Jos uskomme Jeesukseen, meidän tulisi uskoa myös Jeesusta. Jos laitamme luottamuksemme Häneen kaikkein tärkeimmässä ja vaikeimmassa asiassa, meidän syntiemme sovituksessa, miten emme luottaisi myös Hänen opetukseensa. Hän puhui enemmän kadotuksesta kuin kukaan muu (ja myös enemmän kadotuksesta kuin taivaasta). Esim. Mk 9:43-48 ”Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.”
Kadotusta ei valmistettu alunperin ihmisille vaan perkeleelle ja hänen enkeleilleen. On hirvittävä tragedia, että siellä on kerran ihmisiä.Kukaan ihminen ei ole kadotuksessa kerran syyttä. Luomakunnan jumalatodistuksen, omantunnon äänen ja Jeesuksen sovitustyön vastaanottamatta jättäminen ovat niitä tuomioperusteita, joiden perusteella ihminen joutuu kadotukseen. Jumala on sovittanut Kristuksessa kaikki ihmiset. Jos ihminen ei hyväksy tätä armahdusperustetta ja turvaudu Jeesukseen, hän sulkee itse itsensä kadotukseen.Jumalan pyhyys edellyttää kadotuksen, oikeuden mukaisen rangaistuksen, olemassaoloa. Ilman oikeudenmukaisuuta myöskään Jumalan rakkauteen ei voisi luottaa. Jeesus syntyi ihmiseksi ja kuoli Golgatalla juuri siksi, että me emme joutuisi kadotukseen syntiemme ja syntisyytemme tähden. Jh 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Jh 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Vastaaja: Jarmo Sormunen