Tällaista paikkaa Raamatussa ei ole – ei myöskään tällaista ajatusta. Päinvastoin, Raamattu kehottaa miehiä muistamaan vaimoaan ja kunnioittamaan häntä, myös matkoilla. Esimerkiksi Hebrealaiskirje kehottaa kunnioittamaan avioliittoa niin, että aviovuode tulisi pitää ”saastuttamatonna…” (Hb 13:4). Miehen ja vaimon tulisi muistaa olevansa naimisissa. He eivät saa antautua toisille. Myös avioliiton merkki, sormus, muistuttaa siitä, kenelle mies tai vaimo matkoillaankin kuuluu.
Raamatun kohta, josta tämä ajatus on kenties johdettu, saattaa olla 1Kr 7:29. Siinä ja parissa seuraavassa jakeessa sanotaan näin: ”Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.”Paavali ei suinkaan tarkoita tässä sitä, että aviossa olevat unohtaisivat olevansa naimisissa tai mitätöisivät jotenkin Jumalan edessä solmitun liittonsa. Kyse on prioriteeteista, tärkeysjärjestyksestä. Aviopuolisoa ei tulisi etsiä hinnalla millä hyvänsä. Apostoli muistuttaa, että tämä aika on lyhyt ja ikuisuus edessä. Kristus on tulossa pian takaisin. Tärkeintä on se, olemmeko kerran taivaassa, ei se millaisen onnen ja yltäkylläisyyden ehdimme täällä ajassa saavuttaa. Mikään asia ei saa tulla Jumalaa ja pelastuksen asiaa tärkeämmäksi, ei edes aviopuoliso.
Vastaaja: Jarmo Sormunen