Elisha (“Jumala hänen pelastuksensa”) on heprealainen miehen nimi, joka sai suomalaiseksi asukseen ainakin jo vuoden 1886 Bibliassa muodon Elisa. Tämä naisen nimi taas juontuu suomalaisessa nimistässä Elisabethista. Sanojen ns. etymologia eroaa siten täysin toisistaan.
Syytä tällaiseen nimivalintaan suomalaisissa Raamatuissa voimme vain arvailla. Yksi syy lienee ollut siinä tendenssissä, jonka mukaan vieraat äänneasut pyrittiin yksinkertaistamaan suomalaiseen suuhun sopivaksi. Ilmeisesti Elisa-nimi ei ole ollut niin yleinen, että sen suhteen oli syytä pelätä mitään sekaannuksia. Toisaalta aiempina vuosisatoina käytettiin monia nimiä sekä miehen että naisen niminä – vielä 1900-luvulla esimerkiksi Vienoa, Kainoa ja Sointua. Elääpä vieläkin ainakin yksi Pirjo-niminen mies, joten monenlaista käytäntöä on aiempina vuosikymmeninä harjoitettu. Noiden kaksoiskäytössä olleiden nimien vakiinnuttaminen sukupuolen suhteen tapahtui virallisesti vasta kymmenkunta vuotta sitten.
Vastaaja: Jarmo Sormunen