Vesuvius (ital. monte Vesuvio) on tulivuori Campaniassa Italiassa Napolinlahden rannikon lähellä Napolista yhdeksän kilometriä itään.
Vesuvius sijaitsee vulkaanisesti aktiivisella alueella, jossa Apulian ja Adrian mikrolaatat liikkuvat länteen Apenniinien niemimaan kohdalla, ja vastakkaiset laatat liikkuvat itään.[2] Vesuviuksen purkaukset johtuvat Afrikan laatan työntymisestä Euraasian laatan alle. Afrikan laatta sulaa maan syvyyksissä ja nousee ylös andesiittisena, sitkeänä laavana.
Pompeji eli Pompeiji (lat. Pompeii) oli roomalainen kaupunki Italiassa Campaniassa nykyisen Pompein kunnan alueella. Se hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79.
Wikipedia
Vesuviuksen purkausta tai Pompejin tuhoa ei mainita Raamatussa millään lailla. Suurin osa Uudesta Testamentista oli kirjoitettuna jo vuonna 79.
Jotkut ovat nähneet, että Ilmestyskirjan luvun 18 suuri kaupunki olisi viitannut Pompejiin.
Ilm.18:1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: “Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.”
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: “Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: ‘Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä’,
8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.”
9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: “Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!”
11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,
Kuitenkin lähemmin Ilmestyskirjaa tarkastellessa huomaamme, että teksti viittaa lopunajan tapahtumiin, jotka koskettavat keskeisesti koko maailman kohtaloa ja koko maailmaa keskeisesti maailman menoon vaikuttanutta kaupunkia (“Suuri Babylon”, “hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa”). Tällaiseksi ei voi Pompejia kuitenkaan kuvata.
Sellainen tuntuma on, että aikaiset kirkkoisät eivät antaneet kovin suurta painoarvoa Vesuviuksen purkaukselle. Meidän aikanamme Pompeijin tuho onsaanut suurta julkisuutta paikalla tehtyjen arkeologisten löytöjen ja visuaalisten kuvien kautta. Eräs kirkkoisä, Tertullianus, mainitsee asiasta, mutta siinä mielessä että tapahtumasta ei voi syyttää kristittyjä ilmeisesti koska Pompeijissa ei ollut paljoakaan kristittyjä.
“
Tertullian strategically used the eruption of Vesuvius to counter the claim that Christians were responsible for causing natural calamities. In his work Apologeticus, he argued that the lack of Christians in Pompeii during the eruption disproved the pagan assertion that Christians invoked divine wrath.
Tertullian pointed out that if Christians were truly to blame for such disasters, there should have been evidence of their presence in Pompeii at the time of the eruption. This argument helped to exonerate Christians from blame and demonstrated that natural disasters were not punishments for their existence.”
https://pompeiiarchaeologicalpark.com/christian-pompeii-the-eruption-of-vesuvius-in-christian-thought/“Tertullianus (Quintus Septimius Florens Tertullianus) (noin 160–220) oli kirkollinen johtaja ja merkittävä kirjailija kristinuskon varhaisina vuosina. Tämän vuoksi hänet luetaan kirkkoisien joukkoon. Tertullianus vaikutti Roomassa 200-luvun ensimmäisellä kolmanneksella. Hän oli Irenaeuksen oppilas.[1] Tertullianus syntyi, eli ja kuoli Karthagossa, nykyisessä Tunisiassa.”
Wikipedia
Tuho, joka kohtasi Pompeijia oli hyvin saman tyyppinen kuin mikä kohtasi Sodomaa ja Gomorraa. Sodoman ja Gomorran kohtalo, joka on varoittava esimerkki synnin seurauksista ja erityisesti haureuden syntien harjoittamisesta.
Juud. 7 “samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.”
Kuitenkaan Vesuviuksen purkaus ei näytä nousevan erityisenä merkkinä kristillisessä mielessä. Tuohon aikaan maailmassa taphtui paljon onnettomuuksia. Näinhän se on nykyisinkin. Kaikista paras on kuitenkin keskittyä siihen hyvyyteen mitä Jeesus Kristus tarjoaa maailman uutisten sijaan. Maailma tarjoaa onnettomuuksia ja epätoivoa, Jeesus tarjoaa toivon ja tulevaisuuden.
Vastaaja: Olli-Pekka Jalovaara