En usko Joonan kirjan olevan satua vaan pikemminkin historiallinen silminnäkijän (Joonan) kuvaus tapahtumista. Samalla se on tarkoitettu saaarnaksi juutalaiselle kansalle ja kehoitukseksi armahtaa toisia kutsumalla heitä Jumalan luo. Se on myös vertauskuvallinen profetia Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Joonan kirjan kertomuksessa tapahtuu niin monta ihmettä, että luonnollisten selitysten etsiminen tapahtuneelle on keinotekoista. Kenties juuri siksi se on monille paljon vaikeampaa nieltävää kuin kalanmaksaöljy konsanaan. Joona nukkui suuressa myrskyssä kun merimiehet huusivat pelosta. Foinikialaiset merimiehet, monien jumalien palvojat, kääntyivät oikean Jumalan puoleen. Jumala itse toimitti suuren kalan (”meripedon” Mt 12:14) nielaisemaan Joonan. Joona selvisi hengissä olennon mahassa. Jumala sai eläimen oksentamaan saarnamiehen juuri oikeaan rantaan. Täysin umpijumalaton kaupunki teki parannuksen. Jumala kasvatti äärimmäisen nopeasti kasvin varjostamaan Joonaa. Jumala nosti kuivan aavikkotuulen kuivattamaan kasvin. Jumala armahti Niiniveä. Jumala armahti Joonaa, joka ei armahtanut muita. Tässä on niin monta ihmettä, etteivät mitkään luonnolliset selitykset riitä niitä kattamaan.
Voimme toki etsiä luonnollisiakin selityksiä. Olento on saattanut olla kaskelotti, jonka sisällä tiedetään miehen selviytyneen elossa – vaikkakaan ei yhtä pitkää aikaa kuin Joona. Kasvi on saattanut olla risiini, joka kasvaa hyvin nopeasti. Niiniveä oli kutsuttu aiemminkin ja valmisteltu herätystä varten. Kaupunkia oli vaivannut kaksi pahaa kulkutautia, toinen neljäkymmentä ja toinen 30 vuotta aiemmin. Lisäksi Assyriassa juuri riehunut sisällissota hämmensi kaupunkilaisia. Niinive oli kypsä parannukseen. Mutta toisaalta sama kaupunki lankesi myöhemmin vielä pahempaa väkivaltaan ja turmelukseen kuin ennen parannusta. Se tuhottiin noin kaksisataa vuotta näiden tapahtumisen jälkeen.
Olemmepa me mitä mieltä tahansa näiden tapahtumien historiallisuudesta Jeesus joka tapauksessa uskoi niiden olleen totta. Se merkitsee ymmärtääkseni kaikkein eniten. En uskalla olla eri mieltä Jeesuksen kanssa. Hän vetosi tähän tapahtumaan todisteena ja profetiana omasta kuolemastaan ja haudassa olemisestaan. Koko kristinuskon merkittävin tapahtuma on Jeesuksen kuolema Golgatalla ja ylösnousemus haudasta. Juuri näiden tapahtumien luotettavuutta Jeesus perusteli Joonan kokemuksilla. Ellei toinen ollut totta, ei toinenkaan.Joonan kokemus oli vertauskuva Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jeesus sanoi: Mt 12:39-40 ”Mutta hän vastasi heille ja sanoi: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niin kuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yäötä. ”Yhtä todellisesti kuin Joona oli eläimen vatsassa, yhtä todellisesti Jeesus oli haudassa. Niin kuin Joona pelastettiin eläimen vatsasta, yhtä todellisesti Jeesus herätettiin kuolleista. Yhtä todellisesti mekin nyt saamme uskoa Jeesuksen sovittaneen tällä kuolemallaan syntimme. Tässä mielessä meidän tulisi olla johdonmukaisia uskossamme. Jos uskomme Jeesuksen kuolleen ja nousseen ylös puolestamme, meidän tulisi uskoa Joonan olleen meripedon vatsassa, selvinneen sieltä ja saarnanneen Niinivelle, joka teki parannuksen. Samoin meidän tulisi tehdä parannusta omista synneistämme ja uskoa Jeesukseen, Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Vastaaja: Jarmo Sormunen