Mielestäni olet ymmärtänyt oikein. Tosin meillä ei ole tarkempaa tietoa noista hierarkioista – vaikka esim. vanhoissa idän kirkoissa niitä ahkerasti on laadittukin. Taivaaseen päästään armosta, kadotukseen joudutaan ansiosta. Taivaassakin on palkka, mutta. ei samanlainen kuin maan päällä tai kadotuksessa. Se on armopalkka, joka saadaan armosta ja josta kunnian saa Jumala yksin – mutta johon vaikuttaa kristityn uskollisuus omalle kutsumukselleen. Kadotuksessa kukin saa ansionsa mukaan, ilman armoa. Itse Jumalan sanassa ei sanota missään kohtaa, että rangaistus olisikin kaikille kadotukseen joutuneille yhtä suuri. Tällainen ajatus nousee pikemminkin inhimillisestä ajattelusta, jonka on mahdoton ymmärtää ylipäätään ikuista rangaistusta – saati erisuuruista ikuista rangaistusta.
Jumalan oikeudenmukaisuus ei kohdallamme pääty kuolemaan. Vaikka taivas on kaikille sinne pääseville taivas, saavat toiset suuremman armopalkan kuin toiset. Mittapuuna ei käytetä maan päällistä tehtävää tai seurakunnan keskellä nautittua arvonantoa. Armopalkka annetaan uskollisuudesta sille kutsumukselle, niille leivisköille, jotka Jumala on maan antanut asioitavaksi maan päällä. (Mt 25:14-30; Lk 19:11-27; 1Kr 4:2; 1Kr 3:12-15). Vaikka kadotus on yhtä kadottava kaikille sinne joutuville, Jumalan oikeudenmukainen tuomio ei ikäänkuin tasoitu kuolemassa. On mahdotonta ajatella, että helvetti olisi yhtä helvetillistä siivosyntiselle Virtaselle ja massamurhaajille Hitleristä alkaen. Jumala on oikeudenmukainen kadotuksessakin oleville. (Ilm 20:12; 22:12). Sitä, millaisia nuo mainitsemasi ”hierarkiat” mahtaisivat olla, en käy edes arvailemaan. Ymmärtääkseni Raamattu ei avaa asiaa riittävästi voidaksemme kuvata tai edes kuvitella niitä tarkemmin.
Vastaaja: Jarmo Sormunen