusta. Väärää elämäntapaa aletaan puolustella ja vähitellen julistus mukautuu väärien moraalisten valintojen mukaiseksi.
Sen lisäksi, että koettelemme julistajien opetusta, on syytä ottaa selvää, millainen heidän taustansa on. Monestako seurakunnasta liikkeen perustaja tai julistaja on erotettu? Onko hänellä esimiestä vai onko hän vastuussa tekemisistään vain itselleen? Montako vaimoa tai miestä hänellä on ollut? Kuinka monta kertaa hän on erehtynyt luulemaan seurakunnan rahoja omikseen? Antaako hän arvioida itseään vai kieltääkö hän kaiken arvostelun Pyhän Hengen vastustamisena? Suostuuko hän heikkouteen ja armahdetun syntisen osaan vai antaako hän itsestään kuvan täydellisen pyhänä ja voittoisana Herran sankarina? Tällainen koetteleminen ei merkitse lupaa tyydyttää luonnollista uteliaisuuttamme tai puhua ihmisistä pahaa takanapäin. Suora kommunikaatio on aina parasta. Jos mahdollista, kannattaa yrittää ottaa yhteyttä suoraan julistajaan itseensä. Se on tietysti ennen muuta seurakunnan ja hengellisten järjestöjen vastuunkantajien tehtävä, mutta aina he eivät suostu ottamaan heille kuuluvaa vastuuta. Silloin on kuulijan velvollisuus Raamatun avulla koetella opit ja opettajat. Jokaiselle kristitylle on annettu siihen Pyhän Hengen kautta lupa ja kehotus.
Kolmas alue, johon uskonnollisia liikehdintöjä arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota, on opetuksen ja julistuksen hedelmä. Millaista uskonnollisuutta julistus synnyttää? Ohjaako se ihmisiä riippuvaisuuteen Kristuksesta vai ihmisistä? Auttaako se heitä vapautumaan synnin orjuudesta vai ajaako se uuteen orjuuteen, ihmisen asettamien sääntöjen vankilaan? Tekeekä se heistä elämästä vieraantuneita, kireitä, ylpeitä, ahdistuneita tai ylihengellisiä? Vai vaikuttaako se heissä edes hieman aikaisempaa enemmän rakkautta ja nöyryyttä? Rohkaiseeko se heitä pitämään jalat maassa ja sydämen taivaassa? Uskonnollisen julistuksen vaikutusten arvioimisessa tulee kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta. Hedelmät näkyvät vasta ajan myötä.
Vastaaja: Jarmo Sormunen