Tuo Paavalin Timoteukselle osoittama kehotus pitää liittää siihen tekstiyhteyteen, jossa se esiintyy. Timoteus oli nuori Jumalan valtakunnan työntekijä. Monet ihmisten esittämät paineet ja esimerkiksi Paavalin elämä olivat omiaan viemään häntä ajatteluun, että hengellisen työntekijän on ansaittava elantonsa omalla ”maallisella” työllään eikä elää toisten kustannuksella. Apostoli kuitenkin vapautti nuoren miehen tästä taakasta ja sanoi, että on oikein keskittyä kokoaikaisesti hengelliseen työhän ja ottaa vastaan elanto seurakunnalta, jota palvelee. Hän käyttää tässä sodankäynnistä tuttua lainalaisuutta, jonka mukaan sotilaan tehtävä oli sotia ja varustajien tehtävä varustaa. Sotilaan piti olla vapaa varustamisen huolista.
Kokoaikainen hengellinen työ ja oman toimen ohessa tapahtuva kristillinen toiminta ovat molemmat Jumalan edessä arvokkaita. Yhdellä on yksi kutsumus, toisella toinen. Samoin on kristityn elämässä erilaisia tilanteita. Jumalalta tulee meille kaikki – niin myötämäet kuin vastoinkäymisetkin. Silloin kun voimamme riittää ”vain” elannon hankkimiseen, siihen pitää voida keskittyä täysin voimin. Tulee aikoja, jolloin on aikaa ja – jos Jumala suo – myös voimia hengelliseen työhän. Samoin kuin esimerkiksi antamisessa tai armolahjoissa, myös hengellisessä työssä pätee sanonta: ”…sen mukaan kuin Herra on kullekin suonut”. Meidän tulee vapauttaa itsemme ja toisetkin palvelemaan Jumalaa sillä kutsumuksella kuin Jumala on antanut – ja niillä voimilla kuin Hän on antanut.
Vastaaja: Jarmo Sormunen