Musiikki    / H

Raamattu puhuu paljon musiikista mutta vähän musiikkityyleistä. Raamatussa korostetaan musiikin yhteydessä aina kohdetta, pyhää ja rakastavaa Jumalaa. Vanhassa testamentissa musiikilla oli merkittävä asema temppelipalveluksessa. Jumalaa ylistettiin laulaen ja monenlaisilla, kovaäänisilläkin instrumenteilla. Musiikki oli täynnä iloa, kiitosta ja ylistystä. Toisaalta psalmilauluja laulettiin surun ja tuskan keskellä. Laululla ilmaistiin kaikkia eri tunnetiloja Jumalan edessä. Uudessa testamentissa kehotetaan laulamaan hengellisiä lauluja, virsiä ja psalmeja. Näin täytytään Paavalin mukaan Jumalan sanalla ja Hengellä (Kl 3:16 ja Ef 5:19) Ilmestyskirja taas kuvaa suurta ylistyksen pauhua kerran perillä taivaassa. Hengellisen musiikin tyylin suhteen on paras ohje Paavalin ns. kulttuurisidonnaisiin kysymyksiin liittyvä kehotus 1Kr 10:23 ”Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.”

1. Ensimmäinen ja tärkein hengellisen musiikin arvioimisen kriteeri on, niin kuin kaikessa muussakin, sisältö. Nimenomaan sanoma erottaa hengellisen musiikin kaikesta muusta musiikista. Tärkeintä on kysyä, mitä musiikilla yritetään sanoa. Ovatko esimerkiksi jonkin kristillisenä pidetyn laulun sanat sopusoinnussa Raamatun opetuksen kanssa. Jos ne eivät ole, on kyseessä huono kristillinen laulu – oli musiikki kuinka taivaallista tahansa. Mitä enemmän jokin laulu kirkastaa Kristusta, sen parempi se Raamatun valossa sanomansa puolesta on. 
2. Toinen merkittävä peruste hengellisen musiikin arvioinnille on se, saako sanomasta selvää. Tuleeko viesti läpi? Sanojen ei pitäisi jäädä musiikin alle niin että joutuu arvailemaan mitä lauletaan.
3. Kolmas tekijä on mielestäni sanoman ja musiikin yhteensopivuus. Musiikin tulisi tukea sanomaa, sen tunnelmaa ja ilmapiiriä. Jos lauletaan pyhästä asiasta, pitäisi musiikinkin ainakin useimpien kuulijoiden mielestä viestiä jonkinlaista pyhyyttä. Jos lauletaan sydämen tuskasta, olisi musiikissakin kuultava jotakin tuskaa jne.

Musiikilla on yhä suurempi vaikutus tämän päivän ihmiseen. Kuulemme musiikkia enemmän kuin koskaan. Meidän musiikkimakumme ”maallistuu” kaiken aikaa. Paluuta kokonaan vaikkapa Sinisten laulukirjojen tai henksujen aikaan ei kristillisellä seurakunnalla ole. Siksi on syytä tehdä sellaista kristillistä musiikkia, jota aikamme kristitty ymmärtää ja osaa kuunnella.Sillä millaiseen musiikkiin olemme elämämme aikana tottuneet on suuri merkitys siihen, miten kuulemme musiikkia. Minun makuni ja kuuntelutottumukseni ei voi olla oikean musiikin kriteeri ja mitta. Siksi sillä, mitä arvoja musiikki viestii, on enemmän merkitystä kuin sillä, mihin kategoriaan musiikin niputamme. Viestiikö tämä tai tuo hengellinen musiikki kristillisiä arvoja, laupeutta, lempeyttä, totuudellisuutta, uskollisuutta, anteeksiantamista jne.? Kirkastaako se Kristusta vai artistia itseään? Koska musiikin alueella liikuttaessa on aina kyse enemmän tai vähemmän makuasioista, on mielipiteiden ilmaisussa pyrittävä maltillisuuteen ja käsitteiden määrittelemiseen.

Käsityksemme esimerkiksi rockista saattavat vaihdella kovinkin paljon. Samalla kuin esimerkiksi David Wilkerson varoittaa kristittyjä nuoria kristillisestä rokista, hänen kokouksissaan laulava kuoro käyttää kokolailla rokahtavaa rytmiä ja ainakin vanhempien suomalaisten mielestä maallisen kuuloista musiikkia. Amerikkalaisessa kristillisyydessä käytetään ylipäätään rokahtavampaa musiikkia kuin muualla. Kuka siis määrittelee mikä on rockia ja mikä ei? Tekevätkö rummut musiikista huonoa tai kevyttä? Onko ns. takapotkun käyttäminen rytmissä synnillistä? Mikään asia ei sinänsä ole syntiä, sanoo Paavali. Mutta sillä on sitten paljonkin väliä, miten me mitä tahansa asiaa käytämme.On myäs huomattava, että kuulemme saman musiikin eri tavoin. Toiselle jokin laulu saattaa viestiä ahdistusta kun taas toinen, joka on tottunut sitä kuuntelemaan, kuulee siitä kiitollisuuden Jumalalle.Kaikkeen musiikkiin liittyy jokin arvomaailma. Mitä syvemmin omistaudumme jonkin musiikin kuuntelemiseen, sitä vahvemmin omaksumme sen kautta välittyviä elämänarvoja. Tässä on esimerkiksi raskaan rockin ja erityisesti ns. metallimusiikin pullonkaula. Vaikka käyttäisimme sitä hengellisen sanoman välittämiseen, siihen maailmassa olennaisesti liitettäviä elämänarvoja on vaikea suodattaa kokonaan pois.

Evankelioimisessa minkä tahansa musiikin käyttäminen on mielestäni perusteltua silloin, kun se on tehokas tapa saavuttaa jokin tiettyä musiikkityyliä kuunteleva ja ymmärtävä kohderyhmä. Mutta samanlaisen musiikin tarjoaminen kristittyjen hengelliseksi rakentamiseksi on arveluttavaa. Vaikka sanoma olisi täyttä rautaakin, madaltaa sen välittämiseen käytetty musiikki kynnystä tutustua enemmän myös maalliseen ja pahimmassa tapauksessa jopa pahojen henkivaltojen innoittamaan musiikkiin. Filippus kysyi aikoinaan etiopialaiselta hoviherralta: ”Ymmärrätkä myös mitä luet?” (Apt 8:30) Mielestäni tämän kysymyksen esittäminen itselleen on jokaisen kristityn velvollisuus myös kristillistä musiikkia kuunneltaessa. Ymmärränkö mitä tässä musiikissa halutaan sanoa ja veistiä? Saanko siitä selvää? Kirkastaako se kolmiyhteistä Jumalaa?

Vastaaja: Jarmo Sormunen