Paavali kirjoittaa: ”älkään teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen. katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” 1Pt 3:3-4. Ulkoisen kauneuden sijasta Pietari kehottaa satsaamaan sisäiseen kauneuteen, Jumalan tuntemiseen. Tänä aikana on syytä korostaa näiden sanojen koskevan niin naisia kuin miehiäkin.
Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan ihan aiheellisesti. On mahdotonta ruveta vetämään tarkkoja rajoja sille, missä määrin kristityn on soveliasta kaunistaa itseään. Mutta joihinkin suuntaviivoihin uskaltanee noiden edellisten jakeiden lisäksi kajota. Kyse on ainakin motiiveista. Miksi pyrin muuttamaan ulkoista muotoani mielestäni myönteisempään suuntaan? Itseni tähden vai toisten tähden? Turhamaisuudestaniko vai rakkaudesta toisiin? Mikäli motiivinani on antaa itsestäni liioitellun positiivinen ja valheellinen kuva, saadakseni siitä etua tai ihailua – varsinkin vastakkaisen sukupuolen taholta – menee kaunistaminen turhamaisuuden puolelle. Kyse on myös kulttuurisista tavoista ja tottumuksista. Kaunistaminen meidän kulttuurissamme on erilaista kuin esim. apostolin ajan Lähi-Idässä. Meillä esim. hiusten palmikoiminen edustaa vaatimatonta hiusmuotia, kun se tuossa kulttuurissa oli huikentelevaa itsensä korostamista. Palmikoimisella tarkoitettiin tuolloin aivan muuta kuin nykyään. Sama vaikeus leimaa kaikkea muotiin liittyvää keskustelua. Se mikä toiselle edustaa huikentelevaa itsensä korostamista, saattaa olla toisen mielestä mitä luontevinta ja sopivinta pukeutumista. Pukeutuminen ja itsensä kaunistaminen on aina viesti toisille. Pukeutumisella julistetaan arvoja, joihin uskotaan. Mikäli arvomme ja ulkoinen olemuksemme viestivät toisille ristiriitaisia asioita, on syytä kysyä, kumpia meidän pitäisi muuttaa, arvojamme vai ulkoista olemustamme. Siksi on syytä kysyä itseltään, mitä minä viestin ulkoisella olemuksellani? Millaisen kuvan haluan antaa arvoistani? Enkä tätä kirjoittaessani tarkoita enkä usko, että olisi olemassa vain yksi täsmälleen oikea tai väärä pukeutumisen tapa. Kukin taaplaa tyylillään, ja samalla viestii omia asenteitaan ja arvojaan.Niin kuin kaikissa muissakin kulttuurisidonnaisissa kysymyksissä, on myös kaunistamiseen liittyvässä keskustelussa tärkeätä noudattaa seuraavaa apostolin neuvoa (1Kr 8:1-13): Suhteessa itseemme meidän tulisi etsiä puhtautta, suhteessa toisiin meidän tulisi etsiä rakkautta ja suvaitsevaisuutta.
Vastaaja: Jarmo Sormunen