Kysymystä voidaan lähestyä luontevasti Jumalan pyhyyden kautta. Pyhyys viittaa Jumalan puhtauteen ja oikeamielisyyteen, joka johtaa usein synnin tuhoamiseen (julmuus?). Jumala ei siis salli tahtonsa rikkomista (Rm. 1:18). Jumala ei siis ole julma, koska julmuus on vääryyttä. Ihminen sensijaan toimii usein julmasti. Julmuuden vastakohta on rakkaus ja armeliaisuus joita Raamattu pitää Jumalan varsinaisina ominaisuuksina.
Mooseksen lain määräysten kuten Jumalan lain ylipäätään- on tarkoitus osoittaa Jumalan tahto eri asioissa ja varjella elämää. Lain rikkomisestahan kuuluu saada rangaistus; sitähän oikeudenmukaisuus vaatii. VT:n määräämät rangaistukset kuulostavat monesti kovilta. Nyky-yhteiskunnassa ei noituudesta rangaista enää nykyisin ja Suomessa käytännössä loppui 1700-luvun alussa. Silti asia ei miksikään muutu ja joka noituudessa pysyy, jää pimeyteen ja kohtaa Jumalan tuomion kuolemansa jälkeen. Vaikkemme noitia enää surmaa, kohta kertoo, miten vakava synti spiritismi ja muu siihen liittyvä henkien kutsuminen on.
Paaduttaminen tuntuu hankalammalta ymmärtää, kun muistaa, että Raamatun lähtökohta on Jumalan kaikkiin ihmisiin kohdistuva pelastustahto (“ettei yksikään hukkuisi, vaan saisi ikuisen elämän”). Faraon sydän tuskin oli valmiiksikaan kovin myötämielinen Israelin Jumalan suhteen. Hänhän palvoi lukuisia jumalia ja tekeytyi itsekin jumalaksi. Sellaisesta tilanteesta on erittäin vaikeaa päästä totuuteen. Lisäksi Jumala halusi paatumuksen kautta rankaista Egyptiä sen synneistä. Silti kohta on vaikea. Meille ei kerrota läheskään kaikkea eikä ymmärryksemme yllä Jumalan viisauteen. Ratkaisevaa on, että Jumala näyttää tässäkin toimivan valitsemansa kansan parhaaksi. Se on hänelle kallis ja rakas. Ja me, jotka turvaudumme Jeesukseen olemme uusi Israel ja Jumalan silmäterä.
Vastaaja: Markku Jokinen