Raamattu edellyttää, että rukoilemme sellaisia asioita, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan ilmoituksen kanssa. 1Jh 5:14 ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” Sellaisiin rukouksiin, joissa pyydetään jotakin sellaista, minkä Jumalan Sana tuomitsee, Jumala ei vastaa.
Mikäli kuitenkin pyydämme itsepäisesti sellaista, voi olla, että Jumala sallii toisen tahon ”vastata” tuollaiseen pyyntöön. Tästä on esimerkkinä profeetta Bileamin kirousmatka (4Ms 22-24). Voimme Johanneksen tavoin tietää Jumalan kuulevan meitä, kun rukoilemme Hänen tahtonsa mukaan. Mutta Jumala vastata monella tavalla. Aina vastaus ei ole ”kyllä”. Vihreän valon sijaan Jumala saattaa näyttää punaistakin. Kaikkein useimmiten Hän vilkuttaa keltaista valoa ja kehottaa meitä odottamaan. Sekin on vastaus. Jos malttaisimme odottaa, saisimme kokea Hänen johdatustaan vieläkin enemmän.
Osatekijänä rukouksessa on Raamatun mukaan myös meidän uskomme. Voimme rukoilla erilaisilla asenteilla. Rohkea ja Jumalaan luottava asenne nousee siitä tietoisuudesta, että minä en itsessäni pysty muuttamaan olosuhteita, mutta Jumala pystyy. Uskonrukous on luottamista Jumalan voimaan auttaa meitä. Se ei ole luottamusta omaan uskoon vaan voimalliseen Jumalaan, joka Jeesuksen tähden kuulee meitä ja vastaa meille. Meidän vanhurskautemme on Kristuksessa. Kristukseen vedoten ja luottaen rukouksemme voivat olla vanhurskaan rukouksia. Mitä enemmän luotamme Kristukseen emmekä itseemme, sitä voimallisempaa rukouksemmekin on.
Vastaaja: Jarmo Sormunen